Kirosana

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Usein sarjakuvissa kirosanat kuvataan symboleilla.

Kirosana eli voimasana on ilmaisua tehostava, karkeana pidettävä sana[1][2]. Kiroilua pidetään yleisesti paheksuttavana tuntemattomien ihmisten seurassa, ainakin muodollisissa yhteyksissä. Kiroilu saa voimansa kulttuurillisista tabuista, joita se rikkoo. Kiroilu ei liity välttämättä negatiivisiin tilanteisiin.[3]

Kiroilu on eri asia kuin varsinainen kiroaminen, joka on magian harjoittamista. Näiden kahden välillä vallitsee kuitenkin yhteys: alun perin kiroiluksi on nimitetty kiroamista, loitsimista.

Tutkimuksessa on huomattu, että kiroilu vähentää koetun kivun määrää. Latautuneen kirosanan käyttäminen voi aktivoida kehossa akuutin stressivasteen eli "taistele tai pakene" -reaktion. Kiroilu lisää tällöin tilapäisesti elimistön suorituskykyä: sydän alkaa sykkiä nopeammin, hengitys tihenee, lihaksiin virtaa enemmän verta ja suoliston toiminta hidastuu.[4] On väitetty, että suomalaiset ovat skottien, irlantilaisten ja venäläisten kanssa Euroopan ahkerimpia kiroilijoita.[5]

Kulttuuri vaikuttaa kirosanastoon.[3] Moni suomen kielen suosituimmista kirosanoista liittyy kristinuskoon ja sukuelimiin.[3] Saksassa kirosanat pyörivät pitkälti peräaukon ympärillä.[3] Espanjankielisissä maissa puolestaan vedetään äidit mukaan kiroiluun.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Katso myös: Tammi, Jari: Kirosanamääritelmiä Viitattu 22.2.2010.
  3. a b c d e Heinonen, Mirka: Ruma sana. Suomen Kuvalehti 20/2018, 18. toukokuuta 2018.
  4. Voutilainen, Eero: Katos perkelettä! 28.7.2009. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 15.2.2013.
  5. Perkele on yksi vanhimmista kirosanoista – tiedätkö kirosanojen taustat? Yle Uutiset. Viitattu 31.10.2017.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Moore, Kate & Tuominen, Tiina: Fucktionary: Englannin kielletyt sanat. Helsinki: Gummerus, 2010. ISBN 978-951-20-7598-0.
  • Nevalainen, Terttu & Rissanen, Matti & Taavitsainen, Irma (toim.): Englannin aika: Elävän kielen kartoitusta. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28855-1.
  • Tammi, Jari: Suuri kirosanakirja. 3. laitos. Kuvittanut Juho Juntunen. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32572-8.
  • Tammi, Jari: Suuri solvaussanakirja: Haukkumasanat. Turku: Helsingissä: Pikku-idis: Kuippana, 2003. ISBN 952-9589-34-4.
  • Vanderplank, Robert: Ruma kuin apinan kainalo: Maailman mehevimmät solvaukset. (Uglier than a monkey’s armpit: Untranslatable insults, put-downs and curses from around the world, 2007.) Suomentanut Joel Kontro. Sivujen 124–131 tekstin ovat tehneet Marja ja Vesa Heikkinen. Helsingissä: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-21230-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.