Lippu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee tunnuksena käytettävää kangasta. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Pohjoismaiden lippuja

Lippu on valtion, järjestön tm. yhteisön tunnuksena käytettävä määrämuotoinen, -värinen ja -kuvioinen kangas.

Yleisin lippujen käyttötarkoitus on toimia jonkin valtion tai kansakunnan symbolina, kansallislippuna. Valtioiden liput ovat tavanomaisesti suorakulmion muotoisia, ainoana poikkeuksena on kahdesta kolmiosta muodostuva Nepalin lippu. Valtioiden lisäksi useilla muilla poliittisilla alueilla ja kansoilla on lippunsa. Lippuja käytetään myös mainostamiseen tai koristeena, tosin tässä epävirallisemmassa tarkoituksessa ero lipun ja muun värillisen kankaan välillä on hämärämpi.

Muita lippuja ovat esimerkiksi järjestöliput ja viestiliput vesillä.

Lipputyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baneeri on vanhimpia lipputyyppejä. Se on nelikulmainen tai suorakaiteen muotoinen lippu, joka ilmaisee kantajansa arvoaseman. Baneeri on aina henkilökohtainen. Baneeri on tiukasti kiinni salossaan nauloilla tai renkailla.[1]

Bulsaani on pitkä ja kapea lippu, jonka päässä on pitkät kielekkeet. Bulsaaneja on käytetty laivojen mastoissa suurten lippujen alapuolella, ja ne ilmaisivat laivan päällikön arvoaseman.[1]

Fanfaarilippu on nelikulmainen lippu, joka kiinnitetään sotaväen merkinantotorveen. Siinä on kyseisen sotaväenosaston tai sen päällikön tunnus, ja usein myös lipun lahjoittajan tunnus.[1]

Gonfalon on kirkkolippujen perusmuoto. Se on kantolippu, jonka alaosa on kielekkeinen.[1]

Gonfanon on keskiajan alussa keihääseen kiinnitetty pitänomainen loppu, jonka päässä on pitkät kielekkeet. Se ilmaisi sotaväen osaston päällikkyyttä.[1]

Guidon oli rakuunoitten käyttämä pienikokoinen kaksikielekkeinen lippu. Suomessa sitä on kutsuttu myös kornetiksi ja standaariksi.[1]

Göösi eli rainelippu on pienikokoinen kansallisuutta ilmaiseva lippu, jota käytettiin alusten keulassa.[1]

Kantolippu on ainutkertainen sotaväen yksikön tunnus tai järjestölippu.[1]

Kirkkolippu on uskonnollisissa yhteyksissä käytettyl lippu katolisissa ja ortodoksisissa maissa. Se on yleensä kolmikielekkeinen ja hapsuilla varustettu.[1]

Kulkuelippu on järjestölippu, joka on koristettu tunnuslausein.[1]

Peitsilippu on ratsuväen käytössä ollut keihääseen kiinnitetty kolmikulmainen pienikokoinen lippu, tai suorakaiteen muotoinen kielekkeinen lippu. Pientä peitsilippua eli peitsiviiriä käytetään edelleen maissa, joissa on ratsuväkeä.[1]

Rakuunalippu on kaksikielekkeinen, hapsullinen lippu. Sitä käytetään yhä esimerkiksi joissakin Suomen armeijan joukko-osastojen lipuissa.[1]

Salkolippu on salkoon vedettävä, vapaasti liehuva lippu. Kaikki kansallisliput ovat salkolippuja.[1]

Standaari on Englannissa keskiajan lopulla käyttöön otettu kuninkaan läsnäoloa ilmaiseva lippu. Se oli alun perin kaksikielekkeinen ja kolmiomaisesti kapeneva, johon oli ommeltu heraldisia kuvioita. Se pystytettiin hallitsijan tai prinssin komentopaikan läheisyyteen arvonmerkkinä.[1]

Stondari on 1500-luvulla Ruotsin laivastossa käytetty erittäin kookas kangas, valtio- ja kansallislippujen edeltäjä.[1]

Yksiväriset liput[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valkoinen lippu − Antautumisen tai neuvottelupyynnön symboli konfliktitilanteissa. Valkoista lippua kantavaa ei saa ampua. Autourheilussa hitaan auton tai viimeisen kierroksen merkkinä.
  • Musta lippu − Anarkistien tunnus. Autourheilussa tarkoittaa diskausta.
  • Punainen lippu − Yleensä yhdistetään vasemmistoon. Autourheilussa kilpailu keskeytetään punaisella lipulla.
  • Sininen lippu − Yleensä yhdistetään konservatismiin. Autourheilussa "Nopeampi auto lähestyy".
  • Vihreä lippu − Libyan lippu oli vuosina 1977-2011 kokovihreä.
  • Keltainen lippu − Autourheilussa vaaratilanteesta edessä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o Kajanti, Caius: Siniristilippumme, s. 272–277. Pohjautuu teokseen Suomen lippu kautta aikojen. Helsingissä: Otava, 1997. ISBN 951-1-13552-X.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Crampton, William: Liput. Suomentanut Jouni Jakonen. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17054-2.
  • Havia, Jari P. & Mäntynen, Pentti J.: Liputusopas: Tietoa liputuksesta ja lipuista. Helsinki: Tallinna-kustannus, 1998. ISBN 951-97563-8-8.
  • Johnson Barker, Brian: Maailman liput. (World atlas of flags, 2004.) Suomennos: Veikko Ahola, Timo Hautala ja Irmeli Kuhlman. Gummerus, 2006. ISBN 951-20-7135-5.
  • Kiljunen, Kimmo: Valtiot ja liput. Helsingissä: Otava, 2002. ISBN 951-1-18177-7.
  • Niinistö, Jussi: Kiinteistöjen liputustieto. Helsinki: Suomalaisuuden liitto, 1999. ISBN 951-96348-6-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]