Operaatio Bodenplatte

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Operaatio Bodenplatte
Osa toista maailmansotaa
Päivämäärä:

1. tammikuuta 1945

Paikka:

Belgia, Alankomaat, Ranska

Lopputulos:

Saksalaisten tappio

Osapuolet

Saksa Saksa

 Yhdistynyt kuningaskunta
 Yhdysvallat

Operaatio Bodenplatte eli Pohjalevy oli Luftwaffen eli Saksan ilmavoimien toisen maailmansodan aikana tekemä yllätyshyökkäys liittoutuneiden lentokentille Belgiassa, Alankomaissa ja Ranskassa 1. tammikuuta 1945. Suunnitelma oli Luftwaffen komentaja Hermann Göringin ja vaikka liittoutuneet yllätettiin joillakin hyökkäyksen kohteilla, operaatio johti suuriin kone- ja henkilöstötappioihin hyökkääjille.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuhoja RAF:n kentällä Melsbroekissa Belgiassa.
Avro Lancaster-pommikonetta peitetään sammutusvaahdolla Melsbroekissa.

Operaatio Bodenplatte oli Luftwaffen komentaja valtakunnamarsalkka Hermann Göringin suunnitelma. Göring piti uhkapelin tapaista hyökkäystä Saksan ainoana vaihtoehtona uskoen, että ilmaherruus oli saavutettava nopeasti, tai sota oli hävitty. Ilmaherruus oli tarkoitus riistää salamahyökkäyksellä liittoutuneiden ilmavoimia vastaan niiden lentokentillä.[1]

Göringin suunnitelma vastaavasta hyökkäyksestä mainitaan ensimmäisen kerran 6. marraskuuta 1944, jolloin kenraalimajuri Eckhard Christian kertoi siitä Adolf Hitlerille. Hänen mukaansa valtakunnanmarsalkan määräys oli ottaa kaikki käytössä olevat yksiköt mukaan samana päivänä yhdellä kertaa ja yhtä iskua varten päivänä, joka vastaavaan iskuun soveltuisi sään puolesta. Hitler piti tuolloin suunnitelmaa epärealistisena ja epäili Luftwaffen antamia numerotietoja voimasuhteista. Operaatio Bodenplatte eli Pohjalevy toteutettiin joka tapauksessa.[1]

Luftwaffe oli ennen operaatiota huomattavissa ongelmissa. Monet kokeneemmat lentäjät saivat liian vähän lepoa etulinjasta ja monet pilotit olivat nuoria tulokkaita, joiden koulutuksessa ei hyödynnetty kokeneempia lentäjiä. Polttoainepulan takia monilla oli takanaan vain muutamia lentotunteja. Taistelumoraali oli alhainen. Tulevasta hyökkäyksestä tiedettiin Luftwaffen upseerien parissa joitakin viikkoja etukäteen. Operaatiokäsky uudenvuodenaattona 1944 herätti kuitenkin hämmennystä ja jopa kauhua. Monet uskoivat seuraavana aamuna toteutettavan hyökkäyksen olevan japanilaistyylinen itsemurhaisku.[1]

Operaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuhoutuneita P-47 Thunderbolt -koneita Metzin kentällä.
Pakkolaskun lähellä Brysseliä tehnyt Focke-Wulf Fw 190.

Iskuun koottiin lähes kaikki käytössä olevat lentokuntoiset koneet. Kaikkiaan niitä oli noin 1 000 konetta 38 lentokentällä. Ne alkoivat lähteä kohti osoitettuja hyökkäyskohteitaan aamun valjetessa 1. tammikuuta 1945. Tarkoitus oli iskeä kahdelletoista brittiläiselle kentälle Belgiassa ja Alankomaiden eteläosassa, sekä neljälle yhdysvaltalaiselle kentälle Ranskassa samaan aikaan kello 9.20. Monet kohteista olivat niille iskeneiden lentäjien aikaisempia omia tukikohtia. Joka tapauksessa suunnistusvirheiden takia isku kohdistui vain kolmelletoista brittikentälle ja kolmelle amerikkalaiselle kentälle.[1]

