Bergen-Belsenin keskitysleiri
Bergen-Belsen oli natsien keskitysleiri Ala-Saksissa lähellä Bergenin kaupunkia. Vuosien 1943 ja 1945 välisenä aikana siellä kuoli arviolta 50 000 ihmistä, joista suurin osa oli juutalaisia. Eräs leirin uhreista on Anne Frank ja tämän sisko Margot Frank.[1]
Leirin vaiheet
muokkaaSaksan sotilasviranomaiset perustivat Bergen-Belsenin vuonna 1940[1] sotavankileiriksi vangiksi jääneitä belgialaisia ja ranskalaisia sotilaita varten[2]. Huhtikuuhun 1943 asti leiri toimi yksinomaan sotavankileirinä, kunnes osa siitä asetettiin SS-joukkojen alaisuuteen. Adolf Haasista tuli leirin ensimmäinen komentaja. SS-joukot muuttivat hallussaan olevan alueen ensin siviilien asuinleiriksi ja sitten keskitysleiriksi. Vuosien aikana leirissä pidettiin vankeina juutalaisia, sotavankeja, poliittisia vankeja, romaneita, rikollisia, Jehovan todistajia, homomiehiä ja natsien asosiaalisiksi määrittelemiä ihmisiä.[1] Leirillä ei ollut kaasukammioita, koska se ei ollut varsinainen tuhoamisleiri, joita perustettiin kauemmas itään.
Joulukuussa 1944 Bergen-Belsenin uudeksi komentajaksi astui Josef Kramer. Vuoden loppupuolella vangeille oltiin alettu jakaa aiempaa pienempiä ruoka-annoksia. Vuoden 1945 alussa tilanne oli se, että vangit saattoivat olla päiviäkin ilman ruokaa. Myös juomavesi oli vähissä.[1]
Vuonna 1945 leirillä kuoli entistä enemmän vankeja tautiepidemioiden vuoksi. Leirillä kiersi muun muassa pilkkukuumetta, lavantautia, tuberkuloosia ja punatautia. Tautien leviämistä edisti se, että leiri oli ylikansoitettu ja sen puhtaanapito oli huono, eikä vankeja varten ollut tarpeeksi ruokaa, vettä ja suojaa.[1] Esimerkiksi pilkkukuume-epidemia puhkesi helmikuussa. Tilannetta pahensi se, että viimeisien kuukausien aikana sairaita vankeja siirrettiin toisilta leireiltä Bergen-Belseniin. Sitä nimitettiinkin Sairausleiriksi ((saksaksi)) – oli siis tarkoitettu lähinnä kroonisesti sairaille vangeille.[3] Vuoden 1945 ensimmäisinä kuukausina kymmeniä tuhansia vankeja kuoli.[1]
Adolf Hitler käski purkaa leirin ja marssittaa vangit 300 kilometriä itään uudelle leirille. Hän kumosi käskynsä, koska alaiset todistivat hänelle, ettei kukaan vangeista pystyisi kävelemään edes 300 metriä. Lopulta leiri päätettiin jättää liittoutuneille, koska arveltiin, että se osaltaan hidastaisi näiden etenemistä. Lisäksi pidettiin mahdollisena, että tautiepidemia leviäisi myös hyökkääjiin haitaten näiden etenemistä.[4] Epidemia riehui leirissä edelleen sen joutuessa liittoutuneiden käsiin keväällä 1945.
Vapautus
muokkaa
15. huhtikuuta 1945 britit vapauttivat Bergen-Belsenin. Leirissä oli vapautuksen aikaan 55 000 vankia, joista moni oli vakavasti sairaita. Heistä yli 13 000 kuoli vapautuksen jälkeen sairauksiinsa. Leirin valtauksen jälkeen britit pakottivat saksalaiset vartijat auttamaan heitä ruumiiden hautaamisessa. Sen jälkeen britit polttivat alkuperäisen leirin maan tasalle tautien takia ja perustivat asukkaille uuden leirin läheiseen sotilastukikohtaan. Uuteen leiriin muutti yli 12 000 entistä vankia, ja se toimi vuoteen 1951 asti.[1]
Syksyllä 1945 brittiläinen sotarikostuomioistuin antoi Lüneburgissa tuomiot 48 Bergen-Belsenin henkilökunnan jäsenelle. Joukossa oli 37 SS-joukkojen jäsentä ja 11 leirin entistä vankia. 11 syytettyä tuomittiin kuolemaan, 19 vankeusrangaistukseen ja 14 vapautettiin syytteistä.[1]
Alkuperäisen vankileirin paikka on nykyään avoinna yleisölle. Siellä sijaitsee uhrien muistomerkki sekä vierailijakeskus.
