Yökastelu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yökastelijaksi kutsutaan yli viisivuotiasta, joka virtsaa nukkuessaan huomaamatta sitä. Valtaosaltaan lasten virtsaamishäiriöt ovat toiminnallisia. Useimmiten on kyse rakon tai diureesin tai niiden säätelyjärjestelmien keskimääräistä hitaammasta kypsymisestä. Toiminnallisissa häiriöissä voi esiintyä yökastelua, päiväkastelua tai molempia.

Tiedot kastelun yleisyydestä vaihtelevat jonkin verran kriteereistä riippuen. Kirjallisuuden mukaan pohjoismaissa 15–20 prosenttia viisivuotiaista lapsista ja noin kymmenen prosenttia seisemänvuotiaista lapsista kastelee. Teini-ikäisistä kastelua esiintyy 1–3 prosentilla.[1] Useimmat tytöt pystyvät olemaan kuivina kuusivuotiaina ja pojat seitsemänvuotiaina. Kymmenvuotiaista 95 prosenttia on yökuivia.[2]

Perinnöllinen vaiva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syynä on virtsaneritystä säätelevän antidiureettisen hormonin vähäisyys elimistössä yön ja usein syvän unen aikana. Vaiva liittyy yksilölliseen kehittymiseen, ja se on perinnöllinen vaiva. Taipumus periytyy geeneissä. Alle viisivuotiaalla puhutaan vaivasta, sen jälkeen vaiva luokitellaan sairaudeksi.

Rakenteelliset häiriöt voidaan jakaa virtsateiden ja hermoston rakenteellisiin häiriöihin. Kastelua aiheuttavia virtsateiden rakenneanomalioita ovat esimerkiksi ektooppinen ureter, virtsaputken läppä, epispadia ym. Hermotuksen häiriöiden yhteydessä puhutaan neurogeenisesta rakosta. Lapsilla tavallisimpia syitä tähän ovat meningomyeloseele, vammojen tai lantion alueen leikkauksien jälkitilat ja kehitysvammaisuuteen liittyvät häiriöt. Se on yleisin lapsuusajan urologista ongelmista.[3] Yökasteluun on kehitetty lääkkeitä ja siihen voi käyttää myös kasteluhälytintä, joskus inkontinenssisuojia.

Yöllä virtsanmuodostus normaalisti vähenee. Yökastelijalla virtsanmuodostus ei kuitenkaan antidiureettisen hormonin puutteen vuoksi vähene.

Tyypillinen yökastelija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yökastelijat nukkuvat yleensä tavallista sikeämmin. He eivät herää voimakkaisiinkaan ääniin. Myöskään rakon täyttymisen tunne ei saa heitä hereille.

Koululaisista ensimmäisellä luokalla olevista jokaisella luokalla on tilastojen mukaan vielä yksi yökastelija. Teini-ikäisistä noin yksi sadasta kastelee öisin.

Hoidon aloitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alle 5-vuotiaat eivät yleensä ole vielä kypsiä hoitoon, ja lääkehoito on sallittu vasta yli 5-vuotiaille. Yökastelusta suositellaan puhuttavan lääkärin kanssa lapsen täyttäessä viisi vuotta tai viimeistään ennen kouluikää. Vaivalla voi olla vaikutuksia myös lapsen itsetunnon kehitykselle.

Juomisen välttäminen illalla tai öinen herättely wc-käynneille ei kokemusten mukaan auta parantamaan vaivaa.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleensä hoito aloitetaan joko hälyttimen tai lääkkeen avulla. Molemmilla saadaan hyviä tuloksia. On yksilöllistä, kumpi hoito toimii kenellekin paremmin. Joskus käytetään molempia hoitoja. Lapsen kannustus ja ymmärrys hoidosta on tärkeää onnistumisen kannalta.

Hoidon onnistuminen riippuu lapsen kypsymisasteesta. Jos virtsamäärä on erityisen runsas öisin, voi olla vaikeaa saada hoitoon vastetta. Hoidossa voidaan pitää taukoa ja kokeilla myöhemmin uudestaan kypsymisasteen edetessä.

Jos lapsi on ollut jo kuiva, mutta alkaa jälleen kastella, on aina syytä tutkia onko kyseessä virtsatietulehdus tai jokin muu sairaus.

Lääkehoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkehoitoa käytetään eniten sen helppouden takia. Lääkkeitä on Suomessa käytössä vain yksi (desmopressiini). Lääkkeen teho perustuu yöllisen virtsanerityksen vähentämiseen. Desmopressiini vastaa elimistön omaa hormonia. Lääke ei vaikuta lapsen omaan kehitykseen.

Lääkemuoto on suussa sulava tabletti. Lääkkeen mahdolliset sivuvaikutukset ovat vähäisiä. Juuri ennen lääkkeenottoa ja yön aikana on vältettävä runsasta juomista.

Hälytinhoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hälytinhoito edellyttää vanhemman mukanaoloa lapsen herätyksessä hälyttimen kanssa. Hälytin laukeaa, kun se tunnistaa kosteutta lapsen sängyssä tai alusvaatteissa. Tarkoitus on opettaa aivot toimimaan oikein. Uni voi olla niin syvää, ettei lapsi herää edes hälyttimen kovaan ääneen. Hälytinhoitoa voidaan käyttää muutaman kuukauden ajan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.