Unihalvaus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
John Henry Fuselin teoksen Painajainen (1781) uskotaan esittävän unihalvausta.

Unihalvaus on unen ja valveen rajalla esiintyvä tila, johon liittyy kyvyttömyys liikkua sekä kokemuksia pahuuden läsnäolosta, hallusinaatioita, paineen tunnetta rintakehän päällä ja hengitysvaikeuksia. Sängyssä makaava ihminen on tietoinen ympäristöstään mutta ei pysty liikkumaan, mikä aiheuttaa hänessä pelkoa.[1]

Kokemus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eugène Thivierin maalaus Le Cauchemar (1894)

Unihalvauksessa ihminen makaa sängyssään pystymättä liikuttamaan muita ruumiinosia kuin silmiään. Samalla hän kokee jotain pelottavaa. Unihalvaukset voidaan jakaa tilastollisesti kolmeen luokkaan. Tunkeutujakokemuksessa makuuhuoneessa tuntuu olevan jokin paha olento. Siitä seuraa voimakas pelkotila ja joskus hallusinaatioita. Incubus-kokemuksessa henkilö kokee hengitysvaikeuksia ja painon tunnetta rinnan päällä, minkä hän usein tulkitsee kehon päällä olevaksi tai sen sisään tunkeutuvaksi olennoksi. Tasapainohallusinaatiossa henkilö voi kokea esimerkiksi sängyn keinumista, leijumista, nousemista tai putoamista, joskus kehostapoistumiskokemuksia.[2]

Joskus henkilö näkee uhkaavan hahmon istuvan lähellä tai rintakehänsä päällä, joskus hän kokee pahuuden häilyvän juuri näkökentän ulkopuolella.[1] Jotkut ovat nähneet sinisten olioiden tulevan ikkunan läpi.[3]

Unihalvaus esiintyy useammin ihmisen herätessä kuin nukahtaessa, ja se on yleensä lyhytkestoinen. Kokemus päättyy yleensä muutaman kymmenen sekunnin jälkeen itsestään siihen, että lihakset alkavat toimia.[1] Kohtaus on mahdollista saada loppumaan myös tahdonvoimalla, ulkoisella äänellä tai toisen ihmisen kosketuksella.[3]

Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unihalvaus on seurausta aivojen valvetilaa säätelevään mekanismiin tulleesta häiriöstä. Ihmisen nähdessä REM-unta hänen luurankolihaksensa ovat halvautuneet, jotta hän ei liikkuisi ja satuttaisi itseään. Jos aivorungon vireystilaa säätelevät mekanismit aiheuttavatkin sen, että tietoisuus herää ennen lihashalvauksen päättymistä, henkilö kokee unihalvauksen. Tilaan liittyvän pelon aiheuttaa kyvyttömyys liikkua vaikka ihminen on hereillä, sekä kokemus pahansuovan läsnäolosta.[1]

Yleisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unihalvauksen voi kokea kuka tahansa, eikä juuri mikään ennusta sen tuloa.[1] Eri tutkimusten mukaan unihalvauksen on kokenut 15–40 prosenttia aikuisista ainakin kerran. Useimmiten unihalvaus alkaa 14–17-vuotiaana. Joillekin kokemus jää ainutkertaiseksi, mutta toiset saattavat kokea sen viikottain.[3] Ihminen voi tottua toistuviin unihalvauksiin niin, että kokemus ei enää ole pelottava.[3]

Taipumus on voimakkaasti periytyvä, ja joissain suvuissa sitä esiintyy useammin kuin toisissa.[3]

Altistavia tekijöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stressin, masennuksen ja ahdistuneisuuden ei suoraan ole havaittu lisäävän unihalvausten riskiä, vaikka ne vaikuttavatkin uniin ja unenlaatuun.[1] Altistavia tekijöitä ovat stressin ohella univaje, voimakas ruumiillinen rasitus, alkoholi ja selällään nukkuminen. Viimeksi mainittu saattaa aiheuttaa kielen valahduksen taaksepäin ja sitä kautta hengityskatkoksen, johon ihminen herää vaikka osa hänen aivoistaan ovat yhä REM-unessa.[3] Narkoleptikoilla unihalvaus on tavallisempi kuin muilla ihmisillä, sillä narkoleptikon lihashalvausmekanismi ei toimi kunnolla.[1] On arvioitu, että noin 40–60 % narkoleptikoista kärsii myös unihalvauksista.[4]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unihalvaus ei ole vaarallinen eikä liity mielenterveyden häiriöihin. Unihalvausta voidaan hoitaa samoilla lääkkeillä kuin lihasten jännitysjäykkyystilan hoidossa.[3]

Kulttuuriviittaukset ja tutkimuksen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unihalvauksessa koettuja hallusinaatioita ja läsnäolon tunnetta on käytetty eri kulttuureissa perusteena esimerkiksi aaveiden, demoneiden, ufojen ja erilaisten myyttisten olentojen olemassaololle.[1] Unihalvauksia aiheuttavaa demonia on kutsuttu incubukseksi tai succubukseksi, ja sen tavoitteena on pelotella nukkujaa tai vietellä tämä näkemään seksuaalisia unia. Ufosieppauskokemukset on usein selitetty unihalvauskohtauksiksi, sillä niissä esiintyy sama halvaantumisen tunne, oudot havainnot ja leijaileminen kuin unihalvauksessakin.[5] Ihmiset ovat kautta aikain pohtineet myös sitä, miksei kohtauksen aikana lähellä koettu läsnäolo voi koskaan olla hyvä, ja pahuudelle on yritetty löytää niin paranormaalia kuin uskonnollistakin selitystä.[1] Suomen kielen sana ’painajainen’ saattaa alun perin olla kuvannut unihalvauksessa rinnan päällä istuvaa pahaa olentoa.[3]

Nykyaikainen tieteellinen selitys unihalvaukselle, sen yleisyydelle ja harmittomuudelle muotoutui vasta 1980-luvun alussa ja vahvistui sitä seuranneissa lukuisissa tutkimuksissa.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Riina Kasurinen: Unihalvaus vie kyvyn liikkua ja tuo pahuuden viereesi 26.6.2013. Yle uutiset. Viitattu 30.8.2018.
  2. Häkkinen 2018, s. 124–132.
  3. a b c d e f g h Anna von Hertzen: Unihalvaus on öinen kauhu, joka vie hetkeksi kyvyn liikkua ja tuntuu tekevän painajaisista totta – sen saattaa kokea jopa 40 prosenttia aikuisista Helsingin Sanomat. 6.9.2017. Viitattu 30.8.2018.
  4. http://watarts.uwaterloo.ca/~acheyne/S_P2.html
  5. Häkkinen 2018, s. 115–116.
  6. Häkkinen 2018, s. 120–121.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Seikkala, Elena 2000. Öinen kauhu – kokemus ja selviytyminen unihalvauksesta kärsivillä. Pro gradu -työ. Psykologia. Tampere: Tampereen yliopisto. PDF

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]