Karjalanpiirakka

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Perinteinen karjalanpiirakka.
Liperin Vaiviossa leivinuunissa paistettu aito karjalanpiirakka

Karjalanpiirakka on perinteinen suomalainen leivonnainen, jossa ohuen hapattamattoman ruiskuoren sisällä on riisipuuroa, ohraryynipuuroa tai perunasosetta. Se on alkujaan pohjois- ja rajakarjalainen herkku, muilla karjalaisalueilla piirakat tehtiin nostatetusta taikinasta. Karjalanpiirakka on rekisteröity Euroopan unionin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi helmikuussa 2003.[1] Suojaus koskee ainoastaan nimeä ”karjalanpiirakka”. Jos piirakka ei täytä yllä mainittuja vaatimuksia, voidaan käyttää esimerkiksi nimeä ”riisipiirakka”.[2][3]

Sotien jälkeen karjalaisevakot levittivät piirakkaperinteensä koko maahan ja samalla syntyi nimi "karjalanpiirakka". Karjalaisia murresanoja karjalanpiirakalle ovat muun muassa piirakka, piiras, piiroa, kalitta ja sipanniekku.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuoresta ja täytteestä valmistetuista kansanomaisista piirakka-tyyppisistä perinteisistä leivonnaisista on tietoja Karjalasta Siperiaan ja Kiinaan ulottuvalta alueelta. Karjala muodostaa tämän piirakkavyöhykkeen luonteisen äärialueen. Karjalaisista piirakoista muodoltaan soikea avoin tyyppi sai nimityksen karjalanpiirakka siinä vaiheessa, kun sen käyttö yleistyi Karjalan ulkopuolella. Karjalanpiirakka kulkeutui 1600–1700 luvulla nykyisen Itä-Suomen alueelle, josta se on edelleen kulkeutunut siirtokarjalaisten mukana ympäri Suomea ja jopa Ruotsiin asti. Karjalanpiirakoista on ensimmäiset kirjalliset tiedot vuodelta 1686.[2]

Ensimmäiset merkit ohran viljelystä Suomessa on vuodelta 4200 eaa.[4] Perunan kasvatus aloitettiin Suomessa 1720-luvun loppuvuosina.[5] Riisiä on tuotu Suomeen jo 1600-luvulla. Silloin siihen oli varaa vain rikkailla säätyläisillä. Vielä 1800-luvulla riisipuuro oli harvinaista juhlaruokaa. 1800-luvun aikana riisiä saatiin jo maaseutukauppoihin ja siten vähitellen myös tavallisten kansalaisten ulottuville.[6]

Aito perinteinen tuote[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotteelle on haettu Euroopan unionin tuotesuoja Aito perinteinen tuote (APT).[7]. Rekisteröintihakemuksessa on määritelty, miten tuote valmistetaan ja mitkä ovat sille asetetut vähimmäisvaatimukset.

Erityinen tuotanto tai valmistustapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuoritaikinaan laitetaan vettä, suolaa ja ruis- tai vehnäjauhoja. Täyte on yleensä ohra- tai riisisuurimoista keitettyä puuroa tai perunasosetta. Näiden sijaan voidaan käyttää myös keitettyjä, survottuja kasviksia (esim. lanttua, porkkanaa, naurista tai haudutettua kaalia tai sieniä). Kuoritaikina kaulitaan mahdollisimman ohuiksi, lähes läpikuultaviksi, pyöreiksi piirakankuoriksi. Kuoren ohuus takaa karjalanpiirakan rapeuden. Kuoren reunat käännetään täytteen päälle ja rypytetään. Piirakat paistetaan uunissa korkeassa, noin 250–300 °C:n lämmössä 15–20 minuuttia. Piirakat voidellaan voisulalla tai voi-maitoseoksella heti paistamisen jälkeen. Nopea paisto ja korkea lämpötila ovat oleellisia tuotteen mehevyyden säilyttämiseksi.

Erityisluonteen täyttymisen edellyttämät vähimmäisvaatimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistusvaiheessa varmistetaan tuotantolaitoksessa, että kuoritaikina kaulitaan mahdollisimman ohuiksi pyöreiksi tai soikeiksi halkaisijaltaan noin 10–24 cm:n suuruisiksi piirakankuoriksi, täyte levitetään sen päälle 1–2 cm:n etäisyydelle reunoista ja reunat käännetään rypyttäen täytteen päälle niin, että piirakka jää keskeltä avoimeksi, sillä nämä ovat perinteisen valmistusmenetelmän kannalta määrääviä tekijöitä. Valmistusvaiheessa varmistetaan tuotantolaitoksessa, että piirakat paistetaan 250–300 °C:n lämmössä 15–20 minuutin ajan, sillä korkea lämpötila ja nopea paistoaika aikaansaavat rapean kuoren ja vaikuttavat siten karjalanpiirakan makuun.

Karjalanpiirakkaan liittyvää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjalanpiirakan perinteinen lisäke on munavoi. Savonlinnan Kauppatorilla niiden päälle laitetaan pieniä suolamuikkuja.

Karjalanpiirakan leivontakilpailuja, SM-kisoja ja maakuntakisoja, pidetään vuosittain, yleensä eri kesätapahtumien, muun muassa Rääkkylän Kihauksen yhteydessä. Joensuun torilla Martat leipovat ja paistavat yleisön nähden karjalanpiirakoita kesäisin joka arkipäivä Marttakahvion yhteydessä olevassa piirakkapajassa, jossa järjestetään viikoittain lasten piirakkakouluja.

Perinteisesti tunnetaan myös niin hirssi- kuin marjapuurollakin täytetyt piirakat. Marjatäytteisiä myydään nykyään kainuulaisten rönttösten nimellä. Karjalanpiirakka tunnetaan myös Venäjän pohjoisosissa, missä sen nimenä on kalitka (kukkaropiirakka kalitka<kalita). Keskiajalla sen tiedetään olleen suosittu koko Venäjällälähde?, nyt se tunnetaan vain pohjoisessa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Elintarviketurvallisuusvirasto: EU:n nimisuojajärjestelmä Evira.fi. Viitattu 10.12.2016.
  2. a b Euroopan Unioni: KOMISSION ASETUS (EY) N:o 317/2003 eur-lex.europa.eu. 19.2.2003. Viitattu 23.1.2066.
  3. NEUVOSTON ASETUS (ETY) N:o 2082/92 ERITYISLUONNETTA KOSKEVAN TODISTUKSEN REKISTERÖINTIHAKEMUS Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 27.4.2002.
  4. Teemu Mokkonen: Maanviljely levisi Suomeen Itä-Aasiasta jo 7000 vuotta sitten 28.1.2013. Helsingin yliopisto. Viitattu 8.6.2014.
  5. Peruna tulee tutuksi Helsingin yliopisto
  6. Sillanpää, M: ""Happamasta makeaan. Suomalaisen ruoka- ja tapakulttuurin kehitys.", Vantaa, 1999
  7. Euroopan Unioni: Erityisluonnetta koskevista todistuksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2082/92 8 artiklan 1 kohdassa toisessa alakohdassa tarkoitettu rekisteröintihakemuksen julkaiseminen eur-lex.europa.eu. 9.2.2001. Viitattu 23.1.2066.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä ruokaan, juomiin, ravintoon tai ruoanlaittoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.