Kirahvi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee nisäkästä. Kirahvi on myös tähdistö.
Kirahvi
Giraffe standing.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Kirahvieläimet Giraffidae
Suku: Giraffa
Laji: camelopardalis
Kaksiosainen nimi

Giraffa camelopardalis
(Linnaeus, 1758)

Kirahvin levinneisyys
Kirahvin levinneisyys
Alalajit [2][3]
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kirahvi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kirahvi Commonsissa

Kirahvi (Giraffa camelopardalis) on Afrikassa luonnonvaraisena elävä sorkkaeläin. Se on korkein maanisäkäs. Kirahvia kutsuttiin suomen kielessä 1960-luvulle asti myös sirahviksi.[4]

Uhanalaisuusluokitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IUCN on siirtänyt kirahvin ryhmään vaarantunut, sillä sen kannat ovat romahtaneet 30 vuodessa, ja niitä on 97 000 (2015). Syksyllä 2016 tuli myös julki geenitutkimukseen tieto, että kirahvilajeja on neljä, jotka eivät risteydy keskenään. Lajien eriytymisen johdosta määrän pieneneminen on entistä suurempi uhka lajin häviämiselle täysin.[5][6]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirahviuroksen korkeus on 4,8–5,5 (suurimmat yksilöt jopa kuusi metriä) ja paino keskimäärin 1 200 kilogrammaa. Naaraat ovat hieman lyhyempiä ja painavat vähemmän. Kirahvin pää on kiilamainen. Sekä uroksella että naaraalla on pysyvät, muodoltaan tappimaiset nahkapeitteiset sarvet. Naaraan sarvet ovat pienemmät kuin uroksella. Silmät ovat suuret, vinot ja pitkien, tuuheiden ripsien suojaamat. Kirahvilla on jyrkästi taaksepäin viettävä selkä. Kaulanikamia on seitsemän kuten muillakin nisäkkäillä, ja niiden pituus on noin 40 senttimetriä. Kirahvin turkissa on vaalealla pohjalla erikokoisia ja -muotoisia läiskiä, joiden väri vaihtelee oranssista lähes mustaan. Harvinaisempina värivaihtoehtoina esiintyvät myös kirkkaan oranssi ja harmaa. Jokaisen yksilön kuviointi on erilainen. Kirahvin kieli on juuresta vaaleanpunainen ja muuttuu kärkeä kohden mustaksi tai tumman siniseksi. Kielen värin on arvioitu suojaavan auringolta.[7]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirahvit elävät yksikseen tai pieninä ryhminä. Useimmiten ne kuljeskelevat 5–6 kokoisina ryhminä, joiden kokoonpano vaihtuu jatkuvasti, sillä ne eivät ole varsinaisesti laumoja. Ryhmän jäsenillä on keskinäinen arvojärjestys, ja johtajana toimii täysikasvuinen uros. Yksinäiset kirahvit elävät metsissä, joissa niitä on vaikea havaita, kun taas tasangoilla on turvallisempaa kokoontua ryhmäksi. Kirahvin vihollisia ovat suuret petoeläimet, kuten leijona, ja ihminen. Kirahvi on herkästi säikkyvä eläin ja lähtee helposti juoksemaan karkuun. Kirahvi on kasvinsyöjä, joka syö lehtiä, oksia ja muita kasvinosia.

Kirahvi voi elää luonnossa noin 25-vuotiaaksi,[8] tavallisesti elämänkaaren pituus on noin 15–20 vuotta.[9] Suurin kirjattu ikä vankeudessa elävällä kirahvilla on 34 vuotta,[10] joidenkin lähteiden mukaan 39,5 vuotta[11].

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirahvin pää

Kirahvit elävät Afrikassa Saharan eteläpuolisilla alueilla, puu- ja pensassavanneilla sekä ruohotasangoilla.

Alalajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin kirahvilla luokiteltiin olevan yhdeksän eri alalajia: angolankirahvi (G. c. angolensis), eteläafrikankirahvi (G. c. giraffa), masaikirahvi (G. c. tippelskirchi), nubiankirahvi (G. c. camelopardalis), thornicroftinkirahvi (G. c. thornicrofti), kordofankirahvi (G. c. antiquorum), länsiafrikankirahvi (G. c. peralta), rothschildinkirahvi (G. c. rothschildi) ja verkkokirahvi (G. c. reticulata).[3] Nykyisen luokituksen mukaan alalajeja on kuitenkin vain kuusi kappaletta.[2][12] Kalifornian yliopisto julkaisi joulukuussa 2007 DNA-tutkimuksen, jonka mukaan eri kirahvipopulaatioiden geneettiset erot ovat niin suuret, että niitä tulisi pitää erillisinä lajeina.[12] Kuusi populaatiota ovat olleet erillään toisistaan ainakin 500 000 vuotta.[12] Näitä erilaisia kirahveja pidetään kryptisinä lajeina, sillä eri populaatioiden yksilöissä on ulkoisia eroja lähinnä kuvioinnissa ja lisääntymisen ajoituksessa.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Muller, Z. et al.: Giraffa camelopardalis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.12.2016. (englanniksi)
  2. a b Wilson & Reeder: Giraffa camelopardalis Mammal Species of the World. Bucknell University. Viitattu 30.4.2010. (englanniksi)
  3. a b Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 94. (alalajien suomenkielisten nimien lähde). Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
  4. Sirahveja savannilla 27.6.2000. Kotimaisten kielten keskus.
  5. Pye, Minna: Kirahvia uhkaa hiljainen sukupuutto – kannat romahtaneet 30 vuodessa Yle uutiset. 8.12.2016. Yleisradio Oy. Viitattu 9.12.2016.
  6. Liimatainen, Karoliina: Kirahveja uhkaa ”hiljainen sukupuutto” – määrä romahti 40 prosentilla 30 vuodessa (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 8.12.2016. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 9.12.2016.
  7. Frequently Asked Questions about Giraffe – Some of Your Most Frequently Asked Questions Are Answered Below Giraffe Conservation Foundation. Viitattu 2.7.2015. (englanniksi)
  8. Giraffe – Giraffa camelopardalis Young People’s Trust for the Environment. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  9. Giraffe San Diego Zoo. Viitattu 10.10.2015. (englanniksi)
  10. Giraffa camelopardalis Wolfram Alpha. Viitattu 24.3.2011. (englanniksi)
  11. AnAge Entry for Giraffa camelopardalis Human Ageing Genomic Resources. Viitattu 24.3.2011. (englanniksi)
  12. a b c d Dna-analyysi jakoi kirahvit kuuteen lajiin. Tieteen Kuvalehti, 2009, nro 15, s. 25. Bonnier AB.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]