Alfred Norrmén

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johan Alfred Norrmén (22. huhtikuuta 1858 Ylöjärvi6. heinäkuuta 1942 Helsinki) oli helsinkiläinen pankinjohtaja ja pitkäaikainen kunnallispoliitikko.

Alfred Norrmén kuului Norrménin aatelissukuun. Hänen isänsä oli senaattori ja salaneuvos Oscar Norrmén ja äiti Selma Emelie Stjernvall. Norrmén valmistui hovioikeuden auskultantiksi 1880 ja toimi sitten asianajajana Helsingissä vuodesta 1882 vuoteen 1890, jolloin hänet kutsuttiin Suomen Yhdyspankin johtokunnan jäseneksi. Hän toimi pankin pääjohtajana 1907–1913 ja vaikutti merkittävästi tuolloin maan suurimman talletuspankin kehittymiseen.

Suomen Pankin pääjohtajana Alfred Norrmén vastaanotti viestejä ja varoituksia Tampereen konttorin pankinjohtaja Nils Idmanista. Norrmén oli todennut: "Kehenkä minä voin luottaa, jollen Idmaniin?" Suomen suurin pankkipetos paljastui Tampereen konttoriin tehdyssä yllätystarkastuksessa. Pankin sisäinen valvonta oli pettänyt täysin. Pääjohtaja Norrmén joutui eroamaan. (Aamulehti 30.3.2012)

Norrmén osallistui aatelissäädyn edustajana kaikille valtiopäiville 1885-1905. Helsingin kaupungin rahatoimikamarin puheenjohtaja hän oli 1888-1889, kaupunginvaltuuston jäsen 1890-1918 ja puheenjohtaja 1904–1918. Hän oli myös vuonna 1910 perustetun Pörssiklubin ensimmäinen hallituksen puheenjohtaja. Vuosina 1919-1932 hän toimi kauppasopimuskomitean puheenjohtajana, 1912-1932 Suomen Teollisuudenharjoittajain paloapuyhdistyksen hallintoneuvoston puheenjohtajana sekä vuodesta 1928 alkaen kuolemaansa asti Finlayson & Co:n johtokunnan puheenjohtajana. Norrmén muistetaan myös Katajanokalla sijainneesta Norrménin talosta, jossa hän asui kuolemaansa saakka.

Kuten muistakin entisistä valtuuston puheenjohtajista, Helsingin kaupunki on maalauttanut Norrménista muotokuvan, joka on esillä Helsingin kaupungintalossa. Sen on maalannut vuonna 1919 Eero Järnefelt.

Norrménin puoliso vuodesta 1884 oli Eliza Ida Eva Pauliina Björkstén (k. 1928).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivut 546-547.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]