Miehitetty Japani

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Occupation of Japan
同盟國軍事佔領日本
1945 – 1952
Flag of Allied Occupied Japan.svg   Imperial Seal of Japan.svg
lippu
Occupied Japan.png
Valtiomuoto sotilashallinto
Osa Yhdysvaltain sotilashallinto
keisari
sotilaskuvernööri
Hirohito (1945-1952)
Douglas MacArthur (1945-1951)
Matthew Ridgway (1951-1952)
Pääkaupunki Tokio
Historia
 –Japanin antaumissopimus
 –San Franciscon sopimus

14. elokuuta,1945
28. huhtikuuta, 1952
Virallinen kieli japanin kieli
Edeltäjä(t) Japani
Seuraaja(t) Japani
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto (Kuriirit)

Toisen maailmansodan päätyttyä liittoutuneet miehittivät Japanin. Keskeisin rooli yli kuusi vuotta kestäneessä miehityksessä oli Yhdysvalloilla. Kauden päättänyt San Franciscon sopimus allekirjoitettiin 8. syyskuuta 1951 ja tuli voimaan 28. huhtikuuta 1952, tehden Japanista suvereenin valtion.

Antautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japani antautui liittoutuneille 14. elokuuta 1945 keisari Hirohiton hyväksyttyä Potsdamin julistuksen ehdot. Seuraavana päivänä Hirohito julisti Japanin antautuneeksi radiossa, ja päivästä tuli V-J-päivä (Victory over Japan Day). Potsdamissa Yhdysvaltojen presidentti Harry Truman, Ison-Britannian pääministeri Clement Attlee ja Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin olivat sopineet Japanin imperiumin miehityksen menettelytavoista. Neuvostoliitto olisi vastuussa Pohjois-Koreasta, Sahalinista sekä Kurilleista, kun taas Yhdysvallat ja Britannia vastaisivat Japanista, Etelä-Koreasta ja Japanin jäljellä olevista alueista Oseaniassa.

V-J-päivänä Truman nimitti kenraali Douglas MacArthurin liittoutuneiden ylipäälliköksi, valvomaan Japanin miehitystä. Japanilaiset virkailijat lähtivät Manilaan 19. elokuuta tavatakseen MacArthurin ja kuullakseen hänen suunnitelmistaan. 28. elokuuta 150 Yhdysvaltain edustajaa lensi Atsugiin Kanagawan prefektuuriin, ja heistä tuli ensimmäiset japanin maaperälle laskeutuneet liittoutuneet. Heitä seurasivat USS Missouri ja sitä saattavat alukset, jotka kuljettivat merijalkaväen 4. divisioonan Kanagawan etelärannikolle. MacArthur oli itse saapunut Tokioon 30. elokuuta ja asettanut muutamia lakeja: yksikään liittoutunut ei saanut veljeillä japanilaisten kanssa, yksikään liittoutunut ei saanut hyökätä japanilaisten kimppuun eikä yksikään liittoutunut saanut syödä japanilaisten vähistä ruokavaroista.

Japanin pääministeri Shigemitsu allekirjoittaa antautumissopimuksen 2. syyskuuta

2. syyskuuta Japani antautui muodollisesti ja allekirjoitti Japanin antautumissopimuksen (engl. Japanese Instrument of Surrender). Kenraali MacArthurin oli periaatteessa tarkoitus vastata liittoutuneiden asettamalle neuvontakomissiolle, mutta käytännössä hän teki kaiken itse. Hänen ensimmäinen prioriteettinsa oli rakentaa ruoanjakelujärjestelmä, sillä hallituksen romahdettua ja tärkeimpien kaupunkien tuhouduttua pommituksissa lähes koko maa näki nälkää.

Douglas MacArthur ja keisari Hirohito.
Uutislähetys miehitetystä Japanista vuodelta 1946.

Kun ruokahuolto oli aloitettu MacArthur ryhtyi hankkimaan keisari Hirohiton luottamusta. Miehet tapasivat ensimmäisen kerran 28. syyskuuta – heistä otettu valokuva on yksi Japanin historian kuuluisimmista. Moni oli järkyttynyt MacArthurin käytettyä tavallista univormuaan juhlapuvun sijaan tavatessaan keisarin; MacArthur saattoi tehdä tämän tarkoituksella, kertoakseen mielipiteensä keisarin tulevasta asemasta (Guillain, 1981). Muiden liittoutuneiden johtajien vaatiessa Hirohiton tuomitsemista sotarikollisena MacArthur vastusti näitä vaatimuksia, sanoen mahdollisen oikeudenkäynnin olevan äärettömän epäsuosittu japanilaisten keskuudessa.

