Kristalliyö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo vuoden 1938 tapahtumasta natsi-Saksassa. Kristalliyö voi viitata myös niin sanottuun Oulun kristalliyöhön vuonna 1990.
Kristalliyönä rikottuja ikkunoita
Itäsaksalainen postimerkki vuodelta 1963: ”Ei enää koskaan kristalliyötä.”

Kristalliyö (saks. Kristallnacht, myös Reichskristallnacht ja Pogromnacht) on natsi-Saksassa vuoden 1938 marraskuun 9. ja 10. päivän välisenä yönä juutalaisiin kohdistunut väkivallan aalto. Kristalliyö sai nimensä rikottujen kauppojen ikkunoiden lasinsirpaleista. Teoksessaan Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho William L. Shirer ei käytä termiä ’Kristalliyö’, vaan puhuu ainoastaan siitä alkaneesta ’Lasinsirujen viikosta’.

Kristalliyö sai alkunsa Herschel Grynszpanin, Saksasta vainoja Pariisiin paenneen juutalaismiehen, surmattua Saksan lähetystövirkailijan Ernst vom Rathin Pariisissa 7. marraskuuta. Vom Rathin murha laukaisi väkivallan aallon juutalaisia vastaan Saksassa. Hyökkäys näytti spontaanilta, mutta Saksan hallitus oli järjestämässä sitä.[1] Hallitus toimi virallisten kanavien lisäksi kansallissosialistisen puolueen kautta.

Kansallissosialistisen puolueen johto juhli parhaillaan Münchenissä vuoden 1923 oluttupakaappauksen vuosipäivää, kun Adolf Hitler sai tiedon, että vom Rath oli kuollut. Välittömästi tämän jälkeen Joseph Goebbels ryhtyi antamaan puolueelle ja poliisivoimille ohjeita siitä, mitä näiden olisi tehtävä.[2] Kello 23.55 Gestapon päällikkö Heinrich Müller lähetti poliisilaitoksille sähkeitse ohjeet, joiden mukaan juutalaisia vastaan kohdistettavia iskuja ei pitänyt estää, mutta oli valmistauduttava ainakin 20 000 juutalaisen pidättämiseen valtakunnan alueella. Myöhemmin yöllä turvallisuuspoliisin päällikkö Reinhard Heydrich lähetti poliisille yksityiskohtaisemmat ohjeet toimenpiteistä juutalaisia vastaan.[3]

Vainossa tuhottiin yli 1 300 synagogaa, monia juutalaisia hautausmaita, lähes 7 000 liikettä ja kotia. Yli 30 000 juutalaista vietiin keskitysleireihin.[4] Arvio kuoliaaksi hakattujen määrästä vaihtelee 36:sta 91:een.[5] Eri lähteet antavat hyvin erilaisia lukuja tuhoista. Kristalliyön tapahtumat synnyttivät kansainvälisen reaktion ympäri maailmaa.[6] Monet natsimyönteiset liikkeet tuomittiin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, mikä johti niiden merkityksen vähenemiseen.

Saksassa natsit yrittivät saada uhrit itse näyttämään syyllisiltä tapahtumiin. Niinpä 12. marraskuuta annettiin asetus, jonka mukaan juutalaisten asunnonomistajien ja liikkeenharjoittajien oli välittömästi korvattava vahingot. Saksassa käytetty ikkunalasi tuotiin Belgiasta, ja rikotun lasin määrä vastasi puolta Belgian lasiteollisuuden koko vuosituotannosta, minkä vuoksi kaikkia rikottuja ikkunoita ei voitu korjata edes juutalaisilta takavarikoiduilta rahoilla.[7] Koska tähän meni huomattava osa Saksan ulkomaanvaluuttavarannosta, muutamat natsipoliitikotkaan kuten Hermann Göring eivät hyväksyneet näitä juutalaisia vastaan tehtyjä iskuja.[8]

Saksassa sanan Kristallnacht käyttö on vähentymässä ja sanaa ollaan korvaamassa muilla ilmauksilla, sillä pelätään, että ihmiset saavat muuten liian myönteisiä mielikuvia asiasta. Kristall tarkoittaa joko kiteitä tai kristallia eli hiottua lasia, jotka koetaan kauniiksi ja koristeellisiksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mithell G. Bard: Kristalliyö 9.-10.11.1938. Suom. Taina Wallin. Minerva Kustannus Oy, 2009. 9478-952-482-243-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. William L. Shirer: Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho I, s. 494. Jyväskylä: Gummerus, 2001. ISBN 951-20-4601-6.
  2. Bard, s. 20
  3. Bard, s. 22
  4. Bard, s. 10-11
  5. Kristallnacht Fact Sheet The Simon Wiesenthal Center. Viitattu 4.4.2008. (englanniksi)
  6. Bard, s. 203-205
  7. Bard, s. 216-217
  8. Bard, s. 217
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kristalliyö.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bard, Mitchell G.: Kristalliyö 9.-10.11.1938: Holokaustin alku silminnäkijöiden kertomana. (48 hours of Kristallnacht: Night of destruction/Dawn of the holocaust, 2008.) Suomennos: Taina Wallin. Helsinki Jyväskylä: Minerva, 2009. ISBN 978-952-492-243-2.