Viestiaselaji

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saksalaisia tiedonantosotilaita romanialaisissa puhelinpylväissä ensimmäisen maailmansodan aikana.
Kenttäviestijoukkojen lisäksi Yhdysvaltain sisällissodassa oli myös kiinteiden viestiasemien sähköttäjiä, joista osa lienee ollut rautatiesähköttäjiä.
Saksalainen ensimmäisen maailmansodan aikainen kenttälennätinasema.

Viestiaselaji on eri puolustushaaroissa esiintyvä aselaji, jonka tehtävänä on suunnitella, perustaa ja ylläpitää viestiverkkoja sotilastoiminnan johtamisen mahdollistamiseksi. Viestiaselaji luetaan ilmatorjunta-aselajin, tykistöaselajin, pioneeriaselajin jne. tapaan taistelua tukeviin aselajeihin. Maavoimien lisäksi myös merivoimilla ja ilmavoimilla on omat viestiaselajinsa toimintansa tarpeiden mukaan. Ilmavoimien viestiaselaji kehittyi voimakkaasti toisen maailmansodan aikana käsittäen jopa oman radiotiedustelun.

Merkinanto lipuin tai lyhdyin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkinanto on ollut sotilaallisessa mielessä sotilasviestitoimintaa, johon on tarvittu siihen erikoistunut sotilas. Yhdysvalloissa lääkintämajuri Albert James Myer kehitti lippujen heiluttamiseen (engl. wig-wag signalling tai aerial telegraphy) tavaksi kenttäviestiä. Yhdysvaltain armeija, maavoimat, nimitti 1858 johtokunnan tutkimaan asiaa: the principles and plans of the signalling, mode of use in the field, and course to be pursued in introducing to the army. Huktikuussa 1859 New Yorkin satamassa kokeiltuun Myerin järjetelmään oltiin tyytyväisiä ja Yhdysvaltain sotaministeri John Buchanan Floyd ehdotti kongressille, että se otetaan käyttöön. Albert James Myerista tuli Yhdysvaltain armeijan viestitoiminnan pääviestiupseeri (engl. chief signal officer). Myerin järjestelmä otettiin palveluskäyttöön 21. kesäkuuta 1860. Albert Myer oli perustetun viestiaselajin johtava ja samalla ainut upseeri. Ensimmäisen kerran Myerin järjestelmää käytettiin sodassa navajoja vastaan alkuvuodesta 1860.[1]

Meyerin järjestelmässä heiluteltiin päivisin valoisaan aikaan lippua ja öisin lyhtyjä. Ensimmäistä kertaa järjestelmää käytettiin tulenjohtamiseen sodassa Yhdysvaltain sisällissodassa Fort Woolissa Fort Monroeen ampumiseksi.

Varsinaisesti Yhdysvaltain viestiaselajin viestijoukot perustettiin vasta Yhdysvaltain sisällissodan jatkuttua 3. maaliskuuta 1863.

Jo tätä ennen oli monilla erilaisilla lipuilla annettu lippumerkkejä toisille aluksille merenkulussa, mutta Meyerin järjestelmä oli erilainen.

Euroopassa Saksassa viestiaselaji muodostui toisen teknisen aselajin, pioneeriaselajin yhteyteen, kun 25. maaliskuuta 1899 perustettiin Preussin Neupreußische Pionierbataillonen yhteyteen Telegraphentruppe eli sähkötysjoukot. [2]

Jääkäripataljoona 27:ään perustettiin suomalaisille oma tiedonanto-osasto.

Suomen sotaväki ja puolustusvoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoona 27:n tiedonanto-osasto
Pääartikkeli: Viestiaselaji Suomessa

Tiedonantamista varten perustettiin tiedonantokomppanioita ja merkinantoa varten kipinälennätinlaitos. Käsitteenä viesti suomen kielessä on muodostunut vasta 1926, vaikka tiedonantaminen, kenttäviestitoiminnan puhelintoiminta ja merkinantaminen, kenttäviestitoiminnan radiotoiminta, pidettiin Suomen puolustusvoimissa erillään vielä vuoteen 1930 saakka, jolloin merkintannon kenttälennätinpataljoona ja radiopataljoona muutettiin viestipataljoona 1:ksi ja viestipataljoona 2:ksi, joissa kummassakin annettiin aikaisempien tiedonantokomppanioiden tapaan sotilaspuhelinopetusta yksissä joukko-osastoissa. Yhdeksi joukko-osastoksi joukkoyksiköt yhdistettiin 1934.[3]

Suomessa viestiaselaji muodostui toisesta teknisestä aselajista, pioneeriaselajista riippumattomaksi aselajiksi vasta lokakuussa 1939.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.civilwarsignals.org/1st/myer/myer.html
  2. Christopher H. Sterling: Military Communications: From Ancient Times to the 21st Century, s. 183. ISBN 9781851097326.
  3. a b http://www.uudenmaanviestikilta.fi/viestiala/viestiaselajin-synty-ja-kehitys/