Yöllinen kauhukohtaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yöllinen kauhukohtaus (pavor nocturnus) eli unikauhuhäiriö on parasomninen unihäiriö, jossa ihminen tai eläin herää kauhun valtaamana. Kauhukohtauksen saanut herää äkillisesti syvästä unesta yleensä henkeä haukkoen, vaikeroiden tai huutaen. Häntä on yleensä mahdotonta saada täysin hereille ja yleensä kohtauksen jälkeen hän palaa nukkumaan heräämättä kunnolla välillä. Unikauhuhäiriö on harvoin toistuva. Kohtaus ilmenee yleensä ortounen aikana (NREM-uni, Non-rapid eye movement).[1] Ilmiön syytä ei vielä tunneta. [2]

Erot painajaisuniin verrattuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yölliset kauhukohtaukset eroavat painajaisista monin tavoin. Kauhukohtaus tapahtuu, kun nukkuja ei ole täysin unessa, eivätkä yölliset kauhukohtaukset liity uniin, vaikka kokija saattaakin nähdä epämääräisiä ja epämiellyttäviä eläimiä, ihmisiä tai muita hahmoja. Kauhukohtauksesta herääminen jättää uhrin rajumman hämmennyksen valtaan kuin tavallinen painajaisuni. Heräämistä saattaa seurata lyhytaikainen muistihäiriökohtaus, jolloin uhri ei muista esimerkiksi omaa nimeään, ikäänsä tai sitä, missä on.

Pelon lisäksi nukkuja tuntee usein myös jännittyneisyyttä ja epäilystä ilman sitä selittäviä näkö- tai kuuloaistimuksia. Kauhukohtauksen aiheuttama jännittyneisyys saattaa jatkua kunnes kohtauksen saanut käsittää jännityksen aiheuttajan. Jännittyneisyys voi ilmetä esimerkiksi pakonomaisena tarpeena suorittaa jokin mahdoton tehtävä.

Lapsilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2-6 vuoden ikäiset lapset ovat unikauhuhäiriöille altteimpia, mutta ilmiötä esiintyy kaikissa ikäluokissa. Kauhukohtauksia ilmenee noin 15 % kaikista lapsista[3]. Ilmiö on yleinen yliväsyneillä lapsilla, ja riittävä uni voi auttaa ehkäisemään sitä.[3]

Aikuisilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauhukohtauksen oireet ovat samankaltaisia aikuisilla ja kasvuikäisillä, mutta tutkimuksessa, ennusteessa ja hoidossa on eroja. Kauhukohtaus voi ilmetä lähes joka yö, jos niistä kärsivä henkilö ei noudata tarpeeksi hyvää ruokavaliota ja unirytmiä tai on stressaantunut.

Aikuisten kauhukohtaukset ovat harvinaisempia kuin lasten ja ovat useammin tilapäisestä traumasta johtuvia kuin perinnöllisiä, kroonisia. Kauhukohtauksista kärsivä aikuinen voi hyötyä psykoterapiasta tai masennuslääkityksestä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. David W. Richards: Night Terrors Resource Center Night Terrors Resource Center. Viitattu 18. helmikuuta 2009. (englanniksi)
  2. Yöllinen kauhukohtaus Helsingin yliopisto, psykologian laitos. Viitattu 18. helmikuuta 2009.
  3. a b Vincent Ianelli: Night Terrors Viitattu 18. helmikuuta 2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Christopher Carranza: Banishing Night Terrors and Nightmares. Kensington Books, 2004.