Operaatio Keelhaul

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Operatio Keelhaul oli brittiläisten ja yhdysvaltalaisten sotajoukkojen operaatio heti toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa. Operaatiossa venäläiset pakotettiin palaamaan Neuvostoliittoon. Yhdysvalloissa operaatio Keelhaulista vastasi kenraali Dwight D. Eisenhower, josta tuli myöhemmin maan presidentti. Operaatio rikkoi Geneven vuoden 1929 sopimusta ja Yhdysvaltojen perinnettä poliittisena turvapaikkana ja johti ainakin kymmenien tuhansien kuolemaan. Suurimmat arviot kuolleista ovat miljoonia. Operaation nimi Keelhaul, suomeksi "kölihaalaus", viittaa brutaaliin tapaan rangaista merimiehiä vetämällä nämä köydellä laivan kölin alitse.[1]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsiliittoutuneet ja Neuvostoliitto olivat sopineet Jaltan konferenssissa, että Neuvostoliiton kansalaiset, jotka löydettäisiin länsiliittoutuneiden hallitsemilta alueilta palautettaisiin Neuvostoliittoon. Myös saksalaisten vangitsemat sekä länsivaltojen haltuunsa saamat neuvostosotilaat sovittiin palautettaviksi. Britit ja yhdysvaltalaiset järjestivät operaatio Keelhaulin toteuttaakseen Jaltan konferenssissa sovitun palautuksen. Länsivallat eivät olleet asiassa vastahakoisia, vaikka tiesivät, mitä Neuvostoliitolle palautetuille kävisi: heitä kohdeltaisiin pettureina, ja rangaistus olisi hyvin ankara, usein kuolema. Vaikka Jaltan konferenssi edellytti vain kaikkien neuvostokansalaisten palautusta, britit ja yhdysvaltalaiset pyrkivät palauttamaan kaikki Neuvostoliiton hallitsemilta alueilta peräisin olevat.

Pakolaisten palautus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen Neuvostoliiton hallitsemilta alueilta pakeni lukuisia ihmisiä länteen. Joukko oli monenkirjavaa, oli muun muassa fasisteja, kansallissosialistien tukijoita, demokratian kannattajia, monarkisteja ja Venäjän sisällissodassa kommunisteja vastustaneita (esimerkiksi Venäjän valkoinen armeija) ja siviilejä. Pakolaisia tuli kymmenien tuhansien kokoisina joukkoina. Joukossa kasakoita oli noin 70 000, sillä monet kasakat olivat taistelleet Saksan puolella, ja nyt heitä vainottiin. Kasakoista noin 11 000 oli naisia ja lapsia.

Vlasovin sotilaiden kyyditys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 1946 Yhdysvaltain 101. maahanlaskudivisioonan sotilaat kuljettivat Plattlingin kaupungissa Saksassa sijainneelta vankileiriltä 3000 ns. Vlasovin armeijan sotilasta palautettavaksi junakuljetuksin Neuvostoliittoon, missä nämä joko teloitettiin tai suljettiin pakkotyöleireihin. [1]

Neuvostoliittoon luovutettiin paljon sellaisia, joita ei olisi Jaltan sopimuksen mukaan tarvinnut luovuttaa. Esimerkiksi monet palautetut vallankumouksessa kommunisteja vastaan taistelleet valkoisen armeijan sotilaat eivät koskaan olleet Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton kansalaisia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Epstein, Julius. Operation Keelhaul, Devin-Adair, 1973. ISBN 978-0-8159-6407-0
  • Hummel, Jeffrey Rogers: Operation Keelhaul Exposed. (Selected Works of Jeffrey Rogers Hummel) Totalitarianism, 1974, nro November, s. 4-9. San Jose State University. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.7.2015. (englanniksi)
  • Tolstoy, Nikolai. Victims of Yalta, originally published in London, 1977. Revised edition 1979. ISBN 0-552-11030-2

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hummel 1974, 4