Siirry sisältöön

Louis Bonaparte

Wikipediasta
Tämä artikkeli käsittelee Napoleon Bonaparten veljeä ja Hollannin kuningasta. 1900-luvulla eläneestä Louis Bonapartesta (Napoleon VI) on oma artikkelinsa.
Ludvig Napoleon
Hollannin kuningas Louis Bonaparte Hollannin ratsuväen univormussa, Vogel von Vogelstein 1813
Hollannin kuningas
Valtakausi 5. kesäkuuta 1806 – 1. heinäkuuta 1810
Seuraaja Ludvig II
Syntynyt Luigi Napoleone Buonaparte
2. syyskuuta 1778
Ajaccio, Korsika, Ranskan kuningaskunta
Kuollut 25. heinäkuuta 1846 (67 vuotta)
Livorno, Toscanan suurherttuakunta
Hautapaikka Saint-Leu-Saint-Gilles'n kirkko, Saint-Leu-la-Forêt, Île-de-France
Puoliso Hortense de Beauharnais
Lapset Napoleon Charles Bonaparte
Napoléon Louis Bonaparte
Napoleon III
Koko nimi Louis Napoléon Bonaparte
Suku Bonaparte
Isä Carlo Buonaparte
Äiti Letizia Ramolino
Uskonto roomalaiskatolilaisuus

Louis Napoléon Bonaparte (synt. Luigi Napoleone Buonaparte) ; (2. syyskuuta 1778 Ajaccio, Korsika, Ranskan kuningaskunta – 25. heinäkuuta 1846 Livorno, Toscanan suurherttuakunta) oli Ranskan keisari Napoleon Bonaparten nuorempi veli ja Hollannin kuningas vuosina 1806–1810 nimellä Ludvig Napoleon (holl. Lodewijk Napoleon). Hän oli myös Ranskan keisari Napoleon III:n isä.[1]

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Louis Bonaparte oli Carlo Bonaparten ja Laetitia Bonaparten viidenneksi vanhin lapsi ja neljänneksi vanhin poika. Hänen sisaruksiaan olivat Joseph Bonaparte, Napoleon Bonaparte, Élisa Bonaparte, Lucien Bonaparte, Pauline Bonaparte, Caroline Bonaparte ja Jérôme Bonaparte.

Käytyään ensin sotilaskoulua Châlons´ssa, hän liittyi mukaan veljensä Napoleonin sotaretkille Italiassa vuosina 1796–1797 ja Egyptissä vuosina 1798–1799, joista jälkimmäisellä hän toimi tämän adjutanttina. Hänestä tuli kenraali vuonna 1804.[2][1]

Avioliitto ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Louis Bonaparte nai tuolloin konsulina toimineen veljensä käskystä Hortense de Beauharnaisin, joka oli varakreivi, kenraali Alexandre François de Bauharnais'n ja Joséphine de Beauharnaisin tytär. Joséphine oli myös Napoleonin ensimmäinen puoliso. He avioituivat 6. tammikuuta 1802[1] Tuileries'n palatsissa Pariisissa ensin siviilivihkimyksellä, ja sen jälkeen kardinaali Giovanni Battista Capraran kirkollisesti vihkiminä.[3]

Vuonna 1804 Louis ja Hortense hankkivat omistukseensa Château de Saint-Leun linnan,[3] jota Hortense piti hallussaan vuoteen 1815 asti ja jossa hän järjesti ylellisiä juhlia. Louis Bonaparte nimitettiin Pariisin kuvernööriksi vuonna 1805.[1]

Avioliitto ei ollut onnellinen, Louis oli sairaalloisen ja väkivaltaisen mustasukkainen vaimostaan, mutta Napoleon ei sallinut Louisille avioeroa.[2] Hortense oli rakastunut keisarin adjutanttiin, kenraali Géraud Durociin (jotkut väittävät heidän olleen jopa rakastavaisia).[3]

Heille syntyivät lapset:

Hollannin kuningas Louis Bonaparte, Charles Howard Hodges 1809

Hollannin kuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Louis Napoleón, François Gérard

Keisari Napoleon I teki veljestään Hollannin kuninkaan 5. kesäkuuta 1806. Hän saapui puolisonsa ja lastensa kanssa Haagiin 23. kesäkuuta 1806. Hänen puolisonsa Hortense ei pitänyt uuden asuinpaikkansa ilmastosta ja pysyi suurimman osan ajasta ulkomailla tai asui Pariisissa.[4]

Louis Bonaparten kerrotaan yrittäneen esitellä itsensä hollantilaisille sanoilla ik ben Koning van Holland (suom. minä olen Hollannin kuningas), mutta hänen puutteellisen kielitaitonsa vuoksi lause olisi kuulunut ik ben Konijn van ’olland (suom. minä olen ’ollannin kaniini).[5][6]

