Nukkuminen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stanisław Wyspiańskin pastellityö nukahtaneesta tytöstä vuodelta 1904.

Nukkuminen on tila, jossa liikkuminen ja reaktiot ulkomaailmaan ovat rajoittuneita ja jossa aistiärsykkeet on suurimmaksi osaksi suljettu pois tietoisuudesta niin, että tajunta rakentuu aivojen sisäsyntyisen toiminnan varaan.[1] Yleensä nukkuminen tapahtuu silmät suljettuina, ja joinakin hetkinä esiintyy unia. Aivot ovat edelleen toiminnassa, vaikkakin vähemmän aktiivisina kuin valvetilassa, ja nukkumisen aikana voi herätä helposti sopivaan ärsykkeeseen. Elimistö tuottaa nukkuessa kivun tunnetta vähentäviä ja hyvää oloa aikaansaavia endorfiineja[2].

Tavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsimaissa ihmiset nukkuvat usein makuuhuoneessa, omassa sängyssä tai kaksoisvuoteessa, jossa on pehmeä patja, tyynyt, peitteet ja lakanat. Yövaatteina käytetään usein erityisiä yöasuja, kuten pyjamia, mutta noin neljäsosa ihmisistä nukkuu alasti. Köyhemmissä maissa, kuten Aasiassa, on yleistä nukkua matoilla jonkin huoneen raivatulla lattialla ja päivävaatteissa. Vielä keskiajalla Euroopassakin oli yleistä jakaa vuode koko perheen kesken. Nukkuma-ajat olivat silloin myös paljon nykyistä epäsäännöllisemmät ja määräytyivät peltotöiden mukaan. Nukkumaan mentiin yleensä pian auringonlaskun jälkeen, joskin nukkuminen saattoi keskeytyä joskus useiksi tunneiksi.[3]

Nukkumisen merkitys ja tarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nukkuminen on elintärkeää, eikä ihminen elä kovinkaan kauan ilman unta. Riittävä ja hyvä uni parantaa niin ruumillista kuin henkistäkin suorituskykyä, suojaa sairauksilta ja edistää yleistä hyvinvointia. Univaje aiheuttaa sairastumisia ja ennenaikaista vanhenemista sekä yleisen suorituskyvyn heikkenemistä.[4]

Ihmisruumis palautuu nukkuessaan, ja ihminen ylläpitää nukkumisen aikana ruumillisia ja henkisiä toimintojaan. Energiavarastot täyttyvät, kun hengitys ja sydämen syke hidastuvat, ruumiinlämpö alenee ja lihakset rentoutuvat. Elimistö lisää sellaisten hormonien tuotantoa, jotka kiihottavat elintärkeitä aineenvaihduntatapahtumia ja vahvistavat muun muassa immuunijärjestelmää.[4]

Kevyessä ja syvässä unessa ihminen palauttaa lähinnä ruumiillista suorituskykyään. REM-unessa etualalla on henkinen suorituskyky. REM-uni on tärkeä päivän vaikutelmien ja ajatusten käsittelylle, ja sen aikana tärkeät asiat tallentuvat pitkäkestoiseen muistiin ja tarpeettomat unohtuvat.[4]

Eläinmaailmassa nukkuma-ajat vaihtelevat suuresti ja riippuvat siitä, onko laji saalistaja vai saalis. Pedot, kuten kissaeläimet, nukkuvat suurimman osan elämästään, mutta saaliseläimet, kuten gasellit, nukkuvat vain muutaman tunnin vuorokaudessa. Saaliseläimet nukkuvat vähän, koska nukkuminen on vaarallista ja koska kasvinsyöjinä niiden on laidunnettava lähes koko ajan elääkseen. Ihminen asettuu nähden ääripäiden väliin.[5]

Ihmisen nukkumisen tarkoituksesta on esitetty erilaisia teorioita. Joidenkin tutkijoiden mukaan ihmisen nukkumisella on tuskin muuta merkitystä kuin hankaluuksien välttäminen mahdollisimman pitkäksi aikaa. Toisten mukaan nukkumisella on kriittinen tehtävä, tai ainakin se on siihen käytetyn ajan arvoista. Mahdollisesti nukkuminen estää onnettomuuksia pimeässä ja auttaa säästämään energiaa.[6]

Nukahtaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisellä on sisäinen kello, joka säätelee uni-valverytmiä. Se noudattaa niin sanottua sirkadiaanista rytmiä ja varmistaa, että ihminen nukkuu säännöllisesti. Sisäisen kellon toimintaan vaikuttavat geenit ja vaihtelevat ympäristöolot. Sisäinen kello reagoi esimerkiksi valoon, sosiaaliseen ympäristöön ja säännöllisyyteen nukkumaanmenossa ja ylösnousemisessa. Sisäisen kellon vuorokausi on yleensä noin 25 tunnin mittainen, mutta yksilöllistä vaihtelua on. Sisäinen kello voi joutua epätahtiin esimerkiksi vuorotyön tai mannertenvälisen lennon seurauksena.[7]

Useimmat ihmiset nukahtavat erityisen helposti yöllä kello kolmen tienoilla aamuyöllä ja kello yhdeltä iltapäivällä. Aamuvirkkujen ihmisten sisäinen kello noudattaa 24 tunnin rytmiä. He väsyvät aikaisin illalla ja havahtuvat aikaisin aamulla. Iltatyypit ovat päinvastaisia, ja heidän sisäisen kellon rytminsä on pidentynyt.[7]

Aivojen sähkötoiminta nukkuessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisen aivot ovat nukkuessakin hyvin aktiiviset. Ennen nukahtamista lisääntyvät alfa-aallot, jotka valmistavat elimistöä nukahtamiseen. Nukahtamisen yhteydessä alkaa esiintyä theta-aaltoja. Syvässä unessa theta-aallot vaihtuvat delta-aalloiksi. REM-univaiheessa aivosähkökäyrään ilmaantuu jälleen thetarytmi.[8]

Nukkumisen eri vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nukkumisen aikana vuorottelee kaksi eri päävaihetta: ortouni ja vilkeuni. Jaottelut on tehty aivojen aktiivisuustasojen mukaan, jotka saadaan selville EEG:llä.

Ortouni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa nukkumisajasta on ortounta eli ortodoksista unta. Se jaotellaan syvyysasteisiin I–IV, joista ensimmäinen on kevyin vaihe ja neljäs on syvin. Syvin nukkumisen vaihe on kaikista tärkein nukkumisen laadun kannalta, ja jos se jää vähäiseksi, ihminen tuntee itsensä huonosti nukkuneeksi. Ortounen aikana pulssi ja hengitys on hidasta. Lihastonus on jäljellä, vaikka se onkin valvetilaa paljon vähäisempi. Ortounen aikana nähdyt unet ovat loogisempia eivätkä niin surrealistisia kuin vilkeunen aikana.

Ortounesta käytetään myös nimitystä NREM-uni (sanoista non-REM) erotukseksi REM-unesta.

Vilkeuni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilkeunen synonyymejä ovat parauni, paradoksinen uni ja REM-uni (englannin sanoista rapid eye movement eli "nopean silmänliikkeen uni"). Silloin pulssin ja hengityksen aktiivisuus vaihtelee paljon. Varsinaisia unia esiintyy enemmän vilkeunen aikana kuin ortounen aikana, ja nähdyt unet ovat surrealistisempia ja epäloogisempia.

Nukkumisen kesto ja iän vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yli 10-vuotiaat suomalaiset käyttävät keskimäärin 8,5 tuntia nukkumiseen (nukahtaminen mukaan lukien)[9]. Nuoremmat ihmiset tarvitsevat unta vanhoja enemmän. Vastasyntyneet nukkuvat jopa 20 tuntia vuorokaudessa, kun taas aikuisille riittää 4–11 tuntia[10]. Keski-ikäiset suomalaiset käyttävät nukkumiseen (nukahtaminen mukaan lukien) keskimäärin 8 tuntia ja 15 minuuttia vuorokaudessa. Nukkumiseen käytetyssä ajassa on kuitenkin suuria yksilöllisiä eroja: joka neljäs keski-ikäinen nukkuu yli 9 tuntia vuorokaudessa ja toisaalta joka neljännelle riittää 7 tuntia tai vähemmän. Yli 60-vuotiailta kuluu vuoteessa puoli tuntia enemmän kuin keski-ikäisiltä.[11]. On olemassa viitteitä siitä, että pitkäuniset ihmiset elävät muita vanhemmiksi[12].

