Villiruoka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Villiruokaa saadaan suoraan villistä luonnosta. Siihen luetaan esimerkiksi marjat, sienet, riista, poro, villikala, villivihannekset ja villiyrtit, [1] esimerkiksi nokkoset, voikukat, horsmat, apilat ja koivunlehdet.[2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villiruoan käyttöä hidastaa ihmisten puutteelliset lajituntemustaidot, mutta myös uskalluksen puute.[1] Siksi ihmisille järjestetään villiruokakursseja ainakin Suomessa, Latviassa, Liettuassa ja Italiassa.[2] Suomessa valikoimaa on paljon ja joidenkin kasvien sesonkin kestää neljä kuukautta.[1]

Historia Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villiruokaa on syöty Suomessa aina, mutta 2010-luvulla siitä on tullut ilmiö.[1] Suomen ruokakulttuuria edistävä Elo-säätiö nimitti vuonna 2015 Suomen ensimmäiset villiruokamestarit, jotka ovat olleet edelläkävijöitä suomalaisen luonnon antimien hyödyntämisessä. Valituiksi tulivat keittiömestari Jaakko Kolmonen, kokit Markus Maulavirta, Jarmo Pitkänen ja Ilja Björs, Michelin-ravintoloitsija Sasu Laukkonen ja Michelin-kokki Jouni Toivanen ja ELO-säätiön oma villiruokalähettiläs Sami Tallberg.[3]

Maailman ensimmäinen kansainvälinen villivihannestapahtuma järjestetään Hollolassa toukokuussa 2020.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Trendikkään villiruoan aika on nyt - kerää talteen luonnon superruokaa! Anna.fi. 27.6.2014. Viitattu 9.8.2019.
  2. a b Ilmainen villiruoka halutaan muuttaa rahaksi Suupohjassa Yle Uutiset. Viitattu 9.8.2019.
  3. Ida Karimaa: Suomi sai ensimmäiset villiruokamestarit – nämä huippukokit nimettiin Ilta-Sanomat. 30.10.2015. Viitattu 9.8.2019.
  4. Kansainvälinen villivihannestapahtuma Hollolaan Yle Uutiset. Viitattu 9.8.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.