Göringin käskyn mukaan he, jotka eivät löytäneet kohteisiinsa, joutuisivat nousemaan ilmaan uudestaan välittömästi hyökkäystä toteuttamaan. Jokaisen yksikön mukana oli tätä valvova Me 262 -suihkuhävittäjä, jonka oli tunnistettava ne, jotka eivät hyökänneet riittävän päättäväisesti. Hitlerin Ardennien taistelun takia antamien varotoimien mukaisesti Göring ei antanut varoittaa saksalaista ilmatorjuntaa operaatiosta etukäteen. Valtavien muodostelmien ilmestyessä yhtäkkiä taivaalla osa ilmatorjuntapattereista luuli niitä vihollisen koneiksi. Saksalainen ilmatorjunta pudotti tiettävästi alas 16 omaa konettaan niiden ollessa matkalla kohteisiinsa.[1]

Joillakin kohteilla saksalaisten onnistui yllättää vihollisensa. Sint-Denijs-Westremissä lähellä Gentiä yllätettiin puolalainen Spitfire-laivue. Koneet olivat juuri laskeutumassa vähäisellä polttoaineella ja yhdeksän niistä tuhottiin. Toisaalta RAF ja puolalaislaivue yllättivät tämän jälkeen hyökkääjät ja ampuivat alas 18 saksalaista konetta. Eindhovenissa britit kärsivät suurimmat tappionsa. Ilmaan nousemassa ollut Typhoon-laivue yllätettiin ja pudotetut koneet tukkivat kiitotien estäen muiden nousun ilmaan. Tukikohta oli erikoistunut valokuvatiedusteluun ja tätä tarkoitusta varten kentällä olleet Spitfiret seisoivat rivissä kiitotien varrella. Kentällä tuhoutui myös brittisotamarsalkka Bernard Montgomeryn henkilökohtainen kone. Everessä yllätettiin ja tuhottiin rullaamassa ollut Spitfire-laivue. Amerikkalaiset totesivat, että kaikki Britannian 2. taktisten ilmavoimien koneet oli yllätetty "tiiviissä riveissä kentillä", vaikka kuvailu ei sopinutkaan hyvin muualle, kuin Eindhoveniin.[1]

Amerikkalaiset säästyivät brittejä vähäisemmin tappioin. Yksi amerikkalaisia vastaan suunnattu hyökkäysosasto ei löytänyt kohteeseen ollenkaan ja Metziin matkalla ollut osasto joutui ilmataisteluun P-47 Thunderbolt-koneiden kanssa. Metzissä onnistuttiin tästä huolimatta tuhoamaan 20 sen kentällä olleista 48 hävittäjäpommittajasta. Ensimmäisten iskujen jälkeen osa saksalaisista joutui Göringin käskyn mukaisesti ottamaan polttoaine- ja ammustäydennystä, sekä lähtemään uudestaan ilmaan. Heitä vastassa oli nyt murskaavan ylivoimaiset liittoutuneiden laivueet.[1]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Operaatio oli saksalaisille suuri menetys. Liittoutuneet olivat menettäneet operaatiossa 150 taistelukonetta ja 17 muuta konetta. 111 konetta oli vaurioitunut. Lentäjätappiot olivat pieniä ja kenttähenkilökuntaa kaatui yli 100. Sen sijaan Luftwaffe menetti 271 hävittäjää. Lisäksi 65 vaurioitui. Vielä tuhoisampia olivat henkilöstötappiot. 143 lentäjää oli kaatunut tai kadonnut. 70 jäi vangiksi ja 21 haavottui. Heidän joukossaan oli kolme kommodoria, viisi lennoston komentajaa ja neljätoista laivueenjohtajaa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Beevor, Antony: ”Kaksinkertainen yllätys”, Ardennit 1944 : Hitlerin viimeinen uhkayritys. Suomentanut Markku Päkkilä. WSOY, 2015. ISBN 978-951-0-41413-2.