Keskimääräinen unentarve ikäluokittain[13][14]

Ikäluokka Keskimääräinen unentarve
Vastasyntyneet 10,5–18 tuntia
3–6-kuukautiset 14–15 tuntia
2–3-vuotiaat 12–14 tuntia
3–5-vuotiaat 11–13 tuntia
10–12-vuotiaat 10–11 tuntia
Murrosikäiset 10 tuntia
Aikuiset 7–9 tuntia[15]
Vanhukset 7–8 tuntia

Myös paraunen suhteellinen määrä vähenee iän lisääntyessä. Aikuisten paraunen määrä on vain noin 20 prosenttia, kun taas vastasyntyneellä se on noin puolet koko unen määrästä. Vanhuksille voi kuitenkin ilmaantua tapa nukkua päiväunia.

Ei ole yhtä tiettyä nukkumismäärää, jota ihminen tarvitsisi, ja sen määrä vaihtelee ihmisestä toiseen ja riippuen päivän aikana tulleesta rasituksesta. Nukkumisen tarve on siis yksilöllinen. Ellei ihminen nuku tarpeeksi, aktiivisuus vähenee ja uneliaisuus lisääntyy. Unen laatu eli vilkeunen ja syvänunen määrä on tärkeämpi kuin pelkkä unen pituus.

Valvominen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Univelka

Liika valvominen aiheuttaa torkahtelua, ärtymystä, keskittymiskyvyn heikkenemistä ja kipukynnyksen alenemista. Voi esiintyä myös mikrounia. Vuorokauden valvominen vastaa promillen alkoholihumalaa.[16]

Suorituskyky heikkenee jo 4–5 tunnin yötyön jälkeen, 12 tunnin jälkeen tapaturmariski on kaksinkertainen ja 16 tunnin lopussa kolminkertainen normaaliin verrattuna. Lisäksi valvomisajan pidentyessä virheiden määrä kasvaa. Monet auto-onnettomuudet ovat johtuneet liiasta valvomisesta[17]. Liian pitkä valvominen voi johtaa kuolemaan, mutta se edellyttää viikkojen tai kuukausien yhtämittaista valveillaoloa.[18]

Kauan jatkunut univelka on haitaksi terveydelle. Se saattaa heikentää vastustuskykyä, pienentää kasvuhormonin tuotantoa ja sokerinsietokykyä aiheuttaen näin ylipainoa, muistin, tarkkaavaisuuden ja päättelykyvyn heikentymistä sekä aiheuttaa tapaturmia. Nukahtamisvaikeudet liittyvät usein neurologisiin ongelmiin, kuten autismin kirjon oireyhtymiin ja ADHD:hen, sekä psykiatrisiin ongelmiin, kuten masennukseen. Näissä univajeen vaikutus on kaksisuuntainen. Neuropsykiatrinen oire aiheuttaa univajetta, joka puolestaan lisää lapsilla mm. ylivilkkautta ja haastavaa käytöstä[19].

Nukkumishäiriöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Unihäiriö
Esimerkki normaalin unen (sininen) ja "levottomista jaloista" aiheutuvista unihäiriöistä (punainen) kärsivän unirytmistä. Vaaka-akselilla tunnit, pystyakselilla univaihe (ylin valveilla).

Unihäiriö on ongelma, joka häiritsee eri nukkumisen vaiheita (vilkeuni ym.), nukahtamista tai nukkumistilassa pysymistä. Tavallisimpia ovat esimerkiksi kuorsaus, levottomat jalat tai uniapnea, jossa hengitys katkeilee nukkumisen aikana.

