Kouri-kaupat
Kouri-kaupoiksi kutsutaan 1980-luvun lopulla tehtyjä osakekauppoja, joissa sijoittaja Pentti Kouri oli mukana. Kaupoissa ostettiin SYP:n ja Sammon osakkeita KOP:n lainoituksella veroparatiiseihin rekisteröityneiden yhtiöiden nimiin.
Nurkanvaltaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pentti Kourin yhtiö Kouri Capital ja KOP tekivät 23.3.1988 sopimuksen, jonka perusteella Kouri ryhtyi ostamaan Yhdyspankin osakkeita. Projekti oli äärimmäisen salainen. Rahoitus tuli Kansallispankilta. Voitto piti jakaa puoliksi Kourin ja KOP:n kesken. Sopimuksen mukaan riski osakekurssien alenemisesta jäi KOP:n kannettavaksi, mutta hyöty jaettiin tasan.[1]
Samaan aikaan Kourin kanssa myös liikemiehet Kai Mäkelä ja Peter Fryckman ostivat Yhdyspankin osakkeita. KOP rahoitti myös heidän ostojaan. Pian Mäkelä ja Fryckman kuitenkin riitautuivat. Osakkeet siirrettiin Fryckmanille. Fryckmanin toimet paljastuivat syksyllä 1988. Yhdyspankissa oli tuolloin osakeanti, johon Fryckmanilla ei ollut enää varaa osallistua. Hän joutuikin luopumaan osakkeistaan. Puolet osakkeista osti Kouri Capital. Puolet meni Aarne J. Aarnion suvun omistamalle Palkkiyhtymälle.[1]
Kourin ostot eivät rajoittuneet Yhdyspankin osakkeisiin. Hän osti lisäksi myös KOP:n osakkeita. Nämä ostot hän teki Postipankin rahoituksella KOP:n tietämättä.[1]
Nurkkien purkaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maaliskuussa 1989 päivää ennen Yhdyspankin yhtiökokousta Kansallispankin holvista ajettiin kaksi kuorma-autollista Yhdyspankin A-osakkeita Yhdyspankkiin. Samalla vaadittiin, että osakkeet rekisteröidään niin nopeasti, että niiden äänivaltaa voisi käyttää yhtiökokouksessa jo seuraavana päivänä. Tehtävä oli mahdoton näin lyhyessä ajassa. Äänivallan epääminen olisi kuitenkin ollut skandaali.[1]
Kyseessä oli Yhdyspankin painostus. Yhdyspankin oli pakko ostaa osakkeet Kourilta ja hänen liittolaisiltaan. Jos Yhdyspankki ei olisi ostanut osakkeita, valta yhtiössä olisi siirtynyt valtaajille. Heillä oli noin 28 miljoonaa A-osaketta, joka olisi riittänyt selvään enemmistöön.[1]
Viimeisenä yönä ennen yhtiökokousta tehtiin poikkeuksellisen suuri osakekauppa Yhdyspankin ja Sammon osakkeilla. Yhdyspankki osti 27,2 miljoonaa Yhdyspankin A-osaketta. Hinta oli 56 markkaa osakkeelta. Sen lisäksi se osti 2,2 miljoonaa Sammon osaketta 560 markan kappalehinnalla. Hintoihin sisältyi ylikurssia, sillä osakkeiden pörssikurssit olivat vain 48,20 mk ja 490 mk. Kauppasumma oli yhteensä 2,8 miljardia markkaa. Vastakauppana Yhdyspankki myi Kourille ja KOP:lle Pohjolan, Nokian ja Rauma-Repolan osakkeita. Näiden osakkeiden yhteishinta oli 0,9 miljardia markkaa.[1]
Kauppojen motiivi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauppojen motiivista on esitetty erilaisia näkemyksiä. Kaupoissa mukana olleen Hannes Kulvikin mukaan ideana oli Pohjolan, Sammon, SYP:n ja KOP:n yhdistäminen.[2]
Jaakko Lassila puolestaan sanoo kauppoja "strategisiksi vastavalkeiksi" kansallispankkilaista pääomaleiriä vastaan hyökännyttä SYP-SKOP-ryhmittymää vastaan. On myös sanottu, että kyse oli vain pankkien ja niiden johtajien välisestä voimainmittelöstä.[3]
SYP:n historiikin kirjoittanut Teppo Vihola esittää, että syy oli KOP:n virhearvio Yhdyspankin toiminnasta. KOP oli luullut, että Yhdyspankki oli ollut valtaamassa KOP:n nurkkaa. Näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut. KOP luuli lisäksi, että SYP ja SKOP yhdessä hankkivat Kansallispankin leiriin kuuluneiden teollisuusyritysten osakkeita, vaikka SYP:llä ei todellisuudessa ollut mitään tekemistä SKOP:n operaatioiden kanssa. Väärä käsitys johtui pankkien välisestä epäluottamuksesta. Pankkien pääjohtajien Mika Tiivolan ja Jaakko Lassilan henkilösuhteet olivat erittäin kireät, mistä oli aiheutunut pankkien välinen luottamuspula.[1]
Jälkiseuraamukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lassilan mukaan kaupoista syntyi KOP:lle 117 miljoonan markan voitto. Vallitsevan käsityksen mukaan kaupoista syntyi kuitenkin KOP:lle satojen miljoonien tappio[3]. Kauppojen edunsaaja ei ole tiedossa. Kauppojen edunsaajiin kuuluu ainakin Jerseyn saarelle rekisteröity Avala-säätiö. Säätiön edunsaajat eivät ole tiedossa pankkisalaisuuden vuoksi[2]. Jaakko Lassilan epäiltiin henkilökohtaisesti hyötyneen kaupoista. KOP ei halunnut hakea korvauksia Lassilalta oikeudessa pankin maineen varjelemiseksi, vaan tyytyi eroamiseen.
Verottaja piti aikoinaan Hannes Kulvikia kauppojen edunsaajana ja määräsi hänelle yli 100 miljoonan markan verot, mutta KHO vapautti hänet verojen maksusta, koska katsottiin, että Kulvik toimi ainoastaan KOP:n ja kansainvälisen rahoittajatahon asiamiehenä ja varsinainen edunsaajataho jäi näyttämättä ja verot jäivät määräämättä[2].
Kaupoissa esiin tulleet lainvastaisuudet ja niiden KOP:lle tuottama suurtappio johtivat pääjohtaja Lassilan eroon[3].
Yhdyspankille Kouri-kaupat aiheuttivat arviolta 600–1 000 miljoonan markan tappiot arvonalennuksina ja korkokuluina. Kun kaupoilla hankittuja osakkeita myöhemmin myytiin, Merita Pankille syntyi huomattavia myyntivoittoja, jotka kompensoivat ainakin pääosan aiemmin arvioiduista tappioista.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Vihola, Teppo: Rahan ohjaaja. Yhdyspankki ja Merita 1950–2000, s. 300–304. Merita Pankki Oyj, 2000. ISBN 951-889-103-6.
- ↑ a b c Eljas Repo: Hannes Kulvik haravoi maailmalta aliarvostettuja osakkeita 09/2003. Arvopaperi.
- ↑ a b c Panu Moilanen: Kämpin peilisalista Savoyn juhlakerrokseen 1996. Panu Moilanen. Arkistoitu 16.2.2007. Viitattu 27.6.2010.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yle Arkivet: Casinoekonomin och affären Kouri (ruotsiksi)