Lääkintähuolto

Lääkintäryhmä suorittaa hoitotoimenpiteitä Normandian maihinnousussa.

Lääkintähuolto on yksi osa sotivien joukkojen huoltoa. Sen yksi tärkeimmistä tehtävistä on kenttälääkintä. Lääkintähuollon tehtävänä on antaa hoitoa haavoittuneille ja sairaille, evakuoida heidät hoitopaikkaan, ylläpitää terveyttä ja ehkäistä sairauksia sekä jakaa ja täydentää lääkintämateriaalia. Lääkintähuoltoon kuuluu myös ympäristönvalvonta joukkojen toimintakykyä ylläpitävänä tekijänä.

Aika ennen lääkintähuoltoa

Ennen lääketieteen kehittymistä ei luonnollisestikaan taistelussa haavoittuneen hyväksi kyetty tekemään mitään. Haavan saanut todennäköisesti kuoli lopulta tulehduksiin jollei saatu vamma suoraan aiheuttanut kuolemaa. Ainoa mihin käytännössä kyettiin oli sitoa verta vuotavat haavat ja esimerkiksi amputoida kuolioon joutunut raaja jolloin henki mahdollisesti säästyi. Lääkintään käytettiin hyvin kirjavaa joukkoa erilaisia aineita joiden useimpien teho oli vain uskomuksien varassa. Haavoittunut saatettiin juottaa humalaan koska näin saatiin edes jollain tapaa lievitettyä tuskia. Esimerkiksi Ruotsin 1600-luvun ylpeydessä Vasa -laivassa oli mukana välskäri jonka käyttöön varatuilla vaatimattomilla välineillä ei olisi nykypäivänä mitään lääketieteellistä käyttöä . Lääkintähuolto koki merkittäviä edistysaskelia käytyjen suursotien aikana. Morfiinin käyttöön otolla saatiin riittävää kivunlievitystä ja mahdollisuus kirurgisiin toimenpiteisiin. Mullistava keksintö lääketieteessä oli antibiootit, joiden avulla saatiin hidastettua bakteerien kasvua tai kokonaan tapettua ne.

Vaikka lääketiede kehittyi voimakkaasti 1900-luvun alussa, lääkintähuollon taso esimerkiksi Suomessa suursodan puhjettua osoitti puutteensa. Lääkintämiehillä, joiden tehtävänä oli antaa ensiapu, oli vain pieni olkalaukku joka sisälsi sidetarpeita. Lääkintäaliupseerin varustus oli myös niukka koostuen sidetarpeista ja erinäisistä lääkkeistä. Joukkosidontapaikalla kyettiin jo antamaan lääkärin johdolla hoitoa, ja evakuoimaan sieltä potilaita eteenpäin. Usein olosuhteet joukkosidontapaikalla olivat hyvin puutteelliset, haavoittuneet olivat saattaneet menettää paljon verta tai raajaansa jolloin morfiinipistoksen ja huopiin peittelemisen lisäksi ei jatkokuljetusta odotellessa voitu juuri muuta tehdä.

Kenttälääkinnän käytännön toteutus Suomessa

Kenttälääkintä on toteutettu hoitoketjuna, jossa sen lenkeille on varattu tietty tehtävä.

Toiminta ryhmä- ja joukkuetasolla

Taistelutilanteessa haavoittunut pyritään saamaan suojaan suoralta vihollistulelta taistelijaparin avustuksella mikäli tämä on mahdollista. Taistelijapari aloittaa mahdollisen verenvuodon tyrehdyttämisen ensisiteellä. Joukkueen lääkintämies antaa välittömän henkeä ylläpitävän ensiavun paikalla ja organisoi haavoittuneen kuljetuksen eteenpäin. Taistelutilanteen ulkopuolella lääkintämies vastaa joukon yleisestä toimintakyvystä tarkkailemalla hygienian tasoa kenttäoloissa.

Toiminta komppaniatasolla

Haavoittunut tuodaan komppanian ensihoitopaikalle (EHP) jossa ensiapua täydennetään tarvittavilla yleislääkäritasoisilla toimenpiteillä ja saatetaan potilas kuljetuskuntoon. Joukkueiden lääkintämiehet täydentävät tarvikkeensa ensihoitopaikalla. Ensihoitopaikan vahvuus on yksi lääkäri, kaksi lääkintäaliupseeria ja viisi lääkintämiestä. Haavoittunut kuljetetaan seuraavaksi pataljoonan Ensihoitoasemalle (EHAS).

