Virtsaaminen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Manneken Pis, pronssipatsas virtsaavasta pikkupojasta

Virtsaaminen on tarkoin säädelty refleksi, jota opitaan iän mukana osittain hallitsemaan. Virtsaamisen säätelykeskus, virtsaamiskeskus, sijaitsee ihmisellä selkäytimen alaosassa. Virtsarakon täyttyminen virtsalla aiheuttaa virtsarakon seinämän venytystä, josta lähtee tieto hermosyitä pitkin virtsaamiskeskukseen. Virtsaamiskeskus lähettää autonomisia hermosyitä pitkin supistumiskäskyn virtsarakon seinämän sileille lihassyille. Lihassyiden supistuessa virtsa kulkeutuu pois virtsarakosta virtsaputkea pitkin. Virtsan etenemisen takaisin virtsanjohtimiin estää virtsanjohtimien laskukohdan läppä. Osana heijastetta avautuu virtsaputken sulkijalihas ja samalla virtsaava henkilö lisää vatsaontelon painetta vatsalihasten ja pallean avulla. Virtsaputken sulkijalihas avautuu vain osana heijastetta, mutta sen sulkeutumista voidaan tahdonalaisesti säädellä.

Sukupuoliset erot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urospuolisilla nisäkkäillä virtsaputki kulkee siittimen läpi. Näin ollen miehille ja pojille on usein luontevinta virtsata seisaaltaan. Sen sijaan naaraspuolisilla nisäkkäillä virtsaputken suu sijaitsee häpyalueella, joten naisten ja tyttöjen on huomattavasti vaikeampaa virtsata seisaaltaan. Länsimaisissa kulttuureissa naiset virtsaavat yleensä istuen WC-pöntöllä, kun taas monissa itämaisissa kulttuureissa kyykkyasennossa virtsaaminen on yleisempää.

Virtsaamiseen liittyviä sairauksia ja ongelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.