Kirosana
Kirosana eli voimasana on ilmaisua tehostava, karkeana pidettävä sana[1][2]. Kiroilua pidetään yleisesti paheksuttavana tuntemattomien ihmisten seurassa, ainakin muodollisissa yhteyksissä. Kiroilu saa voimansa kulttuurillisista tabuista, joita se rikkoo. Kiroilu ei liity välttämättä negatiivisiin tilanteisiin.[3]
Kiroilu on eri asia kuin varsinainen kiroaminen, joka on magian harjoittamista. Näiden kahden välillä vallitsee kuitenkin yhteys: alun perin kiroiluksi on nimitetty kiroamista, loitsimista.
Tutkimuksessa on huomattu, että kiroilu vähentää koetun kivun määrää. Latautuneen kirosanan käyttäminen voi aktivoida kehossa akuutin stressivasteen eli "taistele tai pakene" -reaktion. Kiroilu lisää tällöin tilapäisesti elimistön suorituskykyä: sydän alkaa sykkiä nopeammin, hengitys tihenee, lihaksiin virtaa enemmän verta ja suoliston toiminta hidastuu.[4] On väitetty, että suomalaiset ovat skottien, irlantilaisten ja venäläisten kanssa Euroopan ahkerimpia kiroilijoita.[5]
Kulttuuri vaikuttaa kirosanastoon.[3] Moni suomen kielen suosituimmista kirosanoista liittyy kristinuskoon ja sukuelimiin.[3] Saksassa kirosanat pyörivät pitkälti peräaukon ympärillä.[3] Espanjankielisissä maissa puolestaan vedetään äidit mukaan kiroiluun.[3]
Sisällysluettelo
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
- ↑ Katso myös: Tammi, Jari: Kirosanamääritelmiä Viitattu 22.2.2010.
- ↑ a b c d e Heinonen, Mirka: Ruma sana. Suomen Kuvalehti 20/2018, 18. toukokuuta 2018.
- ↑ Voutilainen, Eero: Katos perkelettä! 28.7.2009. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 15.2.2013.
- ↑ Perkele on yksi vanhimmista kirosanoista – tiedätkö kirosanojen taustat? Yle Uutiset. Viitattu 31.10.2017.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Moore, Kate & Tuominen, Tiina: Fucktionary: Englannin kielletyt sanat. Helsinki: Gummerus, 2010. ISBN 978-951-20-7598-0.
- Nevalainen, Terttu & Rissanen, Matti & Taavitsainen, Irma (toim.): Englannin aika: Elävän kielen kartoitusta. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28855-1.
- Tammi, Jari: Suuri kirosanakirja. 3. laitos. Kuvittanut Juho Juntunen. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32572-8.
- Tammi, Jari: Suuri solvaussanakirja: Haukkumasanat. Turku: Helsingissä: Pikku-idis: Kuippana, 2003. ISBN 952-9589-34-4.
- Vanderplank, Robert: Ruma kuin apinan kainalo: Maailman mehevimmät solvaukset. (Uglier than a monkey’s armpit: Untranslatable insults, put-downs and curses from around the world, 2007.) Suomentanut Joel Kontro. Sivujen 124–131 tekstin ovat tehneet Marja ja Vesa Heikkinen. Helsingissä: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-21230-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Heikkinen, Vesa: Jumalauta ja markkinavoimat – vanhoja ja uudempia kirosanoja. Kotus 15.7.2007.
- Kuula, Kari: Kiroilu on syvältä.
- Lipasti, Roope: Suomessa vain yksi alkuperäinen kirosana. Turun Sanomat 13.9.2008.
- Niskanen, Mika: Salaäänityksestä somehitiksi – kiroileva motokuski kertoo tunnekuohun taustan. Yle uutiset 11.1.2017.
- Sirén, Juhani: Perkele! – Cityn kirosanakirja Suomesta. City 11/2003.
- Swearsaurus Swear Words: Swearing, Cursing and Insulting in 156 languages! (englanniksi)
- Tammi, Jari: Kiroguru.
- Lyydia Huotari: Havainnointitutkimus Jyväskylän toisen asteen oppilaiden kiroilusta. Kandidaatintutkielma. Kielten laitos, Jyväskylän yliopisto. 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201605122509