Vuoden 1945 loppuun mennessä Japanin eri puolilla oli yli 350 000 Yhdysvaltain armeijan henkilökuntaan kuuluvaa. Viralliset Brittiläisen kansainyhteisön miehitysjoukot (BCOF), jotka koostuivat australialaisista, brittiläisistä, intialaisista ja uusiseelantilaista joukoista, aloittivat toimintansa 21. helmikuuta 1946. Yhdysvaltain joukkojen ollessa vastuussa sotilashallituksen järjestelyistä BCOF vastasi aseistariisunnasta ja Japanin sotateollisuuden alasajosta. BCOF vastasi myös useiden läntisten prefektuurien miehityksestä, ja sen päämaja sijaitsi Kuressa. Joukkoihin kuului suurimmillaan noin 40 00 henkeä. Vuoden 1947 aikana BCOF alkoi vähentää osallistumistaan ja se lopetettiin virallisesti vuonna 1951.

Miehityksen saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aseistariisunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin sodanjälkeinen perustuslaki, joka laadittiin liittoutuneiden valvonnassa, sisälsi ”rauhanpykälän” (artikla 9) kieltäen Japanilta sodan ja minkäänlaisten sotilaallisten joukkojen ylläpitämisen. Tällä aiottiin estää maan tulo aggressiiviseksi sotilasvoimaksi missään tilanteessa. Tätä valvomaan perustettiin kenraali Douglas MacArthurin johtama SCAP. Kuitenkin alle vuosikymmenen sisällä Korean sodan ja Kiinan sisällissodan päättymisen jälkeen Yhdysvallat aloitti painostaa Japania rakentamaan armeijaansa suojaksi kommunismia vastaan, ja Japani perusti itsepuolustusvoimat. Perinteisesti Japanin asevoimien budjetti on rajoittunut noin yhteen prosenttiin bruttokansantuotteesta, tosin käytännön, ei lain, kautta. 59,3 miljardin dollarin suuruisena Japanin puolustusbudjetti on maailman viidenneksi suurin ja käsittää 3,4 % maailman sotilasmenoista.

Liberalisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liittoutuneet yrittivät hajottaa japanilaiset zaibatsut (konglomeraatit). Japanilaiset kuitenkin vastustuvat tätä, sanoen zaibatsuja tarvittavan Japanin kansainvälisen kilpailukyvyn pitämiseen kunnossa, ja niiden tilalle kehittyi väljempiä teollisuusryhmittymiä (keiretsu). Maassa käynnistettiin myös suuri maareformi, jossa 20 000 neliökilometriä maata siirrettiin maanomistajilta mailla työskenteleville talonpojille.

Demokratisoituminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1946 valtiopäivät ratifioivat uuden Japanin perustuslain, joka seurasi tarkasti liittoutuneiden laatimaa ”mallikopiota” ja joka esitettiin lisäyksenä vanhaan preussilaistyyliseen Meiji-perustuslakiin. Uusi perustuslaki takasi väestön perusvapaudet, lakkautti aatelin ja, ehkä tärkeimpänä kohtana, teki keisarista maan symbolin poistaen hänen poliittisen vaikutusvaltansa. Šintolaisuuden asema valtionuskontona lakkautettiin ja kristinusko astui päivänvaloon ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Naiset saivat äänioikeuden, ja saman vuoden huhtikuussa pidetyissä vaaleissa äänesti 14 miljoonaa henkeä. Japani sai nyt ensimmäisen modernin pääministerinsä, Shigeru Yoshidan.

Koulutusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen sotaa ja sen aikana Japanin koulutusjärjestelmä oli perustunut saksalaiselle mallille. Miehityskaudella Japanin toisen asteen koulutusta muutettiin luomalla pakollinen kolmen vuoden yläaste sekä lukio, joka säilyi vapaaehtoisena. Keisarillinen koulutusasetus kumottiin ja keisarilliset yliopistot järjestettiin uudelleen. Pitkään vireillä ollut kysymys käytössä olevien kanjien määrän vähentämisestä ratkaistiin myös miehityksen aikana. Kirjoitusjärjestelmää uudistettiin dramaattisesti ja kielioppia muutettiin vastaamaan paremmin käytännön kieltä.

Sotarikolliset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muiden uudistusten ollessa käynnissä pidettiin useita sotarikosoikeudenkäyntejä, huomattavimpana Tokion sotarikosoikeudenkäynti Ichigayassa. Oikeudenkäynneissä monet Japanin sodanaikaiset johtajat tuomittiin vankeuteen tai kuolemaan. Maan johtoon astui nyt uusi virkamiessukupolvi.

Japanin politiikka miehityskaudella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittiset puolueet alkoivat elpyä lähes välittömästi miehityksen käynnistyttyä. Vasemmisto-organisaatiot, kuten Japanin sosialistinen puolue ja Japanin kommunistinen puolue, perustivat itsensä pian uudelleen. Vanhat Seiyōkai- ja Rikken Minseito-puolueet tulivat takaisin puoluekentälle uusilla nimillä, Japanin liberaalidemokraattisena puolueena ja Japanin progressiivisena puolueena. Ensimmäisissä sodanjälkeisissä vuonna 1946 pidetyissä vaaleissa pääministeriksi nousi LPD:n varapresidentti Yoshida Shigeru. Vuoden 1947 vaaleissa Yoshidan vastaiset voimat jättivät LPD:n ja perustivat yhdessä progressiivisen puolueen kanssa uuden Japanin demokraattisen puolueen. Tämä jakautuminen konservatiivien keskuudessa antoi sosialistiselle puolueelle mahdollisuuden muodostaa hallituksen, mutta se pysyi vallassa alle vuoden. Tämän jälkeen sosialistisen puolueen menestys vaaleissa hiipui. Lyhyen demokraattisen puolueen valta-ajan jälkeen Yoshida palasi pääministeriksi vuoden 1948 lopussa ja oli virassa vuoteen 1954 asti.

Miehityksen päättyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1949 MacArthur hyväksyi muutoksen miehitysjoukkojen hallintorakenteessa antaen runsaasti lisää valtaa Japanin syntyperäisille johtajille. Hänen, ja Valkoisen talon, huomio kääntyi hitaasti Korean sotaan, ja miehityksen loppu alkoi lähestyä. 8. syyskuuta 1951 allekirjoitettu San Franciscon rauhansopimus lopetti liittoutuneiden läsnäolon Japanissa, ja sen tultua voimaan 28. huhtikuuta 1952 Japani oli jälleen itsenäinen valtio (lukuun ottamatta Okinawaa, joka pysyi Yhdysvaltain hallussa vuoteen 1972 asti). Vaikka Japanissa on yhä noin 47 000 amerikkalaista sotilashenkilöä, he ovat maassa Japanin hallituksen suostumuksella Yhdysvaltojen ja Japanin välisen yhteistyösopimuksen nojalla eivätkä miehitysjoukkoina.

Miehitys kulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fraasia ”shikata ga nai”, käytettiin yleisesti sekä japanilaisessa että yhdysvaltalaisessa lehdistössä kuvaamaan japanilaisten suhtautumista sodanjälkeisiin ankariin oloihin.
  • Miehitystä satiirisoi vuoden 1956 yhdysvaltalainen elokuva The Teahouse of the August Moon.
Satsuma-samurai-during-boshin-war-period.jpg
Japanin historia

Paleoliittinen kausi
Jōmon-kausi
Yayoi-kausi
Yamato-kausi
Kofun-kausi
Asuka-kausi
Nara-kausi
Heian-kausi
Kamakura-kausi
Kemmu-restauraatio
Muromachi-kausi
Nanboku-chō-kausi
Sengoku-kausi
Azuchi-Momoyama-kausi
Nanban-kaupan kausi
Edo-kausi
Bakumatsu
Meiji-kausi
Taishō-kausi
Japani I maailmansodassa
Shōwa-kausi
Japanin laajentuminen
Miehitetty Japani
Japani miehityksen jälkeen
Heisei-kausi