Lopullinen ratkaisu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee natsi-Saksan suunnitelmaa kansanmurhasta. Samannimisestä televisioelokuvasta on oma artikkelinsa.
Wannseen konferenssin jälkeen 26. helmikuuta 1942 päivätyssä kirjeessä Reinhard Heydrich pyytää diplomaatti Martin Lutherilta hallinnollista apua ”juutalaiskysymyksen lopullisen ratkaisun” toimeenpanemisessa.

Lopullinen ratkaisu (saks. Endlösung, pidemmin juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu, Endlösung der Judenfrage) oli Saksan kansallissosialistien suunnitelma ratkaista ”juutalaisongelma” täysimittaisella kansanmurhalla. Lopullinen ratkaisu johti siihen, että noin kaksi kolmasosaa Euroopan juutalaisista eli suunnilleen kuusi miljoonaa juutalaista yhdeksästä miljoonasta kuoli. Lopullisen ratkaisun toteutuksesta käytetään yleisesti nimeä holokausti.[1]

Päätöksen synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lopulliseen ratkaisuun johti sarja päätöksiä, jotka tehtiin kevään ja syksyn 1941 välisenä aikana. Valtakunnankansleri Adolf Hitler oli määrännyt ainakin joidenkin kohta valloittamiensa Neuvostoliiton alueiden juutalaisten surmaamisesta keväällä 1941. Kesällä SS-osastojen päämajoja kierrellyt SS:n johtaja Heinrich Himmler määräsi, että juutalaisten naisten, lasten ja vanhuksien tappamista ei tarvinnut välttää, mutta käsky ei ollut vielä täysin yksiselitteinen. Hermann Göring valtuutti 31. heinäkuuta Reinhard Heydrichin valmistelemaan holokaustin toteuttamisen päälinjoja. Virallisen kirjeen laati Heydrichin alainen Adolf Eichmann. Dokumenttia ei kuitenkaan voi katsoa käskyksi, joka olisi yksin tein toiminut laajamittaisen murhaohjelman alkusykäyksenä. Päätöksen lopullisesta ratkaisusta eli kaikkien juutalaisten tuhoamisesta natsit tekivät syksyllä 1941. Koska kirjallista dokumenttia päätöksestä holokaustin aloittamisesta ei ole löydetty, sen ajankohdasta on väitelty tutkijoiden piirissä kauan, eikä tarkkaa päivämäärää ole voitu antaa.[2]

Historioitsija Christopher Browningin mukaan päätös jokaisen kiinnisaatavan juutalaisen murhaamisesta tehtiin 16. syyskuuta ja 25. lokakuuta 1941 välisenä aikana. Hitler ja Himmler tapasivat 16. syyskuuta. Parin päivän kuluttua Himmler ilmoitti Warthegaun käskynhaltijalle Arthur Greiserille, että Hitler tahtoi tyhjentää Saksan valtakunnan juutalaisista. Saksalaisten sotamenestyksen innoittamana Hitler oli sitä mieltä, että juutalaiset voitaisiin tuhota jo sodan aikana. Heydrich ilmoitti 10. lokakuuta, että Saksan juutalaiset kuljetettaisiin Lodziin, Riikaan ja Minskiin, ja ensimmäiset lastit saapuivat Lodziin jo kuuden päivän kuluttua. Himmler tapasi 13. lokakuuta Lublinin SS-poliisipäällikkö Odilo Globocnikin ja ilmeisesti tuossa tapaamisessa hyväksyi Belzecin tuhoamisleirin rakentamisen, joka alkoi 1. marraskuuta. Samaan aikaan natsit etsivät Puolan maaseudulta sopivia paikkoja tuhoamisleireille sekä sopivaa murhametodia.[3]

Wannseessa järjestettiin 20. tammikuuta kokous, jossa Reinhard Heydrich tiedotti koolle kutsutuille virastoille, että hänen johtamansa RSHA ohjasi holokaustin toteuttamista. Päätös holokaustista oli syntynyt jo aikaisemmin, ja Wannseen konferenssi oli tiedotustilaisuus, joka osoitti sen, että kansanmurhasta oli tullut osa valtakunnan virallisesti harjoittamaa politiikkaa. Kokouksessa eri virastojen väliset suhteet myös selkeytettiin.[4]

Wannseen kokouspöytäkirjat ja asiapaperit joutuivat liittoutuneiden käsiin toisen maailmansodan jälkeen, ja niitä käytettiin tärkeänä todisteena Nürnbergin oikeudenkäynnissä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. United States Holocaust Memorial Museum: The Holocaust Encyclopedia
  2. Holmila 2010, s. 92–99.
  3. Holmila 2010, s. 101–102.
  4. Holmila 2010, s. 104–106.