Makuuhuone

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Panamalainen makuuhuone.

Makuuhuone on asuinhuone, joka on ensisijaisesti tarkoitettu nukkumiseen ja lepoon. Tämän lisäksi sitä voidaan käyttää huoneessa nukkuvien yksityisenä tilana, jota he käyttävät oleskeluun, työskentelyyn ja harrastuksiin. Piirustusmerkintänä käytetään lyhennettä MH tai AH (asuinhuone).[1][2]

Pienissä asunnoissa, niin sanotuissa yksiöissä, ei ole erillistä makuuhuonetta. Tällaisen asunnon yhteydessä voi olla alkovi eli makuusyvennys, vuoteelle tarkoitettu pieni tila, joka aukeaa asuinhuoneeseen. Makuukomeron edessä voi olla verho, liuku- tai paljeovi. Piirustusmerkintänä käytetään tekstiä ALKOVI, vakiintunutta lyhennemerkintää ei ole.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Makuuhuone on varsin uusi keksintö niin Suomessa kuin koko Euroopassakin. Historiallisella ajallaselvennä makuuhuoneita ei tunnettu, vaan nukkumiseen käytettiin samaa tilaa kuin muuhunkin toimintaan. Maaseudulla rakennusten tärkein tila oli tupa, jossa valmistettiin ruoka, tehtiin puhdetöitä, ruokailtiin ja nukuttiin. Rakennusten kehittyessä rakennettiin tuvan yhteyteen yksi tai useampi kamari, mutta yleensä osa asukkaista joutui nukkumaan vielä tuvassa. Vasta 1900-luvulla erilliset makuuhuoneet alkoivat yleistyä tavallisissa kodeissa.

Ennen vuoteen keksimistä ihmiset nukkuivat pehmeitten luonnonmateriaalien, esimerkiksi olkien tai eläinten taljojen, päällä. Vuoteiden käyttö yleistyi vasta keskiajalla ja levisi aateliston ja muiden varakkaiden ihmisten kautta koko kansan käyttöön.

Kalustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Makuuhuoneen kalustukseen kuuluvat yleensä vuoteet, kaapit tai kaapistot ja yöpöydät, usein myös jonkinlainen työskentelypiste eli pöytä ja kirjahylly tarpeen mukaan myös tuoli. Lapsiperheen vanhempien makuuhuoneessa voi olla vauvan sänky ja hoitopöytä. Makuuhuoneessa voi olla myös asukkaiden vaatteiden ja vuodevaatteiden säilytystiloja joko kiinteinä tai irrallisina vaatekaappeina tai huoneeseen liittyvänä vaatehuoneena, elleivät nämä tilat sijaitse esimerkiksi asunnon eteisen yhteydessä.[2]

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Makuuhuoneen lämpötilaksi suositellaan pari astetta normaalia huonelämpötilaa viileämpää lämpötilaa. Makuuhuoneen ilmanvaihtoon tulee kiinnittää huomiota: öisin korkea hiilidioksiditaso voi heikentää makuuhuoneiden ilmanlaatua.

Valaistuksessa on hyvä ottaa huomioon yleisvalaistuksen lisäksi kohdevalon tarve vuoteessa lukemista ja työpöydän ääressä työskentelyä varten.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”RT SA-40095 Asuntorakentamissanasto”, Asuintilojen suunnittelu, s. 209. Rakennustieto, 2010. ISBN 978-951-682-951-0.
  2. a b c ”RT 93-10925 Asuntosuunnittelu. Lepo ja työskentely”, Asuintilojen suunnittelu, s. 23–30. Rakennustieto, 2010. ISBN 978-951-682-951-0.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juntikka, Ilse – Toppila, Ulla (1993): Pirtinpenkistä makuuhuoneeseen. 23-sivuinen kirjanen, Pohjois-Pohjanmaan museo.
  • Lynch, Sarah – Leino, Pirkko (suom.) – Ruscoe, Prue: Hyvän olon makuuhuoneet. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32752-4.