Wannseen konferenssi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Huvila, jossa konferenssi pidettiin. Nykyisin talossa on Wannseen konferenssia käsittelevä museo (Kuva vuodelta 2014)

Wannseen konferenssi oli kansallissosialistivirkamiesten kokous, jossa Saksan virastoille tiedotettiin ”juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta”. Päätös siitä oli syntynyt jo aikaisemmin, ja Wannseen kokous oli tiedotustilaisuus, joka osoitti sen, että kansanmurhasta oli tullut osa valtakunnan virallisesti harjoittamaa politiikkaa.[1] Kokous järjestettiin 20. tammikuuta 1942 Wannseejärven rannalla sijaitsevassa huvilassa Berliinin lounaisella esikaupunkialueella. Lopullinen ratkaisu johti holokaustiin, juutalaisten kansanmurhaan.

Valmistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokouksen oli kutsunut koolle Saksan valtion turvallisuusviraston, natsivaltion poliisitoimen ja salaisen palvelun keskuksen päällikkö Reinhard Heydrich. Kokoontumisen oli tarkoitus tapahtua jo 9. joulukuuta 1941, mutta se siirrettiin äkillisten syiden vuoksi tammikuulle. Kokoontuminen pidettiin 20. tammikuuta 1942 huvilassa aamiaisen yhteydessä.[2]

Osallistujat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilaisuuteen kutsuttiin 13 natsivaltion byrokraattia ja toimeenpanevan vallan haltijaa. He olivat valtiosihteereitä ja upseereita, ja he muodostivat suunnilleen johtohierarkian kolmannen tason. Virallisesti tilaisuutta kutsuttiin "valtiosihteerien neuvonpidoksi". Paikalla oli 16 henkilöä, mukaanlukien pika- ja konekirjoittajatar.[3]

Läsnä olivat:

Keskustelujan sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskustelun aiheena oli jo edellisvuonna korkeammalla tasolla päätetty "lopullinen ratkaisu" eli suunnitelma murhata kaikki juutalaiset.[4] Heydrichin tarkoituksena oli tiedottaa päätöksestä sekä samansuuntaistaa päälinjat. Kokouksessa esiteltiin ajatus juutalaisten karkotuksista itään ”sopivaan työhön jonka kuluessa epäilemättä suuri osa eliminoituu luonnollisten syiden kautta”. Jäljelle jääneet oli tarkoitus ”käsitellä”, koska he muutoin vapautuessaan toimisivat ”uuden juutalaisen elpymisen” siemenenä.[5]

Jotkut keskustelijat esittivät konkreettisia näkemyksiä siitä, miten joukkomurha tulisi toteuttaa. Krakovan valtiosihteeri Josef Bühler painosti Heydrichia ottamaan lopullisen ratkaisun käyttöön Puolan kenraalikuvernementissa. Kokouksessa puhuttiin myös "sekarotuisista" ja "seka-avioliitossa" olevista juutalaisista sekä haettiin tarkkaa määritelmää siitä, ketkä kaikki olivat "juutalaisia" ja ketkä "saksalaisia", ja miten eri tason sekarotuisia tulisi kohdella. SS-Gruppenführer Otto Hoffmann vaati laajempaa "sekarotuisten" sterilisoinnin käyttöä, ja valtiosihteeri Wilhelm Stuckart vaati laajoja pakkosterilisointeja.[6]

Pöytäkirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pöytäkirjan kopiot ovat esillä konferenssin pitopaikassa nykyisin olevassa museossa. Kuvassa luettelo juutalaisten lukumääristä Euroopan eri valtioissa – Suomessa 2 300 (iso kuva).

Kokouspöytäkirjat eivät mainitse suoraan joukkomurhaa. Pöytäkirjaa pitänyt Adolf Eichmann myöhemmin kuitenkin tunnusti, että todellisuudessa kokouksessa käytettiin kokousprotokollaa paljon suorempaa kieltä – käytettyjä termejä olivat esimerkiksi ”tuhoaminen” ja ”annihilointi”.[7]

Pöytäkirjoista tehtiin 30 kopiota, joista ulkoasiainviraston alivaltiosihteeri Martin Lutherille kuuluneen 16. kopion liittoutuneet löysivät toukokuussa 1946. Luther oli kuollut sydänkohtaukseen vuotta aiemmin, eikä ollut ehtinyt hävittää kaikkia asiakirjojaan muiden johtavien kansallissosialistien tapaan.

Kokousta pidetään ensimmäisenä keskusteluna lopullisesta ratkaisusta ja se on erityinen siinäkin mielessä, että kokouksen pöytäkirjat päätyivät kokonaisuudessaan liittoutuneiden haltuun toisen maailmansodan lopulla. Niiden avulla pystyttiin todistamaan juutalaisvainojen järjestelmällisyys Nürnbergin oikeudenkäynnissä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Benz, Wolfgang: Holokausti. Suomentanut Hietaniemi, Tapani. Vastapaino, 2000 (alkuteos 1995). ISBN 951-786-075-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Holmila, Antero: Holokausti. Tapahtumat ja tulkinnat, s. 104–106. Jyväskylä: Atena, 2010. ISBN 978-951-796-652-8.
  2. Benz 2000, s. 7–8.
  3. Benz 2000, s. 8.
  4. Benz 2000, s. 8.
  5. Benz 2000, s. 11–13.
  6. Benz 2000, s. 13–15.
  7. http://www.holocaust-history.org/short-essays/wannsee.shtml#note-11

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wannseen konferenssi.