Vuorotyö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kellokortteja ja niiden leimauskoneisto

Vuorotyö on työaikamuoto, jossa työvuorot vaihtuvat säännöllisesti ja muuttuvat ennakolta sovituin ajanjaksoin. Yleisimmät vuorotyömuodot ovat kaksi- ja kolmivuorotyö, joista kolmivuorotyöhön liittyy yleensä yötyötä. Yötyö on sellaista työtä, jota tehdään yöllä, pääsääntöisesti kello 22:n ja 6:n välisenä aikana. Vuorojen katsotaan vaihtuvan säännöllisesti, kun vuoro jatkuu enintään yhden tunnin yhdessä työhön sijalle tulleen vuoron kanssa tai kun vuorojen väliin jää enintään yhden tunnin aika. Työsuojelupiirin työsuojelutoimisto voi myöntää luvan poiketa vuorotyön säännöistä.

Vuorotyöstä on laadittava työvuoroluettelo, josta käy ilmi säännöllisen työajan alkamis- ja päättymisaika. Luettelo tulee tehdä mahdollisimman pitkälle ajalle ja se tulee saattaa nähtäville viikkoa ennen työjakson alkamista. Tämän jälkeen luetteloa saa muuttaa vain työntekijän suostumuksella. Mikäli työn luonteen vuoksi ei onnistu laittaa luetteloa näkyville viikkoa aikaisemmin, tulee poikkeuslupaa anoa työsuojelupiirin työsuojelutoimistosta.[1]

Vuorotyöhön sopeutuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuorotyöhön sopeutumiseen vaikuttavat muun muassa peräkkäisten yövuorojen määrä, altistuminen auringonvalolle aamulla yövuorosta palatessa, työntekijän oma motivaatio, perhe-elämä, ystävät ja muut sosiaaliset seikat, mahdollisuus säilyttää yövuororytmi myös vapaa-aikana, yksilölliset seikat, esimerkiksi ikä ja fyysinen kunto. Ihmisen vanhetessa rytmi siirtyy enemmän aamuun päin ja unessa tapahtuvat heräilyt lisääntyvät. Tämä vaikeuttaa vuorotyöhön sopeutumista edelleen.

Vuorotyön terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuorotyötä tekevien osuus palkansaajista on noin 25%. Vuorotyö sekoittaa ihmisen normaalin vuorokausirytmin. Vuorotyössä saattaa esiintyä erilaisia vatsa- ja ilmavaivoja sekä väsymystä ja uniongelmia. Kahta työvuoroa tekevillä unihäiriöt ovat yleisempiä, kuin yhtä työvuoroa tekevillä. Kolmivuorotyössä nukahtamisvaikeudet lisääntyvät edelleen ja päivisin saatava uni on katkonaista. Erityisesti ensimmäisen yövuoron aikana suorituskyky laskee nopeasti, ellei päiväunia ole ehditty nukkua ennen työvuoroa. Aamulla yövuoron päättyessä valveaika on saattanut kestää vuorokauden, jolloin suoriutuminen on samaa tasoa, kuin jos henkilö olisi promillen humalassa. Väsymys heikentää ihmisen tiedonkäsittelykykyä ja voi johtaa pahimmillaan turhaan riskinottoon tai onnettomuuksiin.[2]

Vuorotyön on todettu olevan riskitekijä sepelvaltimotaudille.[3] Arviolta seitsemän prosenttia sepelvaltimotaudeista johtuu vuorotyön tuomasta lisärasituksesta. Kolmivuorotyötä tekevillä sairaanhoitajilla, lentoemännillä ja puhelinvälittäjillä rintasyövän riski on jopa kolminkertainen päivätyöläisiin verrattuna, minkä on arvioitu liittyvän yölliseen valoaltistukseen. Naisilla vuorotyö saattaa lisätä kuukautishäiriöitä, mutta se ei vaikuttane raskaaksi tulemiseen - sen sijaan keskenmenot saattavat lisääntyä, mikäli vuorotyötä tehdään raskausaikana. Kolmivuorotyön tekijöistä noin puolet kertoo vuorojärjestelmän aiheuttavan jonkin verran tai paljon stressiä – ja stressistä johtuu, että krooninen väsymys, hermostuneisuus ja masentuneisuus ovat melko yleisiä vuorotyöläisen vaivoja.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]