Toiminta pataljoonatasolla

Ensihoitoasemalla (EHAS) haavoittuneelle suoritetaan lääkärin johdolla hengityksen turvaamiseksi ja šokin torjumiseksi välttämättömät toimenpiteet sekä tarvittaessa hätäkirurgisia toimenpiteitä. Haavoittuneen kuljetuskunto tarkistetaan ja hänet siirretään ensihoito- ja evakuointiasemalle (EVAKAS) tai suoraan evakuointisairaalaan. Komppanian ensihoitoryhmä täydentää tarvikkeensa pataljoonan ensihoitojoukkueelta. Ensihoitoaseman ensihoitojoukkue puolestaan täydentää tarvikkeensa prikaatin ensihoito- ja evakuointiasemalta. Ensihoitoaseman vahvuus on kuusi upseeria (lääkäri/hammaslääkäri), kuusi lääkintäaliupseeria ja 25 hengen lääkintämiehistö. Näistä muodostuu yksi leikkausryhmä ja kaksi ensihoitoryhmää.

Lääkintähuolto valmiusprikaateissa

Valmiusprikaatien (Pr-2005) kehittäminen on luonut paineita uudistaa totuttuja käytäntöjä Suomessa. Kansainväliseen toimintaan liittyen entisen järjestelmän suurimpana puutteena nähtiin kirurgitasoisen lääkintähuollon puuttuminen prikaatitasalta ja lääkinnän ammattilaisten vähäinen määrä komppania- ja joukkuetasalla. Tilanteen korjaamiseksi valmiusprikaatiin on lisätty lääkintäkomppania jotta korkeampi kansainvälinen taso saavutettaisiin. Komppaniatasalla on terveydenhoidon ammattilaisista koostuva lääkintäryhmä perustaa ensihoitopaikan johon kuuluu yksi lääkäri. Pataljoonatasalla ensihoitoasemalla toimii kaksi lääkäriä. Valmiusprikaatin huoltopataljoonan lääkintäkomppania perustaa ensihoitopaikan jossa työskentelee 12 lääkäriä. Ensihoitokeskuksessa haavoittuneelle tehdään vain hengen, raajan tai näkökyvyn pelastamiseen tähtäävät toimenpiteet. Sairaankuljetusjoukkue evakuoi potilaat sieltä joko kenttäsairaalaan tai suoraan evakuointisairaalaan.

Lääkintähuollon merkitys

Lääkintähuollon toiminnalla tai sen puutteilla on voimakas merkitys joukon toimintakykyyn ja sen taistelumoraaliin. Tiedolla mahdollisen haavoittumisen seurauksista on merkitystä psykologisella tasolla. Tehokkaalla lääkintähuollolla säästetään ratkaisevasti ihmishenkiä ja voidaan jopa estää pysyvän haitan syntyminen. Kenttälääkinnän kehityttyä hoito voidaan aloittaa jo varhaisessa vaiheessa, esimerkiksi nesteytyshoitoa voidaan antaa hyvin pian. Sitä käytetään esimerkiksi hypovoleemiseen šokin estämisessä kun haavoittunut on menettänyt paljon verta. Motorisointi on lyhentänyt hoitoon pääsyyn kuluvaa aikaa verrattuna esimerkiksi jatkosotaan. Nykyinen sodankäyntitapa on tuonut taistelut asutuskeskuksiin ja siviiliväestöön kohdistuneet tappiot ovat uusia haasteita lääkintähuollolle. Lääkintäapua on kansainvälisten sopimusten mukaan annettava myös vangituille vihollistaistelijoille ja vihollisen siviiliväestölle mikäli he jäävät taistelun jalkoihin.

Koulutus Suomessa

Lääkintäalan koulutusta on annettu ja annetaan Suomessa Lääkintäkoulussa ja nyttemmin lakkautetussa Eläinlääkintäkoulussa. Alan erikoisupseerit ovat farmasia-etuliitteisiä, kuten farmasiamajuri.

Aiheesta muualla

• Kyllikki Kauttu (toim.): Lääkärinä sodassa. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto ja Tammi, 1989. ISBN 951-30-9096-5.