Zaibatsu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitsubishin pääkonttori Marunouchissa ennen vuotta 1923.
Zaibatsu-perheiden talletuksia takavarikoidaan vuonna 1946.

Zaibatsut (jap. 財閥) olivat teollisuus- ja taloustoimintakonglomeraatteja Japanin keisarikunnassa. Niillä oli keskeinen asema Japanin teollistumisessa, ja niiden suuri koko ja vaikutusvalta auttoivat niitä hallitsemaan suurta osaa Japanin taloudesta aina Meiji-kaudelta 1800-luvulta toisen maailmansodan loppuun saakka.[1][2]

Zaibatsu tarkoitti käytännössä yhden suvun tai sen laajentuman omistamaa yritysryvästä. Niiden koko vaihteli valtavista suuryrityksistä, kuten Mitsubishi, Mitsui ja Sumitomo, keskikokoisiin ja pienempiin ryhmittymiin. Kymmenestä tärkeimmästä zaibatsusta kaksi, Mitsui ja Sumitomo, saivat alkunsa jo Edo-kaudella, muut kahdeksan, Mitsubishi, Yasuda, Asano, Furukawa, Fujita, Okura, Nakajima ja Nomura, Meiji-kauden alkupuolella.[2]

Terminologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka zaibatsuja oli olemassa 1800-luvulta saakka, termi tuli yleiseen käyttöön vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen.lähde? Määritelmänsä mukaan zaibatsut olivat suuria suvun hallitsemia monopoleja, jotka koostuivat huipulla olevasta holdingyhtiöstä, täysin zaibatsun omistuksessa olevasta varoja hankkivasta pankista ja useista teollisuutta harjoittavista tytäryhtiöistä, jotka hallitsivat tiettyä osaa markkinoista joko yksinään tai omien tytäryhtiöidensä kautta.

Vaikka termiä käytettiin joskus esimerkiksi Yhdysvalloissa 1980-luvulla viittaamaan suuriin japanilaisiin yrityksiin, Japanissa sitä ei käytetä muuten kuin historiallisessa kontekstissa.lähde?

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zaibatsut olivat Japanin keisarikunnan talous- ja teollisuustoiminnan sydämessä. Niillä oli runsaasti vaikutusvaltaa Japanin sisä- ja ulkopolitiikassa. Rikken seiyūkai -puoluetta pidettiin Mitsui-ryhmän laajentumana, ja ryhmällä oli myös vahvat yhteydet keisarillisen Japanin armeijaan. Samoin rikken minseitō oli yhteydessä Mitsubishi-ryhmään, kuten myös keisarillisen Japanin laivasto. Toisen maailmansodan alkuun mennessä neljällä suurella zaibatsulla oli suoraan hallussaan yli 30 prosenttia Japanin kaivos-, kemian- ja metalliteollisuudesta ja lähes 50 prosenttia kone- ja laitemarkkinoista, merkittävä osa ulkomaankauppalaivastosta ja 60 prosenttia pörssistä.lähde?

Sekä vasemmisto että oikeisto suhtautuivat epäilyksellä zaibatsuja kohtaan 1920- ja 1930-luvuilla. Vaikka maailma oli vajonnut taloudelliseen lamaan, zaibatsut kukoistivat valuuttaspekulaatioiden, halvan työvoiman ja armeijan hankintojen kautta. Asiat kärjistyivät Ketsumeidan-välikohtauksessa maaliskuussa 1932, kun Mitsuin johtaja murhattiin. Tämän jälkeen zaibatsut yrittivät parantaa julkista kuvaansa hyväntekeväisyystyön avulla.lähde?

Japanin miehityskaudella sodan jälkeen zaibatsuja yritettiin hajottaa. Yhdysvaltalaiset pitivät zaibatsuja osoituksena Japanin taloudellisesta imperialismista: militaristien ja zaibatsujen tavoitteet olivat olleet samat, vaikka keinot erosivatkin toisistaan. Vaurauden keskittymistä harvoille oligarkeille pidettiin myös maan demokratisoitumisen kannalta haitallisena. Zaibatsujen hajottamiseen liittyi kuitenkin monia käytännön ongelmia, ja niitä vastaan kohdistetut toimet onnistuivat vain osittain.[1] Japanin talouden nykyiset löyhemmät keiretsu-yritysryhmät eroavat silti huomattavasti entisistä zaibatsuista.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Young Hum Kim: East Asia's turbulent century, s. 141–142. Ardent Media, 1966. ISBN 9780390510532. Teoksen verkkoversio.
  2. a b c Pradyumna Prasad Karan, Dick Gilbreath: Japan in the 21st century: environment, economy, and society, s. 323–325. University Press of Kentucky, 2005. ISBN 9780813191188. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]