Taarapita

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Taarapita eli Tarapita, Tooru tai Taara oli virolaisten ja liiviläisten palvoma jumaluus. Toorun palvominen loppui Baltian ristiretkien jälkeen, jolloin virolaiset käännytettiin kristinuskoon. Ristiretkien jälkeisessä rahvaanuskossa Tooru ei enää esiinny,[1] vaikkakin Taara-sana vaikuttaa säilyneen osana tiettyjä paikannimiä.[2] Tooruun uskottiin Länsi-Virossa ja Saarenmaalla.[3]

Jumaluus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin on esitetty, että nimitys Tooru olisi lainattu skandinaavien Thórr-jumalan nimityksestä. Samoin on ehdotettu, että Henrikin Liivinmaa kronikassa mainittu nimitys Tharapitha on olisi muodostunut huudahduksesta Taara, avita!, eli Taara, auta!.[3] Kielitieteellisestä näkokulmasta vaikuttaa kuitenkin uskottavimmalta, että Taara-sana palautuu vanhaan uralilaiseen sanaan, jonka merkitys on "korkea".[4] Täten Taara-nimityksen sukulaissanoja olisivat saamen Tiermes ja hantin Torem.[5] Nimityksen Taarapita loppuosa saattaa olla samaa kantaa kuin suomen sana "pitkä"; pita-sanan merkitys olisi tällöin "suuri".[5]

Henrikin Liivinmaan kronikassa Taarapita-nimitys mainitaan viisi kertaa. Ensimmäisellä kerralla kerrotaan, että Taarapitalla oli palvontapaikka Virumaalla Ebaveren mäellä. Toisen kerran Taarapita mainitaan Muhun valloittamisen yhteydessä vuonna 1227. Tällöin Henrik kertoo, kuinka Taarapita on ajettu pois kansan kastamisen kautta.[6]

Paikannimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahvaanperinteen mukaan Raplamaalla sijaitsevan Palukylan hiidenmäen eräs nimi on ollut Taaralepa mägi. Palukylan mäki on rahvaanuskon kulttipaikka, ja Taaralepp-sana viittaa mäellä kasvaneisiin yhteen tai useampaan leppäpuuhun, joita on todennäköisesti pidetty pyhinä. Taara-sana tavataan paikannimen osana myös muualta Virosta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kriiska ja Tvauri 2007, s. 234
  2. a b Hiiemäe, Remmel ja Västrik 2004
  3. a b Zetterberg 2007, s. 52
  4. Sutrop 2004, s. 30
  5. a b Sutrop 2004, s. 29
  6. Kriiska ja Tvauri 2007, s. 233