Ruotsi-Norja
| Ruotsin ja Norjan yhdistyneet kuningaskunnat Förenade Konungarikena Sverige och Norge (ruotsiksi) De forenede Kongeriger Norge og Sverige (norjaksi) |
|||
|---|---|---|---|
1814–1905 |
|||
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | perustuslailliset monarkiat | ||
| osa | personaaliunionia | ||
| Ruotsin ja Norjan kuningas |
Kaarle XIII (1814–1818) Kaarle XIV Juhana (1818–1844) Oskar I (1844–1859) Kaarle XV (1859–1872) Oskar II (1872–1905) |
||
| Pääkaupunki |
Ruotsi: Tukholma Norja: Kristiania |
||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 774 184 km² | ||
| Väkiluku |
3 550 000 (vuoden 1820 arvio) 7 560 000 (vuoden 1905 arvio) |
||
| Uskonnot | luterilaisuus | ||
| Historia | |||
| – Kielin rauha | 14. tammikuuta 1814 | ||
| – Kaarle XIII julistettiin Norjan kuninkaaksi | 4. marraskuuta 1814 | ||
| – Norjan perustuslaki voimaan | 4. marraskuuta 1814 | ||
| – Norjan itsenäisyysjulistus | 7. kesäkuuta 1905 | ||
| – Norjan ja Ruotsin personaaliunionin hajoaminen | 13. elokuuta 1905 | ||
| Viralliset kielet | ruotsi, norja | ||
| Valuutta |
Ruotsi: riikintaaleri (1814–1873) Ruotsin kruunu (1873–1905) Norja: Norjan speciedaler (1814–1875) Norjan kruunu (1875–1905) |
||
| Edeltäjät |
 Norjan kuningaskunta Ruotsi |
||
| Seuraajat |
 Norja Ruotsi |
||
.svg)
.svg)
Ruotsin ja Norjan yhdistyneet kuningaskunnat (ruots. Förenade Konungarikena Sverige och Norge, norj. De forenede Kongeriger Norge og Sverige) eli Ruotsi-Norja oli Ruotsin ja Norjan välille vuosiksi 1814–1905 muodostettu personaaliunioni, jossa mailla oli muun muassa yhteinen kuningas. Unionin ainoa maarajanaapuri oli Venäjän keisarikunta.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsi kuului Napoleonin vastustajiin, minkä johdosta Napoleon taivutteli Venäjän valtaamaan Ruotsilta Suomen. Napoleonin sotien jälkeen Ruotsi sai hyvityksenä Norjan Napoleonin liittolaiselta Tanskalta. Maiden välille muodostettiin personaaliunioni. Norja sai sisäisen autonomian ja periaatteessa vain ulkopolitiikka oli maille yhteinen.[1]
Norjassa personaaliunioniin oltiin kuitenkin yleisesti tyytymättömiä ja vaatimukset täydestä itsenäisyydestä kasvoivat. Vuonna 1905 järjestettiin Norjassa personaaliunionin purkamisesta kansanäänestys, jonka tulos oli murskaava: 368 208 ääntä (99,95 %) purkamisen puolesta ja 184 ääntä sitä vastaan.[2] Äänestystuloksen jälkeen Ruotsi taipui maiden eroon. Norja itsenäistyi vuonna 1905 ja maiden välinen personaaliunioni lakkasi olemasta. Ennen tilanteen ratkeamista maiden välillä oli vallinnut jopa sodan uhka.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ The Treaty of Kiel Encyclopædia Britannica. Viitattu 7.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Dissolution of the union, 1905 Kongehuset.no. Det Norske Kongehus. Viitattu 29.1.2016. (englanniksi)
- ↑ The union conflict (1859–1905) Encyclopædia Britannica. Viitattu 7.6.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruotsi-Norja Wikimedia Commonsissa
