Juutalaiskysymys

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Josef Ringon teos Die Judenfrage in ihrem geschichtlichen Zusammenhang und Vorschläge ihrer Lösung vuodelta 1917 ehdotti juutalaisen valtion perustamista.

Juutalaiskysymys on ainakin 1700-luvulta asti eurooppalaisessa debatissa esiintynyt keskustelunaihe juutalaisten asemasta.

Britanniassa sanaa ”juutalaiskysymys” käytettiin ensimmäisen kerran 1750-luvulla keskustelussa vuoden 1753 juutalaislaista, joka koski kansalaisuuden myöntämistä juutalaisille. 1800-luvulla termi nousi juutalaisten asemaa koskevassa keskustelussa keskeiseksi, etenkin saksankielisissä maissa. Se laajeni käsittämään käytännössä kaikki juutalaisten olemassaoloon modernissa yhteiskunnassa liittyvät asiat. Siinä missä juutalaiskysymys oli aiemmin koettu teologiseksi kysymykseksi, sitä alettiin nyt pitää maallisena kysymyksenä, johon tarvittaisiin maallinen ratkaisu. Konservatiivisen kristillisen näkemyksen, joka vastusti avoimesti kaikkia muutoksia juutalaisten perinteiseen oikeudelliseen ja sosiaaliseen asemaan, rinnalle julkiseen keskusteluun nousi nyt ajatus, että juutalaiskysymykseen tuli löytää ratkaisu assimilaation ja emansipaation kautta. 1800-luvun lopulta lähtien juutalaiset alkoivat myös itse käyttää termiä ja tarkoittivat sillä keskustelua juutalaisten identiteetistä, paikasta ja roolista modernissa maailmassa.[1]

Volkmar Eichstaedtin laatima, Saksassa vuonna 1938 ilmestynyt bibliografia juutalaiskysymyksestä on alan perusteos. Se ilmestyi englanniksi vuonna 1969. Bibiliografia käsittää vuodet 1750–1848 ja keskittyy juutalaisten vapautusliikkeseen ja sen vastustajiin.[1]

Wannseen konferenssin tavoite oli löytää ”lopullinen ratkaisu juutalaiskysymykseen”. Nykyään juutalaiskysymys on yksi valkoisen nationalismin ja alt-right -liikkeen teemoista.[2]

Juutalaisten emansipaatiot maittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joissakin maissa emansipaatio hyväksyttiin ainoalla asetuksella. Toisissa taas rajoitettuja oikeuksia myönnettiin aluksi[3]

Vuosi Valtio
1791 Ranskan kuningaskunta[4]
1796 Batavian tasavalta
1808 Hessenin suurherttuakunta
1808 Westfalenin kuningaskunta[5]
1811 Frankfurtin suurherttuakunta
1812 Mecklenburg-Schwerin[6]
1812 Preussin kuningaskunta[7]
1828 Württembergin kuningaskunta
1830 Belgia
1830 Kreikan kuningaskunta
1831 Jamaika
1832 Kanada (Ala-Kanada (Quebec)
1833 Hessenin vaalipiiri
1834 Yhdistynyt Alankomaiden kuningaskunta
1839 Ottomaanien valtakunta (Sultaanin määräyksestä yhtäläiset oikeudet myönnettiin ei-muslimeille, myös juutalaisille, vuonna 1839 osana Tanzimat uudistuksia.)
1842 Hannoverin kuningaskunta
1848 Nassaun herttuakunta
1849 Hampuri (Perusvapaudet, jotka Frankfurtin kansalliskokous oli päättänyt, hyväksyttiin Hampurissa lailla 21. helmikuuta 1849)
1849 Tanska (perustuslain mukaan)
1856 Sveitsi
1858 Britannia
1861 Italian kuningaskunta
1862 Baden
1863 Holsteinin herttuakunta
1864 Frankfurtin vapaakaupunki
1867 Itävalta-Unkari
1869 Pohjois-Saksan liitto
1870 Ruotsi-Norja (Norjassa vuonna 1851)
1871 Saksan keisarikunta
1877 New Hampshire (viimeinen Yhdysvaltain osavaltio, jossa katolisten, juutalaisten ja muiden ei-protestanttien täydellinen emansipaatio tehtiin mahdolliseksi)
1878 Bulgaria
1878 Serbia
1890 Brasilia ( vuonna 1810 juutalaisilla oli jo osittainen uskonnonvapaus, joka oli täysin taattu vuonna 1890 tasavallan julistuksen jälkeen)
1910 Espanja
1911 Portugali
1917 Venäjän tasavalta
1918 Suomi
1923 Romanian kuningaskunta

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kulka, Otto D.: Introduction. Rena R. Auerbach, ed.: "The 'Jewish Question' in German Speaking Countries, 1848-1914, A Bibliography," (1994) Internet Archive. 2005. Jerusalemin heprealainen yliopisto. Viitattu 16.1.2018. (englanniksi)
  2. Kestenbaum, Sam: Among White Nationalists, Catchy New Shorthand for the ‘Jewish Question’ 21.12.2016. New York: The Forward. Viitattu 16.1.2018. (englanniksi)
  3. THE DEVELOPMENT OF MODERN ANTI-SEMITISM: images pg.21 Friends-partners.org. Viitattu 17.2.2015.
  4. Jean Jaurès: Law Relating to the Jews 1791 Marxists.org. Viitattu 17.2.2015.
  5. However, reversed by the Westphalian successor states in 1815. Cf. for introduction and reversion Heinrich Graetz, Geschichte der Juden von den ältesten Zeiten bis auf die Gegenwart: 11 vols., Leipzig: Leiner, 1900, vol. 11: 'Geschichte der Juden vom Beginn der Mendelssohnschen Zeit (1750) bis in die neueste Zeit (1848)', p. 287. Reprint of the edition of last hand: Berlin: arani, 1998, Malline:ISBN.
  6. On February 22, cf. Heinrich Graetz, Geschichte der Juden von den ältesten Zeiten bis auf die Gegenwart: 11 vols., Leipzig: Leiner, 1900, vol. 11: 'Geschichte der Juden vom Beginn der Mendelssohnschen Zeit (1750) bis in die neueste Zeit (1848)', p. 297. Reprint of the edition of last hand: Berlin: arani, 1998, Malline:ISBN.
  7. On March 11, cf. Heinrich Graetz, Geschichte der Juden von den ältesten Zeiten bis auf die Gegenwart: 11 vols., Leipzig: Leiner, 1900, vol. 11: 'Geschichte der Juden vom Beginn der Mendelssohnschen Zeit (1750) bis in die neueste Zeit (1848)', pp. 297seq. Reprint of the edition of last hand: Berlin: arani, 1998, Malline:ISBN.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bauer, Bruno: Die Judenfrage. Braunschweig, 1843.
  • Marx, Karl: Zur Judenfrage. Lehdessä Deutsch–Französische Jahrbücher, 1844.
  • Roudinesco, Élisabeth: Returning to the Jewish Question. Lontoo: Polity Press, 2013. ISBN 978-0-745-65220-7. (englanniksi)
  • Wolf, Lucien: Notes on the Diplomatic History of the Jewish Question. Lontoo: Jewish Historical Society of England, 1919. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)