Lähes heti kuninkuutensa alkamisen jälkeen Louis sai syytteitä veljeltään siitä, että oli liian hellämielinen alamaisiaan kohtaan. Louis oli lukenut Rousseaun filosofiaa ja näki itsensä oikeana henkilönä vähentämään parhaansa mukaan valloitettujen hollantilaisten kärsimyksiä.[7] Louisin haluttomuus liittyä Napoleonin julistamaan mannermaasulkemukseen ja salaa Englannin kanssa käymä kauppa johtivat siihen, että vuonna 1809 Napoleon alkoi harkita veljensä syrjäyttämistä Hollannin kuninkaana ja maan suoraa liittämistä Ranskaan.[2]

Maaliskuussa 1810 Napoleon solmi Louisin kanssa sopimuksen, jonka mukaan Ranska lähettäisi 6 000 sotilastaan Hollantiin kontrolloidakseen maan meren kautta käytävää kauppaa ja estääkseen salakuljetuksen. Tämän lisäksi Hollannin tulisi luovuttaa Ranskalle Zeelandin ja Pohjois-Brabantin provinssit ja koko Reinjokea ympäröivä alue. Louis sai kuitenkin pian tietää, että Hollantiin oltiin tuomassa yli 20 000 ranskalaissotilasta, eivätkä näiden asemapaikat olleet pelkästään satamakaupungeissa. Kyseiselle armeijalle perustettaisiin myös päämaja Hollannin pääkaupunkiin Amsterdamiin, eikä Louis olisi mukana sen päätöksenteossa lainkaan.[7]

Louis Bonaparte luopui pakotettuna kruunusta 1. heinäkuuta 1810 poikansa Napoléon Louisin hyväksi. Napoleon ei kuitenkaan kunnioittanut Louisin tahtoa, vaan nimitti Louisin pojan Bergin suurherttuaksi, ja ilmoitti 9. heinäkuuta Hollannin liittämisestä Ranskaan.[2]

Viimeiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Louis Bonaparte oli luopunut hallitsijan tehtävästä, hän poistui huomiota herättämättä palatsistaan Haarlemissa pidettyään ensin ystäväpiirinsä kesken juhlat. Hän matkusti Graziin Itävaltaan, missä vietti aikaa kirjallisuuden parissa.[7] Myöhemmin hän asui myös Böömissä ja Sveitsissä, kunnes asettui Italiaan, missä omistautui kirjalliselle uralleen. Vuonna 1820 hän julkaisi kolmiosaisen teoksen Documents historiques et réflexions sur le gouvernement de la Hollande.[2] Muita hänen teoksiaan olivat: kaksiosainen Marie, ou les peines de l’amour 1812 ja Le Retour 1846.[1]

Louis Napoleón Bonaparten hautamonumentti, Louis Petitot 1862

Vuonna 1840 Louis Bonaparte vieraili Alankomaissa salanimellä. Hänen oikea identiteettinsä kuitenkin tuli julki, ja joukko ihmisiä kerääntyi hänen hotellinsa ulkopuolelle hurraamaan hänen nimeään.[5] Vanhemman veljensä Josephin kuoltua vuonna 1844 bonapartistit pitivät Louisia Ranskan kruunun laillisena perijänä, vaikka tämä ei pyrkinytkään valtaistuimelle. Hänen poikansa Charles Louis Napoléon Bonaparte sen sijaan oli vankilassa vallankaappausyrityksestä.

Louis Bonaparte kuoli 67-vuotiaana 25. heinäkuuta 1846 Livornossa Italiassa.[2] Hänet haudattiin Saint-Leu-Saint-Gillesin kirkkoon Saint-Leu-la-Forêtiin Pariisin lähelle, isänsä Carlo Bonaparten (k. 1785) ja lapsena kuolleen poikansa Napoléon-Charlesin (k. 1807) sekä vuonna 1831 kuolleen poikansa Napoléon Louisin viereen.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Scott, Walter: The Life of Napoleon Buonaparte, Emperor of the French: With a Preliminary View of the French Revolution. Paris: A. and W. Gagliani, 1828. Teoksen verkkoversio.
  • van der Toorn, Wout: Logbook of the Low Countries. Fulton Books, 2015. Teoksen verkkoversio.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Louis Bonaparte | Napoleonic Wars, Dutch Revolution, French Exile | Britannica www.britannica.com. 21.7.2025. Viitattu 29.7.2025. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f Louis Bonaparte  · king of Holland britannica.com. Viitattu 12.4.2020. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Mühlbach, Luise: Queen Hortense: A Life Picture of the Napoleonic Era https://www.gutenberg.org/files/12019/12019-h/12019-h.htm. Viitattu 29.7.2025. (englanniksi)
  4. ↑ 1806-1813 French Period  · Timeline Dutch History Rijksmuseum. Viitattu 12.4.2020. (englanniksi)
  5. ↑ a b Turner, Jay: Ruled by a Rabbit – The Coinage of the Kingdom of Holland pcgs.com. 30.9.2019. Viitattu 18.6.2020. (englanniksi)
  6. ↑ van der Toorn 2015
  7. ↑ a b c Scott 1828, s. 500-501

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Louis_Bonaparte&oldid=23475259”