Ruotsi-Norja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruotsin ja Norjan yhdistyneet kuningaskunnat
Förenade Konungarikena Sverige och Norge
De forenede Kongeriger Norge og Sverige
1814–1905
Union Jack of Sweden and Norway (1844-1905).svg Coat of Arms of the Union between Sweden and Norway.svg
rainelippu vaakuna

United Kingdoms of Sweden and Norway (1815).svg
Ruotsi-Norjan sijainti vuonna 1815

Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia
Monarkki Kaarle XIII (1814–1818)
Kaarle XIV Juhana (1818–1844)
Oskar I (1844–1859)
Kaarle XV (1859–1872)
Oskar II (1872–1905)
Pääkaupunki Tukholma ja Kristiania
Pinta-ala
– yhteensä 774 184 km² 
Väkiluku 3 550 000
(vuoden 1820 arvio)
7 560 000
(vuoden 1905 arvio)
Uskonnot luterilaisuus
Historia
– Kielin rauha 14. tammikuuta 1814
– Kaarle XIII julistettiin Norjan kuninkaaksi 4. marraskuuta 1814
– Norjan perustuslaki voimaan 4. marraskuuta 1814
– Norjan itsenäisyysjulistus 7. kesäkuuta 1905
– Norjan ja Ruotsin personaaliunionin hajoaminen 13. elokuuta 1905
Viralliset kielet ruotsi, norja
Valuutta Ruotsi:
riikintaaleri (1814–1873)
Ruotsin kruunu (1873–1905)
Norja:
Norjan speciedaler (1814–1875)
Norjan kruunu (1875–1905)
Edeltäjät Flag of the Kingdom of Norway (1814).svg Norja
Naval Ensign of Sweden.svg Ruotsi
Seuraajat Flag of Norway.svg Norja
Flag of Sweden (pre-1906).svg Ruotsi

Ruotsin ja Norjan yhdistyneet kuningaskunnat (ruots. Förenade Konungarikena Sverige och Norge, norj. De forenede Kongeriger Norge og Sverige) eli Ruotsi-Norja oli Ruotsin ja Norjan välille vuosiksi 1814–1905 muodostettu personaaliunioni, jossa mailla oli muun muassa yhteinen kuningas. Unionin ainoa maarajanaapuri oli Venäjän keisarikunta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsi kuului Napoleonin vastustajiin, minkä johdosta Napoleon taivutteli Venäjän valtaamaan Ruotsilta Suomen. Napoleonin sotien jälkeen Ruotsi sai hyvityksenä Norjan Napoleonin liittolaiselta Tanskalta. Maiden välille muodostettiin personaaliunioni. Norja sai sisäisen autonomian ja periaatteessa vain ulkopolitiikka oli maille yhteinen.[1]

Norjassa personaaliunioniin oltiin kuitenkin yleisesti tyytymättömiä ja vaatimukset täydestä itsenäisyydestä kasvoivat. Vuonna 1905 järjestettiin Norjassa personaaliunionin purkamisesta kansanäänestys, jonka tulos oli murskaava: 368 208 ääntä (99,95 %) purkamisen puolesta ja 184 ääntä sitä vastaan.[2] Äänestystuloksen jälkeen Ruotsi taipui maiden eroon. Norja itsenäistyi vuonna 1905 ja maiden välinen personaaliunioni lakkasi olemasta. Ennen tilanteen ratkeamista maiden välillä oli vallinnut jopa sodan uhka.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]