Virtsaaminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Manneken Pis, pronssipatsas virtsaavasta pikkupojasta

Virtsaaminen on tarkoin säädelty refleksi, jota opitaan iän mukana osittain hallitsemaan. Virtsaamisen säätelykeskus, virtsaamiskeskus, sijaitsee selkäytimen alaosassa. Virtsarakon täyttyminen virtsalla aiheuttaa virtsarakon seinämän venytystä, josta lähtee tieto hermosyitä pitkin virtsaamiskeskukseen. Virtsaamiskeskus lähettää autonomisia hermosyitä pitkin supistumiskäskyn virtsarakon seinämän sileille lihassyille. Lihassyiden supistuessa virtsa kulkeutuu pois virtsarakosta virtsaputkea pitkin. Virtsan etenemisen takaisin virtsanjohtimiin estää virtsanjohtimien laskukohdan läppä. Osana heijastetta avautuu virtsaputken sulkijalihas ja samalla virtsaava henkilö lisää vatsaontelon painetta vatsalihasten ja pallean avulla. Virtsaputken sulkijalihas avautuu vain osana heijastetta, mutta sen sulkeutumista voidaan tahdonalaisesti säädellä. Anatomisista syistä miehille ja pojille on luonnollisinta virtsata seisaaltaan, mutta naisille ja tytöille istualtaan.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.