Unihäiriöt voivat johtua biologisista syistä. Esimerkiksi päiväaikainen oleskelu lampunvalossa ikkunasta lankeavan päivänvalon sijaan häiritsee merkittävästi unta ja heikentää merkittävästi unenlaatua[20][21]. Unihäiriöitä esiintyy usein neurologisista häiriöistä kärsivillä ihmisillä, kuten kehitysvammaisilla ja autismin kirjon ihmisillä. Myös mielenterveyden häiriöt, kuten depressio, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja skitsofrenia, lisäävät unihäiriöiden riskiä. Yli puolella masentuneista lapsista on univaikeuksia, ja unihäiriöt voivat myös aiheuttaa masennusta. Jotkin unihäiriöt voivat olla perinnöllisiä, kuten narkolepsia.

Nukkumisvaikeudet voivat johtua somaattisista sairauksista, kuten infektiosta. Myös äidin raskauden aikainen infektio saattaa altistaa lapsen myöhemmin unihäiriöille. Merkittävä osa unihäiriöistä on kuitenkin itsenäisiä oireita, joihin ei välttämättä ole yhtä syytä tai selitystä. Jos lapsi voi hyvin ja jaksaa käydä koulussa, voidaan aika turvallisesti ajatella, että univaje on lievä ja hyvänlaatuinen tila, joka itsestään korjaantuu ajan myötä. Mutta jos päiväaikaisia ongelmia on, silloin asiaan olisi hyvä paneutua tarkemmin.[22]

Nukkuminen on tärkeä osa ihmisen vuorokausirytmiä. Vietämme keskimäärin noin kolmasosan vuorokaudesta nukkuen. Siksi nukkumishäiriöt ovat joskus hyvinkin hankalia. Unentarve vaihtelee yksilöllisesti ja samallakin yksilöllä eri aikoina. Jännittävät tilanteet estävät nukahtamista, ja jännityksen lauettua saattaa uni maistua hyvinkin pitkään. Häiriöt liittyvät usein nukahtamisvaikeuteen tai liian aikaiseen heräämiseen. Periaatteessa unen tarve kasvaa valveilla olon pitkittyessä, mutta tarve riippuu ainakin tiettyyn pisteeseen asti ihmisen sisäisestä vuorokausirytmistä. Tärkeää on selvittää kokonaistilanne, yleissairaudet, lääkitykset, unen määrä ja laatu sekä nukkumaanmenoon liittyvät rutiinit ja unenaikaiset häiriötekijät. Näihin vaikuttamalla löytyy usein apu ongelmaan. Lääkkeitä voidaan käyttää unen tuloa helpottamaan ja unta pidentämään, mutta niiden käyttöä suositellaan vain tilapäiseksi. Lihasjännityksillä ja stressillä on oma osuutensa huonoon nukkumiseen, ainakin osaksi aivojen dopamiinin erityksestä johtuen.

Katso myös: Unettomuus ja Univelka

Eläinten nukkuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nukkuva kissa

Kaikkien kehittyneiden eläinten uni jakautuu jaksoihin. Eri eläinten nukkumisen tarve vaihtelee suuresti, mutta yleensä ottaen eliön koon kasvaessa tarve vähenee. Esimerkiksi kirahvit nukkuvat päivässä 2 tuntia ja lepakot jopa 20 tuntia. Luonnossa petoeläimet nukkuvat yleensä pidempään kuin saaliseläimet, sillä saaliseläinten on oltava jatkuvasti varuillaan.

Joidenkin lajien nukkumisaikoja:[23]

Kalat ja sammakkoeläimet eivät varsinaisesti nuku. Niiden lepo eroaa unesta siten, että levossa ne voivat yhtä aikaa havainnoida ympäristöään.

Alkeelliset matelijat, joiden aivokuori on varsin alkeellisesti kehittynyt, nukkuvat myös, mutta niiden unesta puuttuu vilkejakso. Kehittyneet matelijat ja linnut sen sijaan nukkuvat ja näkevät unia luultavasti hieman samaan tapaan kuin ihminen ja muut nisäkkäät. Lintujen ja matelijoiden vilkeuni on kuitenkin kehittynyt eri aikaan toisistaan riippumatta, sillä niiden kehityslinjat erosivat toisistaan jo satoja miljoonia vuosia sitten. Linnuilla vilkeunta esiintyy vain nuorilla yksilöillä, eivätkä täysikasvuiset linnut siis näe unia.

