Hawker Typhoon
| Hawker Typhoon | |
|---|---|
 Hawker Typhoon |
|
| Tyyppi | torjuntahävittäjä |
| Alkuperämaa |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
| Valmistaja | Hawker Aviation, Gloster |
| Ensilento | Maaliskuu 1940 |
| Esitelty | 1941 |
Hawker Typhoon oli toisen maailmansodan aikainen Hawker Aviationin vuonna 1940 kehittämä,[1] Hurricanen seuraajaksi tarkoitettu torjuntahävittäjä. Moottorin suorituskyky korkealla ei ollut riittävän hyvä aiottuun tehtävään, mutta erinomainen suorituskyky matalalla, toiminta-aika ja voimakas aseistus johtivat tyypin käyttöön maahyökkäys- ja maavoimien tukitehtävissä.
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hawker -yhtiön pääsuunnittelija Sydney Camm luonnosteli 1937 Hurricanelle seuraajaa ennakoiden Ilmailuministeriön huomaavan pian tarpeen suunnitella seuraaja torjuntahävittäjäksi. Ministeriö julkaisi spesifikaation F.18/37.[2] Siinä määriteltiin torjuntahävittäjä, joka käyttäisi uutta Napier Sabre tai Rolls Royce Vulture -moottoria. Ne olivat 24-sylinterisiä, aiotulta teholtaan noin 2 000:n hevosvoiman moottoreita. Aseistuksena olisi 12 konekivääriä. Hawker valmisti kaksi 1938 tilattua prototyyppiä kummallekin moottorille. Vulture-prototyypin ensimmäinen lento oli lokakuussa 1939, Sabre -version helmikuussa 1940.
Vulture-moottoria käyttävä sai nimen Tornado ja Sabre -moottorinen nimen Typhoon. Molemmat moottorit kärsivät ongelmista, mutta Napier -yhtiöllä oli parempi mahdollisuus kehittää Sabre-moottori luotettavammaksi. Rolls-Roycen paine kehittää ja tuottaa yhä tehokkaampia Rolls-Royce Merlin -versioita ei mahdollistanut Vulturen vastaavaa kehitystyötä, joka lopetettiinkin vuonna 1941. Tämä johti kokeiluihin muilla moottoreilla, mikä vaikutti myöhemmin Hawker Tempestin kehitystyöhön.[2]
Kehitystyö, palvelukseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukokuussa 1940 prototyypin koelennolla sattui täpärä tilanne rungon pettäessä. Koneesta kehitettiin kaksi versiota, Mk 1 A aseistettuna 12:lla konekiväärilla sekä Mk 1 B jossa oli neljä 20 mm:n tykkiä. B -version ensilento oli 3. toukokuuta 1941. Ensimmäinen varsinainen tuotantokone oli Mk 1 A, ja se lensi toukokuun 27. päivänä 1941.[2] Koneen päätuotantoyhtiö oli Gloster Hawkerin keskittyessä tuottamaan Hurricanea sodan yleistilanteen vuoksi. Ensimmäisenä koneita sai 56. laivue syyskuussa 1941. Palveluskäytössä paljastui osaksi vakavia lastentauteja, jotka johtivat onnettomuuksiin. Lisäksi useat Glosterin koelentäjät saivat surmansa onnettomuuksissa. Tämä osoitti, etteivät ongelmat johtuneet palveluskäytön oloista, ja tyypin poistamista palveluksesta ehdotettiin. Hawkerin tutkimuksissa syyksi osoittautui metallin väsyminen, mikä johti pyrstön irtoamiseen kokonaisuudessaan. Rakennetta vahvistettiin rungon ympäri metalliliuskoilla, jotka näkyivät pyrstön edessä. Muita ongelmia olivat epävakaus suurilla nopeuksilla, pakokaasujen vuotaminen ohjaamoon ja moottorin epäluotettavuus. Kone saatiin luotettavammaksi vuoden 1942 loppuun mennessä, mutta ongelmia ei täysin saatu ratkaistuksi tyypin palvelusaikana.
