Ruotsi-Norja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Förenade konungarikena Sverige och Norge
De forenede Kongeriger Norge og Sverige
Union Jack of Sweden and Norway (1844-1905).svg Coat of Arms of the Union between Sweden and Norway.svg
Ruotsi-Norjan lippu Ruotsi-Norjan vaakuna

Norway-Sweden 1905.svg

Ruotsi-Norjan sijainti vuonna 1905.

Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia

Monarkki

Kaarle XIII (1814–1818)
Kaarle XIV Juhana (1818–1844)
Oskar I (1844–1859)
Kaarle XV (1859–1872)
Oskar II (1872–1905)


Pääkaupunki Tukholma ja Kristiania

Pinta-ala
– yhteensä 774 184 km² km² 

Väkiluku 3 550 000 (1820 arvio)
7 560 000 (1905 arvio)

Uskonnot luterilaisuus

Historia
– Kielin rauha 14. tammikuuta 1814
– Kaarle XIII julistetaan Norjan kuninkaaksi 4. marraskuuta 1814
– Norjan perustuslaki 4. marraskuuta 1814
– Norjan itsenäisyys julistus 7. kesäkuuta 1905
– Norja ja Ruotsin personaunioni hajoaminen 13. elokuuta 1905

Viralliset kielet ruotsi, norja

Valuutta Ruotsin riikintaaleri (vuoteen 1873)
Norjan speciedaler (vuoteen 1875)
valuuttaunioni
Ruotsin kruunu (vuodesta 1873)
Norjan kruunu (vuodesta 1875)

Edeltäjä(t) Ruotsin lippu Ruotsi
Tanskan lippu Tanska-Norja

Seuraaja(t) Norjan lippu Norja
Ruotsin lippu Ruotsi

Ruotsi-Norja oli Ruotsin ja Norjan välille vuosiksi 18141905 muodostettu personaaliunioni, jossa mailla oli muun muassa yhteinen kuningas. Unionin ainoa maarajanaapuri oli Venäjän keisarikunta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsi kuului Napoleonin vastustajiin, minkä johdosta Napoleon taivutteli Venäjän valtaamaan Ruotsilta Suomen. Napoleonin sotien jälkeen Ruotsi sai hyvityksenä Norjan Napoleonin liittolaiselta Tanskalta. Maiden välille muodostettiin personaaliunioni. Norja sai sisäisen autonomian ja periaatteessa vain ulkopolitiikka oli maille yhteinen.

Norjassa personaaliunioniin oltiin kuitenkin yleisesti tyytymättömiä ja vaatimukset täydestä itsenäisyydestä kasvoivat. Vuonna 1905 järjestettiin Norjassa personaaliunionin purkamisesta kansanäänestys, jonka tulos oli murskaava: 368 208 ääntä (99,95 prosenttia) purkamisen puolesta ja 184 ääntä sitä vastaan.[1] Äänestystuloksen jälkeen Ruotsi taipui maiden eroon. Norja itsenäistyi vuonna 1905 ja maiden välinen personaaliunioni lakkasi olemasta. Ennen tilanteen ratkeamista maiden välillä oli vallinnut jopa sodan uhka.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]