Douglas MacArthur

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Douglas MacArthur
MacArthur Manila.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 26. tammikuuta 1880
Little Rock, Arkansas
Kuollut 5. huhtikuuta 1964 (84 vuotta)
Washington
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Yhdysvallat
Taistelut ja sodat II MS, Korean sota
Sotilasarvo Kenraali (*****)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Kenraali MacArthur tutkii sillanpääasemaa Filippiinien Leyte-saaren rannalla vuonna 1944.

Douglas MacArthur (26. tammikuuta 18805. huhtikuuta 1964) oli eräs Yhdysvaltojen tunnetuimmista kenraaleista. Hän palveli Yhdysvaltojen armeijassa suurimman osan elämäänsä osallistuen kolmeen suursotaan (ensimmäinen maailmansota, toinen maailmansota ja Korean sota) ja saavutti yhtenä harvoista Yhdysvaltojen historiassa viiden tähden kenraalin aseman.

MacArthur oli yksi Yhdysvaltain armeijan palkituimmista sotilaista, joka tuli kuuluisaksi toisen maailmansodan aikana Filippiinien menetyksestä ja takaisin valloittamisesta. Hänen uransa päättyi erottamiseen hänen niskoiteltuaan ylipäälikköä vastaan ja uhattuaan ydinaseella Kiinaa.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MacArthur syntyi Little Rockissa, Arkansasin osavaltion luoteisosassa. Hänen isänsä oli kenraaliluutnantti Arthur MacArthur Jr.,[1] joka vastaanotti kunniamitalin Yhdysvaltojen sisällissodan aikana ja jonka isä oli Wisconsinin kuvernööri Arthur MacArthur Sr.. Hänen äitinsä oli virginialainen Mary Pinkney Hardy MacArthur.

MacArthur suoritti West Pointin kadettikoulun, erikoiskurssit ja sotakorkeakoulun suurella menestyksellä ja oli ensimmäisessä maailmansodassa Yhdysvaltojen Ranskan-rintaman maineikkaimpia upseereja.[1] Hän kohosi luutnantiksi vuonna 1903 ja prikaatinkenraaliksi 1918.[2] Maailmansotien välillä hän toimi West Pointin kadettikoulun johtajana sekä Yhdysvaltain armeijan esikuntapäällikkönä (1930–1935).[1] Hän toimi Filippiinien armeijan ylipäällikkönä 1935–1937 ja sai Filippiinien sotamarsalkan arvon vuonna 1936. Hän erosi erimielisyyksien takia armeijasta 1937.[2]

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MacArthur kutsuttiin takaisin armeijan palvelukseen 1941, kun hänet nimitettiin Yhdysvaltain kaukoidän joukkojen komentajaksi. Seuraavana vuonna hänestä tuli Lounais-Tyynenmeren joukkojen komentaja. MacArthur ylennettiin 1944 armeijakenraaliksi ja valittiin vuonna 1945 koko Tyynenmeren joukkojen ylipäälliköksi.[2] Japanin imperiumin antautuessa liittoutuneille vuonna 1945 MacArthurista tuli liittoutuneiden miehitysarmeijan ylipäällikkö.[1]

Korean sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MacArthur valittiin vuonna 1950 YK:n joukkojen komentajaksi Korean sodassa.[2] Sodan aikana MacArthur siirrettiin sivuun komentajan tehtävistä tottelemattomuudesta Yhdysvaltain presidenttiä Harry S. Trumania kohtaan, mikä sai aikaan kansallisen kiistan.[1] MacArthur kannatti ydinaseen käyttöä Kiinaa vastaan, koska sotaan osallistui miljoona kiinalaista vapaaehtoista Korean demokraattisen kansantasavallan puolella.

Hänen erottamisensa johtui itse asiassa yksityisestä kirjeestä republikaanien kongressiedustaja Martinille: kirjeessä hän ei suoraan ehdota ydinaseen käyttöä, vain vihjaa siihen; tarkkaan ottaen kenraali mainitsee kirjeessään:

»"Yleensä nämä näkökohdat on ymmärretty hyvin, koska ne noudattavat sovinnaista kaavaa, jonka mukaan voimakeinojen käyttöön vastataan aina kovemman asteisilla voimakeinoilla"»

– mutta tilanteen poliittisen jännityksen vuoksi sekin riitti, kun edustaja vuoti luottamuksellisen kirjeen julkisuuteen. Itse asiassa ydinaseen käyttöä ehdotti juuri tämä edustaja, ja hän vain tukeutui arvostetun kenraalin näennäiseen tukeen. [3]

Arviot MacArthurista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MacArthur muistetaan yhtenä Yhdysvaltojen historian kiistanalaisimmista henkilöistä. Toisaalta hän oli suuresti ihailtu sotilasstrategiansa ja -taktiikkansa erinomaisuudesta, toisaalta häntä on taas kritisoitu toimistaan, kuten Washingtoniin kerääntyneen 20 000 ensimmäisen maailmansodan sotaveteraanin joukon (Bonus Army) hajottamisesta kyynelkaasulla suuren laman aikaan 1932, sodan johdosta Filippiineillä ja Uudessa-Guineassa sekä Trumanin poliittisesta haastamisesta kylmän sodan aikana.

Lisäksi MacArthuria arvosteltiin hänen egoistisesta asenteestaan.[4] Asenne tuli erityisen selkeästi ilmi allekirjoitettaessa Japanin antautumissopimusta taistelulaiva Missourin kannella. MacArthur oli vaatinut paikalle kaksi miestä menneisyydestä: Filippiinien Corregidorin linnoituksen viimeisen komentajan kenraali Jonathan M. Wainwrightin ja Singaporen japanilaisille luovuttaneen brittikenraaliluutnantti Arthur Percivalin, jotka molemmat olivat olleet japanilaisten vankeina. Vankikenraalien nälkiintynyt olemus korostui erityisesti tukevan ja ahavoituneen MacArthurin rinnalla. Paikalla olleet ovat lisäksi sanoneet, että nämä kaksi käyttäytyivät luontevan aristokraattisesti, kun MacArthur puolestaan esiintyi teatraalisen voittajamaisin elkein: muiden kenttäpuvuista poiketen MacArthur oli kokovalkoisessa asepuvussa.[4]

Pian MacArthurin kuoleman jälkeen japanilaiset antoivat hänelle lempinimen ”Gaijin Shōgun” (”ulkomaalainen sotilasjohtaja”).[4]

Los Angelesissa on MacArthurin mukaan nimetty puisto, MacArthur Park.

Yhdysvalloissa on useita hänen mukaansa nimettyjä high school -tason oppilaitoksia [5]

Viimeiset ajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Douglas MacArthur kuoli Walter Reedin sotilassairaalassa vuonna 1964.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 118. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
  2. a b c d Blomstedt, Yrjö: ”Kuka kukin on suurpolitiikassa”, Mitä Missä Milloin 1951, s. 95. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
  3. Kai R Lehtonen: KOULUHISTORIAN OHEISLUKEMISTO 2: A I Arwidssonista avaruusmiehiin, s. 562
  4. a b c Eddy Bauer: TOINEN MAAILMANSOTA, osa VI, s. 220, 223
  5. http://www.levittownschools.com

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]