Rakenne
muokkaa
Heinäkuun 1944 lopussa Bergen-Belsenin keskitysleirillä oli kokonaisuudessaan noin 7300 vankia. Saman vuoden joulukuuhun mennessä vankien lukumäärä oli noussut noin 15 000 henkeen. Helmikuussa 1945 vankeja oli jo 22 000 ja maaliskuun alussa 41 000. Leiri koostui kolmesta leiristä, jotka puolestaan koostuivat pienemmistä alaleireistä.[1]
Sotavankileiri
muokkaaSotavankileiri oli toiminnassa vuodesta 1940 tammikuuhun 1945 asti, kun sen tilalle perustettiin suuri naisten vankileiri muualta siirrettyjä vankeja varten.[1] Vuonna 1940 sotavankileirillä oli noin 600 ranskalaista ja belgialaista sotavankia. Heinäkuun 1941 jälkeen leirillä oli myös yli 20 000 neuvostoliittolaista sotavankia. Vankeja laiminlyötiin tietoisesti. Heinäkuun 1941 ja tammikuun 1942 välillä yli 11 000 vankia kuoli nälkään tai sairauksiin.[2]
Asuinleiri
muokkaaNiin kutsuttu asuinleiri (saks. Aufenthaltslager) oli toiminnassa huhtikuusta 1943 huhtikuuhun 1945 asti. Se koostui neljästä pienemmästä leiristä: ”erikoisleiristä” (saks. Sonderlager), ”tähtileiristä” (saks. Sternlager), ”neutraalien leiristä” (saks. Neutralenlager) ja unkarilaisten leiristä (saks. Ungarnlager).[1] Leiri perustettiin sotavankileirin alueelle.[2]
Asuinleirillä oli tuhansia juutalaisvankeja, joita oli tarkoitus käyttää vankienvaihdossa liittoutuneiden pitämiä saksalaisvankeja vastaan. Kullakin vangilla oli jonkinlainen asiakirja, kuten passi, joka osoitti heidän olevan jonkin Saksan miehityksen ulkopuolella olevan valtion suojeluksen alainen. Vankeja ei käytetty työvoimana. Vain harva päätyi kuitenkin todella vaihtokaupan kohteeksi. Heinäkuussa 1944 asuinleirillä oli yli 4000 vankia.[2]
Erikoisleiri perustettiin heinäkuussa 1943. Siellä oli noin 2300–2500 Puolasta siirrettyä juutalaisvankia. Lokakuussa 1943 SS ja Saksan poliisi lähetti 1800 erikoisleirin vankia Auschwitziin murhattaviksi ja vuonna 1944 vielä yli 300 muuta vankia.[2]
”Neutraalien leirillä” oli neutraaleista maista kotoisin olevia juutalaisvankeja. Enimmäkseen vangit olivat espanjalaisia. Espanjalaisten lisäksi leirillä oli portugalilaisia, argentiinalaisia ja turkkilaisia vankeja. Suurin osa vangeista oli sefardijuutalaisia, jotka saksalaiset olivat vanginneet Kreikassa. Leirin olot olivat Bergen-Belsenin leireistä parhaimmat, sillä vangeilla oli paremmat hygieniatilat, enemmän ruokaa ja vapautus pakkotyöstä. Helmikuussa 1944 noin 365 leirin juutalaista vapautettiin Espanjan rajalle. Leiri oli toiminnassa elokuusta 1943 maaliskuuhun 1945 asti.[2]
"Tähtileiri” perustettiin syyskuussa 1943, ja siellä oli noin 4000 juutalaisvankia. Suurin osa vangeista tuli Alankomaista. Heidän lisäkseen leirillä oli ranskalaisia, belgialaisia, jugoslavialaisia, albanialaisia, kreikkalaisia, marokkolaisia ja tunisialaisia vankeja. Tähtileirin vangeilta ei vaadittu leirin puvun pitämistä, mutta heillä piti olla Daavidin tähti vaatteisiinsa ommeltuna. He tekivät myös pakkotyötä.[2]
Unkarilaisleiri perustettiin heinäkuussa 1944. Tähtileirin tavoin myöskään unkarilaisleirin vankien ei odotettu pitävän leirin pukua, mutta myös heillä tuli olla Daavidin tähti vaatteissaan. Unkarilaisleirin vangit eivät tehneet pakkotyötä. Leirillä oli ensin yli 1600 unkarinjuutalaista, kunnes elokuun ja joulukuun 1944 välillä yli 1600 vankia vapautettiin rahaa vastaan Sveitsiin. Joulukuussa 1944 unkarilaisleirille saapui 4200 uutta vankia.[2]
Vankileiri
muokkaaVankileiri (saks. Häftlingslager) oli toiminnassa huhtikuusta 1943 huhtikuuhun 1945 asti. Leiri koostui viidestä pienemmästä leiristä: alkuperäisestä vankileiristä, toipilasleiristä, telttaleiristä, pienestä naisten leiristä ja suuresta naisten leiristä. Suuri naisten leiri perustettiin tammikuussa 1945 sotavankileirin alueelle, ja sinne siirrettiin naisia Flossenbürgin, Gross-Rosenin, Ravensbrückin, Neuengammen, Mauthausenin ja Buchenwaldin keskitysleireiltä. Vankeja siirrettiin myös monilta muilta pienemmiltä leireiltä ja työleireiltä.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k l Bergen-Belsen Holocaust Encyclopedia. United States Holocaust Memorial Museum. Arkistoitu 24.9.2025. Viitattu 5.10.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Bergen-Belsen In Depth: The Camp Complex Holocaust Encyclopedia. United States Holocaust Memorial Museum. Arkistoitu 10.2.2025. Viitattu 5.10.2025. (englanniksi)
- ↑ Mark Weber: Bergen-Belsen Camp: The suppressed story 1995. Institute for Historical Review. Viitattu 13.1.2008. (englanniksi)
- ↑ Brian Gardner: Toisen maailmansodan loppunäytös 1945, WSOY 1965