Torjuntahävittäjästä maataistelukoneeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Typhoonin suorituskyky korkealla oli pettymys, ja myös nousunopeus oli toivottua heikompi. Sen sijaan erityisesti nopeus matalalla oli erinomainen. Pierre Clostermann mainitsee kirjassaan Suuri sirkus, että huolimatta kahdesta 500 kilon (todellisuudessa 450 kg:n) pommista siipien alla Typhoon oli vaakalennossa niin nopea, että saattavien Spitfire V D -koneiden oli vaikea pysyä matkassa.[3]
Suorituskyky johti menestykseen Saksan Focke-Wulf Fw 190 -hävittäjäpommittajien matalahyökkäyksiä vastaan niiden tehdessä iskuja Britannian rannikoille. Tämä auttoi Typhoonin säilymisessä palveluksessa, vaikka onnettomuuksien syytä ei oltu selvitetty.[2] Sen päätuotantomalliksi valittiin tykeillä aseistettu Mk I B, jonka moottoriksi tuli parannettu Sabre II A, mikä mahdollisti koneen hyvien ominaisuuksien hyödyntämisen kokonaisuudessaan. Typhoonin aseistukseen lisättiin pommit, ja vuoden 1942 lopulla 609. laivue teki ensimmäisen yöllisen iskun maakohteeseen, jonka jälkeen konetta käytettiin pääosin päivällä, mutta myös yöllä, iskuihin erilaisia maakohteita vastaan. Suuri nopeus suojasi koneita sekä hävittäjiltä että torjuntatulelta. Enimmäiskuorma oli 900 kg. Vuonna 1943 Typhoonin aseistukseen lisättiin raketit. Tyyppiä kehitettiin edelleen vaihtamalla moottoriksi 2 200 hv:n Sabre II B ja potkuriksi 4-lapainen Dowty Rotol tai De Havilland -vakiokierrospotkuri. Autonoviohjaamo korvattiin taakse liukuvalla kuplakuomulla. Ohjaajan suojaksi lisättiin panssarointia sekä panssarituulilasi. Moottoriksi tuli viimeiseksi 2260 hv:n Sabre II C. Typhoonia käytettiin nyt hyökkäyksiin rannikoiden laivaliikennettä sekä maainfrastruktuuria vastaan. Normandian maihinnousun edellä tehtiin hyökkäyksiä erityisesti maakuljetuksia ja -reittejä vastaan.
Typhoonilla oli merkittävä asema maihinnousun tukemisessa sekä edelleen joukkojen tukemisessa niiden murtautuessa ja edetessä rannikolta Saksaan. Tähän aikaan Typhooneja oli palveluksessa suurin määrä, 26 laivuetta.[2]
Typhoon oli hankala käsitellä. Sen maaominaisuudet olivat epävakaat, ja osin kookkaasta Napier-moottorista johtuvasta painosta seurasi suurehko minimilentonopeus ja edelleen vaativa laskeutuminen. Nämä ominaisuudet aiheuttivat lukuisia onnettomuuksia.[3] Typhoonin Napier Sabre -luistiventtiilimoottori oli oikukas ja saattoi epäonnistuneen käynnistysyrityksen jälkeen leimahtaa tuleen. Perimmäinen syy tähän oli alun perin iskutilavuudeltaan pienempään Rolls-Royce Merlin -moottoriin suunniteltu panoksesta voimansa saanut Coffman-käynnistyslaite, jonka teho ei varsinkaan kylmänä aina riittänyt kunnolla pyörittämään moottoria puristusvaiheen yli. Tästä seurasi seoksen syttyminen imusarjassa ja palavan polttoaineseoksen leviäminen edelleen.[3]
Hawker Typhoonia valmistettiin 3 330 kappaletta, joista Gloster teki 3 310. Pääversio oli Mk I B. Taktista tiedustelua varten tehtiin pieni määrä nimellä FR. Mk 1 B. Yksi kone varustettiin tutkalla yöhävittäjäksi vuonna 1941. Tyypin tuotanto päättyi 1944.[2]
Koneen suorituskyvyn parantamiseksi torjuntahävittäjänä sekä suurten nopeuksien epävakauden ratkaisemiseksi alettiin kokeilla ohutta siipeä. Nämä kokeilut johtivat Hawker Tempestin kehittämiseen.
Eniten ilmavoittoja Typhoonilla saavutti everstiluutnantti (Wing Commander) J. R. Baldwin, 15 kpl.
Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde: lähde?
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 1
- Pituus: 9,75 m
- Kärkiväli: 12,7 m
- Korkeus: 4,7 m
- Siipipinta-ala: 25,92 m²
- Tyhjäpaino: 3 992 kg
- Voimalaite: 1 × Napier Sabre IIA -H24-moottori; 1 626 kW (2 180 hv)
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 652 km/h
- Lentomatka: 821 km
Aseistus
- 12 × 7,7 mm Browning-konekivääriä (Mk.IA)
- 4 × 20 mm Hispano-tykkiä (Mk.IB)
- 2 × 450 kg pommia tai 8 rakettia
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pierre Clostermann – Suuri Sirkus 4. lyhentämätön ja muuttamaton painos, Otava 1961
- Mondey, David: The Hamlyn Concise Guide to British Aircraft of World War II. Chancellor Press, 1996. ISBN 1851526684.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hawker Typhoon Wikimedia Commonsissa
