Vuorotyö
Vuorotyö on työaikamuoto, jossa työvuorot vaihtuvat säännöllisesti ja muuttuvat ennakolta sovituin ajanjaksoin. Yleisimmät vuorotyömuodot ovat kaksi- ja kolmivuorotyö, joista kolmivuorotyöhön liittyy yleensä yötyötä. Yötyö tehdään pääsääntöisesti kello 23:n ja 6:n välisenä aikana[1]. Vuorojen katsotaan vaihtuvan säännöllisesti, kun vuoro jatkuu enintään yhden tunnin yhdessä työhön sijalle tulleen vuoron kanssa tai kun vuorojen väliin jää enintään yhden tunnin aika.
23 prosenttia suomalaisista teki vuorotyötä vuonna 2014.[2]
Vuorotyöhön sopeutuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuorotyöhön sopeutumiseen vaikuttavat muun muassa peräkkäisten yövuorojen määrä, altistuminen auringonvalolle aamulla yövuorosta palatessa, työntekijän perhesuhteet ja muut sosiaaliset seikat, mahdollisuus säilyttää yövuororytmi myös vapaa-aikana, yksilölliset erot kuten ikä ja fyysinen kunto. Ihmisen vanhetessa rytmi siirtyy enemmän aamuun päin ja unessa tapahtuvat heräilyt lisääntyvät, mikä vaikeuttaa vuorotyöhön sopeutumista edelleen.
Vuorotyön terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuorotyön terveysriskejä aiheuttavia mekanismeja ei tunneta tarkkaan, mutta univajeeseen, elimistön fysiologisten vuorokausirytmien häiriintymiseen ja pimeähormonin vähentyneeseen yölliseen eritykseen liittyvä elimistön tulehdusten aktivoituminen on todennäköisimpien vaikutusmekanismien joukossa[2].
Ihmisen solukellojärjestelmä eli elimistön fysiologiset vuorokausirytmit säätelevät erilaisia toimintoja hormonien erityksestä ja kehon lämpötilasta aina liikkumiskykyyn, mielialaan ja aivotoimintaan.[2]
Vuorotyössä saattaa esiintyä erilaisia vatsa- ja ilmavaivoja sekä väsymystä ja unihäiriöitä. Pitkään jatkuessaan unettomuus ja väsymys voi kehittyä vuorotyöunihäiriöksi. Kahta työvuoroa tekevillä unihäiriöt ovat yleisempiä, kuin yhtä työvuoroa tekevillä. Kolmivuorotyössä nukahtamisvaikeudet ja vuorotyöunihäiriön yleisyys lisääntyvät[3] edelleen ja päivisin saatava uni on katkonaista. Erityisesti ensimmäisen yövuoron aikana suorituskyky laskee nopeasti, ellei päiväunia ole ehditty nukkua ennen työvuoroa. Aamulla yövuoron päättyessä valveaika on saattanut kestää vuorokauden, jolloin suoriutuminen on samaa tasoa, kuin jos henkilö olisi promillen humalassa. Väsymys heikentää ihmisen tiedonkäsittelykykyä ja voi johtaa pahimmillaan turhaan riskinottoon tai onnettomuuksiin.[4]
Vuorotyön on todettu olevan riskitekijä sepelvaltimotaudille.[5] Arviolta seitsemän prosenttia sepelvaltimotaudeista johtuu vuorotyön tuomasta lisärasituksesta. Kolmivuorotyötä tekevillä sairaanhoitajilla, lentoemännillä ja puhelinvälittäjillä rintasyövän riski on jopa kolminkertainen päivätyöläisiin verrattuna, minkä on arvioitu liittyvän yölliseen valoaltistukseen.
Yövuoroja tekevillä naisilla on noin 29 prosenttia suurempi riski saada keskenmeno. Vuorotyö lisää myös ennenaikaisiin synnytyksen, hidastuneen sikiönkehityksen ja vauvan alhaisen syntymäpainon riskiä.[2]
Vuorotyöllä epäillään olevan yhteys myös muun muassa eturauhassyövän suurempaan riskiin. Vuorotyötä tekevät miehet sairastuivat kaksi kertaa useammin muun muassa keuhkosyöpään, mutta ei ole varmuutta, johtuuko se vuorotyöstä vai elintavoista.[2]
Kolmivuorotyön tekijöistä noin puolet kertoo vuorojärjestelmän aiheuttavan jonkin verran tai paljon stressiä. Epäergonomisten työvuojärjestelmien lisäksi stressi on osasyy sille, että krooninen väsymys, hermostuneisuus ja masentuneisuus ovat melko yleisiä vuorotyöläisen vaivoja.[6]
Vuorotyö on yhteydessä metaboliseen oireyhtymään ja aikuisiän diabetekseen. Vuorotyö lisää myös sydän- ja verisuonisairauksien riskiä, ja sydänkohtaus on 23 prosenttia todennäköisempi vuorotyöläisellä kuin normaalivuoroja tekevällä työntekijällä.[2]
Lisäksi on saatu merkittävää näyttöä vuorotyön yhteydestä reumaan, MS-tautiin ja psoriasikseen. Vuorotyöläiset kärsivät myös erittäin yleisesti unihäiriöistä, väsymyksestä, ruuansulatusoireista, aineenvaihdunnan häiriöistä sekä mielenterveysoireista ja stressiin liittyvistä sairauksista. Elimistön vuorokausirytmin häiriintymisellä on myös psykologisia ja sosiaalisia vaikutuksia, ja vuorotyöntekijöillä on muuta väestöä suurempi tapaturmariski.[2]
Vuorotyön sääntely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuorotyöstä on laadittava työvuoroluettelo, josta käy ilmi säännöllisen työajan alkamis- ja päättymisaika. Luettelo tulee tehdä mahdollisimman pitkälle ajalle ja se tulee saattaa nähtäville viikkoa ennen työjakson alkamista. Tämän jälkeen luetteloa saa muuttaa vain työntekijän suostumuksella. Mikäli työn luonteen vuoksi ei onnistu laittaa luetteloa näkyville viikkoa aikaisemmin, tulee poikkeuslupaa anoa työsuojelupiirin työsuojelutoimistosta.[7] Työsuojelupiirin työsuojelutoimisto voi myöntää luvan poiketa vuorotyön säännöistä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Yötyö tyosuojelu.fi. Työsuojeluhallinto. Viitattu 4.10.2021.
- ↑ a b c d e f g Kataja-Lian, Marika: Vuorotyössä tikittää vaarallinen aikapommi: rintasyöpää, hedelmättömyyttä, sydänkohtaus 28.4.2014. Yle. Viitattu 7.4.2019.
- ↑ Vanttola, Päivi (2021). Väitöskirja: Shift Work Disorder: Prevalence, Manifestation, and Recovery. Unigrafia, 1–94. ISBN 978-951-51-6959-4.
- ↑ http://www.cpap.fi/do_page.php?sivu=41 [vanhentunut linkki]
- ↑ Sjöblom, Tom: Vuorotyö sepelvaltimotaudin riskitekijänä Työterveiset -lehti 2/1997. 1997. Työterveyslaitos. Arkistoitu 15.8.2004. Viitattu 7.4.2019.
- ↑ Helasti, Pirjo: Vuorotyössä jaksaminen Hyvä terveys -verkkolehti. Arkistoitu 26.12.2011. Viitattu 7.4.2019.
- ↑ http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960605
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laura Manninen: Mehut pihalle! Ovatko nämä pahimmat työvuorot? Taloussanomat 14.6.2011.