Nisäkkäät nukkuvat samaan tapaan kuin ihminenkin. Niiden unessa on samankaltaisia jaksoja kuin ihmisellä.

Hylkeet ja delfiinit "nukkuvat" siten, että niiden toinen aivopuolisko on aktiivisena ja toinen unessa. Delfiinien ja valaiden osalta syy on varsin selvä - hereillä oleva aivopuolisko pitää huolen siitä, että eläin pysyttelee sen verran lähellä pintaa, että hengitys on edelleen mahdollista.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kahle, Charly; Kretschmer, Margit: Terveen unen salaisuus: nuku hyvin ja elä täyttä elämää joka päivä. (suomennos Valta, Tuulikki ja Ovaska, Mervi; suomalainen asiantuntija Wacklin, Anu). Valitut Palat, 2014. ISBN 978-951-584-993-9.
  • MacDonald, Matthew: Aivot: käyttäjän käsikirja. Docendo, 2009. ISBN 978-951-0-35535-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lea Froloff: Unien salattu maailma – näkevätkö tajuttomatkin unia? 26.11.2014. Yle Akuutti. Viitattu 16.12.2014.
  2. Kunto plus nro 3/2009.
  3. Kahle & Kretschmer 2014, s. 22–23.
  4. a b c Kahle & Kretschmer 2014, s. 17–18.
  5. MacDonald 2009, s. 48.
  6. MacDonald 2009, s. 49–50.
  7. a b Kahle & Kretschmer 2014, s. 24–27.
  8. Kahle & Kretschmer 2014, s. 28.
  9. Hannu Pääkkönen: Suomalaisten ajankäytön muutokset. Teoksessa: Kymmenvuotiskatsaus 2005. Tilastokeskus. Sivulla 230.
  10. Kristiina Nikkola: Psykiatriaa sairaanhoitajille, unihäiriöt.
  11. Iiris Niemi: Iäkkäiden pariskuntien ajankäyttö. Teoksessa Perheiden ajankäyttö (toim. Hannu Pääkkonen). Tilastokeskus 2005. Sivu 120.
  12. Iltasanomat.fi
  13. Tietoa nukkumisesta (englanniksi)
  14. Lasten unentarve kartta (englanniksi)
  15. [1]
  16. Liikenneturva
  17. Olli Meretoja: Yötyön vaikutukset, Anestesiakurssi Naantalissa 17.3.2005
  18. - Univaje terveysriskinä - ladattava tiedosto
  19. Paavonen Juulia, ym (2008) Aiheuttaako lasten univaje psyykkisiä oireita? Suomen lääkärilehti 15/2008
  20. Ikkunattoman toimiston puurtaja nukkuu huonommin. http://www.taloussanomat.fi/harrastukset/2014/08/06/ikkunattoman-toimiston-puurtaja-nukkuu-huonommin/201410912/139?pos=related
  21. Impact of Windows and Daylight Exposure on Overall Health and Sleep Quality of Office Workers: A Case-Control Pilot Study. http://www.aasmnet.org/jcsm/ViewAbstract.aspx?pid=29503
  22. Paavonen Juulia, ym. Aiheuttaako lasten univaje psyykkisiä oireita? Suomen lääkärilehti 15/2008
  23. MacDonald 2009, s. 49.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dyregrov, Atle: Hyvän unen opas. (Den lille søvnboken: håndbok for folk som vil sove bedre, 2001.) Suomennos: Salla Korpela. Helsinki: Kirjapaja, 2002. ISBN 951-625-872-7.
  • Kinzler, Sonja: Das Joch des Schlafs: Der Schlafdiskurs im bürgerlichen Zeitalter. Kulturgeschichte der Medizin, 1. Köln: Böhlau Verlag, 2011. ISBN 978-3-412-20716-8.
  • Partinen, Markku & Huovinen, Maarit: Terve uni. Miten voit -sarja. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31215-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nukkuminen.