Kolmen sektorin hypoteesi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kolmen sektorin hypoteesi on talousteoria, joka jakaa kansantaloudet kolmeen aktiivisuuden sektoriin: raaka-aineiden tuotantoon (primääri), jalostukseen (sekundääri) ja palveluihin (tertiääri). Teorian ovat kehittäneet Colin Clark ja Jean Fourastié.

Hypoteesin mukaan taloudellisen aktiivisuuden painopiste siirtyy raaka-aineiden tuotannosta valmistuksen kautta lopulta palveluihin. Fourastié näkee prosessin pohjimmiltaan myönteisenä.

Alhaisten asukasta kohden laskettujen tulojen maat ovat teorian viitekehyksessä varhaisessa kehitysvaiheessa, sillä valtaosa niiden bruttokansantuotteesta syntyy raaka-aineiden tuotannossa. Keskimääräisen tulotason maat ovat kehittyneempiä, kun tulot syntyvät pääasiassa valmistuksessa. Hypoteesin mukaisesti korkeasti kehittyneissä maissa palvelusektorilla syntyy suurin osa talouden kokonaistuotannosta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.