Lipputanko

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Seinätankoja New Yorkissa Waldorf Astoria -hotellin edustalla

Lipputanko on tanko, johon ripustetaan lippu. Sen rakenne ja muoto riippuu käyttöpaikasta ja liputustarkoituksesta, ja se voi olla kiinteä tai irrallinen.[1]

Kenttäsalko on vapaasti maastossa seisova lipputanko. Kenttäsalossa lippu liehuu vapaasti ja juhlavasti. Kenttäsalko on perinteisesti ollut puinen, mutta nykyisin ovat yleistyneet alumiiniset ja lujitemuotoiset salot, jotka ovat puisia kevyempiä, helpompia pystyttää, ja tarvitsevat vähän huoltoa. Lippusalossa on nuppi, jossa voi olla narupyörä eli pylpyrä, tai pyöristetty reikä narulle. Lippunaruna käytetään erikoispunontaista narua, jota punotaan pellavasta, hampusta tai nailonista. Narun vahvuus on 5–10 millimetriä.[1]

Kattotankoja käytetään enimmäkseen julkisissa rakennuksissa.[1]

Seinätanko kiinnitetään seinään asennettuun telineeseen, ja sen kallistuskulma on 30–40 astetta, jotta lippu voi liehua mihin suuntaan hyvänsä. Joskus seinätanko on vaakasuorassa. Seinätankoja käytetään esimerkiksi sisäänkäyntien yläpuolella tai molemmin puolin ovea.[1]

Kantotankoja kannetaan kulkueissa, marsseilla ja sisäliputuksessa. Lippukangas kiinnitetään tankoon naulaamalla, narulla tai metallikiskolla. Tanko on usein kaksiosainen kuljetuksen helpottamiseksi. Kantotangon yläpäässä on kärkikoriste, joka on tangon alkuperästä muistuttaen usein keihäänkärjen muotoinen. Tangon alapäässä on metallinen hela eli kenkäin, joka suojaa tankoa kulumiselta. Tangon materiaalina käytetään puuta tai metallia. Sisätilaisuuksissa tanko voidaan laittaa irralliseen lipputelineeseen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kajanti, Caius: Siniristilippumme, s. 296–300. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-13552-X.