Korkein hallinto-oikeus

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta KHO)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Waldemar Aspelinin suunnittelema Korkeimman hallinto-oikeuden talo Fabianinkadulla Helsingissä valmistui 1901.

Suomen korkein hallinto-oikeus (KHO[1]) (ruots. Högsta förvaltningsdomstolen) käyttää Suomessa ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa ja toimii alempien viranomaisten lainkäytön oikeellisuuden valvojana. Se on perustettu vuonna 1918 ja sijaitsee Helsingissä.

KHO:n tehtävät eivät korkeimman oikeuden tavoin ole painottuneet ennakkopäätösten luomiseen, vaan valitustuomioistuimena toimimiseen. Valituslupajärjestelmä on vähitellen kuitenkin laajentunut käsittämään lukuisia eri asiaryhmiä ja kattaa nykyisin yli puolet kaikista saapuvista asioista. Tämä on korostanut korkeimman hallinto-oikeuden tehtävää oikeus- ja hallintokäytön ohjauksessa.[2]

KHO:n täysistuntosali.

Henkilöstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeimman hallinto-oikeuden tuomareina toimivat presidentti ja noin 20 oikeusneuvosta, joista osa on määräaikaisia.[3]

Tuomioistuimen presidenttinä on 1. maaliskuuta 2012 lähtien toiminut oikeustieteen tohtori Pekka Vihervuori.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on noin 40 juristia esittelijänä ja noin 40 muuhun henkilökuntaan kuuluvaa. Kansliaa johtaa kansliapäällikkö.[3]

Asiat käsitellään neljässä jaostossa.[4]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autonomian aikana oikeusturvasta hallintoasioissa vastasivat hallintoviranomaiset. Ylimpänä lainkäyttö- ja hallintoelimenä toimi senaatin talousosasto, joka käsitteli viimeisenä muutoksenhakuasteena valitukset alempien hallintoviranomaisten ja kuntien päätöksistä.[5] Suomen itsenäistyttyä sellaiset hallintoasioihin liittyvät lainkäyttötehtävät, jotka olivat kuuluneet senaatin talousosastolle, siirrettiin pääosin korkeimmalle hallinto-oikeudelle, joka perustettiin Korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetulla lailla 22. heinäkuuta 1918 ja aloitti toimintansa 1. lokakuuta 1918.[6] Alemmanasteinen hallintolainkäyttö jäi edelleen hallintoviranomaisille, ja ensimmäisen asteen valituseliminä toimivat lääninhallitukset, keskusvirastot ja ministeriöt.[5]

Presidentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti[7] Virkakausi
K. J. Ståhlberg 1918-1919
Hugo Rautapää 1919–1922
Karl Söderholm 1923–1929
Urho Castrén 1929–1956
E. J. Ahla 1957–1958
Reino Kuuskoski 1958–1965
Aarne Nuorvala 1965–1982
Antti Suviranta 1982–1993
Pekka Hallberg 1993–2012
Pekka Vihervuori 2012–

Korkeimman hallinto-oikeuden jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeimman hallinto-oikeuden sinetti.

Tuomarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Suluissa virassa aloittamisvuosi)

Presidentti
  • Pekka Vihervuori (2012)
Oikeusneuvokset
  • Kari Kuusiniemi (2003)
  • Niilo Jääskinen (2003)
  • Irma Telivuo (2004)
  • Anne E. Niemi (2006)
  • Riitta Mutikainen (2009)
  • Hannele Ranta-Lassila (2009)
  • Hannu Ranta (2009)
  • Eija Siitari (2010)
  • Alice Guimaraes-Purokoski (2010)
  • Mika Seppälä (2012)[8]
  • Outi Suviranta (2012)[8]
  • Leena Äärilä (2014)
  • Mikko Pikkujämsä (2015)
  • Janne Aer (2016)
  • Vesa-Pekka Nuotio (2016)
  • Petri Helander (2017)
  • Kari Tornikoski (2017)
  • Tuomas Kuokkanen (2017)
  • Taina Pyysaari (2017)
  • Timo Räbinä (2017)

Lisäksi oikeudessa on määräaikaisia oikeusneuvoksia.[9]

Asiantuntijajäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeuden kokoonpanoon kuuluu lainoppineiden lisäksi kaksi sivutoimista asiantuntijajäsentä vesi- ja ympäristönsuojelulakia, patenttia, hyödyllisyysmallia ja integroidun piirin piirimallia koskevissa asioissa.[10]

Vuonna 2017 ympäristöasiantuntijaneuvoksia oli yksitoista ja yli-insinöörineuvoksia viisi.[10]

Ympäristöasiantuntijaneuvokset
  • Olli Dahl
  • Mikael Hildén
  • Jukka Horppila
  • Janne Hukkinen
  • Anna-Liisa Kivimäki
  • Harri Koivusalo
  • Kirsi Kostamo
  • Olli Malve
  • Rauno Pääkkönen
  • Seppo Rekolainen
  • Riku Vahala
Yli-insinöörineuvokset
  • Jyri Hämäläinen
  • Pet­ri Kuos­ma­nen
  • Rai­mo Sep­po­nen
  • Jukka Seppälä
  • Kari Tammi

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo: K Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 1.10.2016.
  2. Hallituskonseljista korkeimpaan hallinto-oikeuteen 1809-2009. Suuriruhtinaanmaasta nykyajan oikeusvaltioksi. (http://www.kho.fi/material/attachments/kho/aineistoa/muitajulkaisuja/JT39y03CR/Hallituskonseljista_korkeimpaan_hallinto-oikeuteen_vedos_2009.pdf) Helsinki 2009.
  3. a b Henkilöstö Korkein hallinto-oikeus. Viitattu 11.1.2017.
  4. Käsiteltävät asiat/Jaostot KHO. Viitattu 1.10.2016.
  5. a b Mäenpää, Olli: Hallintoprosessioikeus, s. 45–46. 1. painos. Helsinki: WSOYpro, 2005. ISBN 951-0-29649-X.
  6. Laki Korkeimmasta hallinto-oikeudesta Finlex®. 22.07.1918. Viitattu 1.9.2013.
  7. Korkeimman hallinto-oikeuden presidentit Korkeimman hallinto-oikeuden historiaa. Korkein hallinto-oikeus. Viitattu 21.7.2014.
  8. a b KHO:een uusia tuomareita 24.8.2012. Asianajajaliitto. Viitattu 1.10.2016.
  9. KHO:n jäsenet
  10. a b Asiantuntijajäsenet KHO. Viitattu 1.10.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]