Suomalainen leipä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pöydällä lajitelma ruisleipiä: pyöreä ja kulmikas limppu, reissumies-palaleipää, reikäleipä ja hapankorppuja.
Suomalaisia ruisleipiä.
Isoja ja litteitä ruisrieskoja ja pienempiä ja pulleampia perunarieskoja.
Suomalainen ruisrieska ja perunarieska.

Suomalainen leipä on perinteisesti tehty rukiista, vehnästä, ohrasta, kaurasta ja tattarista[1], ja se on voinut ottaa monenlaisia muotoja.[2][3] Vehnäleivät yleistyivät Suomessa kuitenkin vasta 1800-luvun loppupuolella.[1]

Perinteisesti eri puolilla Suomea on tehty erilaista leipää. Itä-Suomessa leipä on perinteisesti ollut pehmeää ja pyöreää, kun taas Länsi-Suomessa se on ollut kovaa siksi, koska kotitaloudet leipoivat sitä paljon kerralla ja kuivasivat jälkeenpäin vartaissa. Vartaissa kuivaamisen takia Länsi-Suomessa tehtiinkin paljon reikäleipää. Lisäksi Länsi-Suomessa tehtiin perinteisesti näkkileipää ja verileipää[4]. Itä-Suomesta ovat peräisin myös suomalaiset piirakat ja kukot.[1][2]

Pohjois-Suomessa tehtiin lisäksi ohuita ohrarieskoja ja Hämeessä ohrasta, vehnästä ja kaurasta valmistettuja sekaleipiä.[3] Myös Itä-Suomessa tehtiin ohra-, tattari- ja kauraleipiä, joita kutsuttiin rieskoiksi. Ne olivat kuitenkin hiivalla kohotettuja ja paksumpia kuin pohjoisessa.[1][5] Suomenruotsalaisessa kulttuurissa myös saaristolaisleipä on ollut suosittua ainakin kesäisin,[6] ja koko Länsi-Suomessa maustetut ja makeat leivät ovat olleet suosiossa. Katovuosina eli vuosina, jolloin ihmiset eivät saaneet paljon viljasatoa, suomalaiset saattoivat tehdä tilapäisesti leipää myös pettujauhosta, oljesta, jäkälästä tai sammalesta.[1]

Kaupungistumisen ja teollistumisen myötä alueelliset erot tasoittuivat ja suomalaiset alkoivat ostaa leipää ruokakaupoista. 2010-luvulla ihmiset söivät joka puolella Suomea kaikenlaisia leipiä. Alueelliset erot eivät kuitenkaan täysin kadonneet. Sittemmin suomalaista leipää on alettu myydä myös palaleipinä ja valmiina viipaleina.[1][3]

Jotkut suomalaiset pitävät ruisleipää erityisen suomalaisena leipänä, ja vuonna 2017 ruisleipä valittiinkin Suomen kansallisruoaksi.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Suomalainen leipäkulttuuri Leipätiedotus ry. Viitattu 6.9.2022.
  2. a b Monipuolinen leipäkulttuuri peda.net. Viitattu 6.9.2022.
  3. a b c Leipämaan parhaat K-Ruoka. 11.5.2018. Kesko. Viitattu 6.9.2022.
  4. Aho, Johanna ym.: ”Suomalainen leipäkulttuuri ja alueelliset erot”, ”2 Leipomo ja konditoria”, Monipuolinen elintarvikeala — Elintarvikkeiden valmistus ja tuotanto. Opetushallitus, 2020. Teoksen verkkoversio.
  5. Suomen parhaat leivät! Soppa365:n käyttäjät paljastavat suosikkileipomonsa Soppa365. 10.7.2020. Viitattu 6.9.2022.
  6. Suomalainen leipäkulttuuri elää uutta renessanssia St George Journal. Hotel St. George. Viitattu 6.9.2022.
  7. Ruisleipä on Suomen kansallisruoka 19.1.2017. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto. Viitattu 6.9.2022.