Batavian tasavalta

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Benelux-maiden historia
Wappen Bistum Lüttich.png
Liègen hiippakunta
985–1790
Blason fr Bourgogne.svg
Burgundin
Alankomaat
Luxembourg New Arms.svg
Luxemburgin herttuakunta
liitetty 1441
1384/1473–1482
Flag of the Low Countries.svg Habsburgien Alankomaat
1482–1556
Espanjan Alankomaat Prinsenvlag.svg
Hollannin tasavalta
1581–1795
1581–1713
Flag of Austrian Low Countries.svg
Itävallan Alankomaat
1713–1790
Flag of the Brabantine Revolution.svg
Belgian Yhdysvallat
1790
Liègen hiippakunta
1790–1795
Flag of Austrian Low Countries.svg
Itävallan Alankomaat
1790–1794
Flag of France.svg
Ranskan tasavalta
Flag of the Batavian Republic.gif
Batavian tasavalta
1795–1806
1795–1804
Flag of France.svg
Ranskan keisarikunta
1804–1815
Hollannin kuningaskunta
1806–1810

Flag of the Netherlands.svg
Yhdistynyt Alankomaiden kuningaskunta
1815–1830
Flag of Belgium.svg
Belgia
Alankomaat Flag of Luxembourg.svg
Luxemburg

Batavian tasavalta (hollanniksi Bataafse Republiek) oli vuosina 17951806 Yhdistyneistä provinsseista (käsitti nykyiset Alankomaat ja Belgian) ranskalaisvalloituksen jälkeen Ranskan mallin mukaan luotu tasavalta. Se oli käytännössä Ranskan vasallivaltio. Batavian tasavalta julistettiin perustetuksi 19. tammikuuta 1795, päivä sen jälkeen kun maaherra (stadhouder) Vilhelm V Oranialainen pakeni Englantiin. Uusi tasavalta sai nimensä bataaveilta, germaaniheimolta joka oli elänyt Alankomaissa roomalaisaikoina ja joita pidettiin hollantilaisten esi-isinä.

Päinvastoin kuin Ranskassa, vallankumous tapahtui verrattain rauhallisesti. Maa oli ollut tasavalta kaksi vuosisataa ja aatelistoa oli niukasti, eikä giljotiinia tarvittu. Vanhan tasavalta oli ollut vanhahtava ja päätöksenteko hidasta ja joskus mahdotonta provinssien estettyä uudistukset. Batavian tasavalta muutti hallinnon keskitetymmäksi ja tehokkaammaksi. Monet sen uudistuksista jäivät voimaan.

Ainoina merkkeinä epävakaudesta olivat vallankaappaukset. Ensimmäinen tapahtui 1798, kun vallankumoukselliset komentaja kyllästyivät demokraattisten uudistusten hitauteen kansalliskokouksen sisäisten riitojen vuoksi. Toinen kaappaus tapahtui 1801, kun ranskalainen komentaja, Napoleonin tukemana, järjesti konservatiivisen kaappauksen, joka peruutti vuoden 1798 kaappauksen tulokset.

Edelleen vastakohtana Ranskan vallankumoukselle uusi tasavalta ei ajautunut terroriin tai diktatuuriin. Napoleon asetti 1805 Rutger Jan Schimmelpenninckin tasavallan presidentiksi (raadspensionaris). Vuonna 1806 hän kuitenkin pakotti Schimmelpenninckin eroamaan ja asetti veljensä Louis Bonaparten uuden Hollannin kuningaskunnan kuninkaaksi.