Walter Scott

Walter Scott
Walter Scottin muotokuva, sir Henry Raeburn 1822.
Henkilötiedot
Syntynyt	15. elokuuta 1771 College Wynd, Edinburgh, Skotlanti, Iso-Britannian kuningaskunta
Kuollut	21. syyskuuta 1832 (61 vuotta) Abbotsford House, Roxburgshire, Skotlannin rajaseutu, Skotlanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Kansalaisuus	Britannia
Ammatti	lakimies, kirjailija, runoilija
Vanhemmat	Walter Scott ja Anne Rutherford
Puoliso	Charlotte Carpenter (Charpentier) (naim. 1797; k. 1826)
Lapset	4 lasta: Sophia, Walter; Anne; Charles
Uskonnollinen kanta	presbyteeri, Church of Scotland
Kirjailija
Äidinkieli	englanti
Tuotannon kieli	englanti
Aikakausi	1814–1832
Tyylilajit	runous, historiallinen romaani
Aiheet	historia
Kirjallinen suuntaus	romantiikka
Esikoisteos	The Chase, and William and Helen (1796); Minstrelsy of the Scottish Border (1802–1803);
Pääteokset	Waverley (1814); Ivanhoe (1820)
Nimikirjoitus
Palkinnot
baronetti, sir Walter Scott (1820)
Muuta tietoa
Walter Scottin kuva on Bank of Scotlandin kaikkien setelien etupuolella. Hänen ansiostaan skotlantilaiset pankit säilyttivät oikeuden laskea liikkeelle omia seteleitään.
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Lapsuuskoti Smailholm Tower Sandknowesssa, Skotlannin rajaseutu, jossa Walter vietti toipilaana aikaa 1773-1775

Scottin perheen koti Edinburghissa, George Squarella 1778 lähtien

Walter Scott, tuntematon taiteilija n. 1800.

Abbotsford House, arkkitehdit William Atkinson ja Edward Blore, 1817–1825.

Walter Scott, vuodesta 1820 baronetti, sir Walter Scott (15. elokuuta 1771 Edinburgh, Skotlanti, Iso-Britannian kuningaskunta – 21. syyskuuta 1832 Abbotsford House, Roxburgshire, Scottish Borders, Skotlanti, Yhdistynyt kuningakunta) oli tuottelias skotlantilainen historiallisia romaaneja kirjoittanut kirjailija, runoilija, historioitsija, elämäkerturi ja lakimies.

Hän kuuluu englantilaisen romantiikan kirjallisuuden koulukuntaan ja häntä pidetään historiallisen romaanin kehittäjänä Britanniassa. Hän on eniten siteerattu kirjailija Oxford English Dictionaryssä William Shakespearen jälkeen.

Perhe ja koulutus

Scottin isä Walter Scott oli menestyvä lakimies ja äiti Anne Rutherford oli Edinburghin yliopiston lääketieteen professorin tytär. Walter oli perheen yhdeksänneksi vanhin lapsi, joista kuusi kuoli jo pieninä. Hän selvisi lapsena vuonna 1773 saamastaan poliosta hengissä, joka kuitenkin sai hänet ontumaan oikeaa, halvaantunutta jalkaansa koko loppuelämänsä ja vaikutti suuresti hänen liikkumiseensa ja kirjoittamiseensa. Parantaakseen pojan ontumista hänet lähetettiin vuonna 1773 asumaan maaseudulle Skotlannin rajaseudulle, isovanhempiensa maatilalle Sandyknoween, suvun entisen kodin Smailholm Towerin raunioiden viereen. Hänen tätinsä Jenny Scott opetti pojan lukemaan, ja tämä oppi häneltä monia tarinoita ja legendoja, jotka myöhemmin leimasivat suurta osaa hänen työstään. Tammikuussa 1775 hän palasi Edinburghiin ja otti tätinsä kanssa kesällä kylpylähoitoja Bathissa. Talvella 1776 hän palasi Sandyknoween ja häneen kokeiltiin uudelleen vesihoitoja Prestonpansissa seuraavana kesänä.

Nuoresta pitäen Scott kuunteli mielellään iäkkäiden sukulaistensa kertomuksia ja tarinoita Skotlannin rajaseudulta, ja hänestä tuli pian ahkera runojen, historian, draaman sekä satujen ja romanssien lukija. Hänellä oli huomattavan hyvä muisti, ja hän hämmästytti vierailijoita innokkaalla runojen lausunnallaan. Lähiseudun tutkimusmatkat herättivät hänessä sekä rakkauden luonnonkauneuteen että syvän arvostuksen skotlantilaisten esi-isiensä kohtaamia vastoinkäymisiä kohtaan.

Vuonna 1778 Scott palasi Edinburghiin yksityiskouluun valmistautuakseen koulunkäyntiin. Lokakuussa 1779 hän aloitti opinnot Royal High Schoolissa Edinburghissa. Hän pystyi tähän mennessä kävelemään ja tutkimaan kaupunkia ja sitä ympäröivää maaseutua. Hänen lukemistoonsa kuuluivat ritariromaanit, runot, historia ja matkakirjat. James Mitchell antoi hänelle yksityisopetusta aritmetiikkaan ja kirjoittamiseen, ja hän oppi tältä Skotlannin kirkon historiaa. Vuonna 1783 hänen vanhempansa, jotka uskoivat Walterin kuluttaneen voimansa loppuun, lähettivät hänet kuudeksi kuukaudeksi tätinsä Jennyn luo Kelsoon Skotlannin rajaseudulle. Siellä hän kävi Kelso Grammar Schoolia, jossa hän tapasi James Ballantynen ja tämän veljen Johnin, joista myöhemmin tuli hänen liikekumppaneitaan ja kirjanpainajia.

Vuonna 1786 hänestä tuli isänsä oppipoika Writers of the Signet lakimiesyhteisöön, joka oli skotlantilainen vastine englantilaiselle asianajajalle (solicitor). Hänen lakiopintonsa ja -toimintansa olivat jossain määrin holtittomia, sillä hänen valtava nuoruuden energiansa suuntautui sosiaaliseen toimintaan ja erilaisiin lukemisiin italiaksi, espanjaksi, ranskaksi, saksaksi ja latinaksi.

Opiskeltuaan lakia Edinburghin yliopistossa hän seurasi isänsä jalanjälkiä ja ryhtyi lakimieheksi. Vuonna 1792 hänestä tuli asianajaja ja vuonna 1799 hänet nimitettiin Selkirkshiren apulaissheriffiksi. Tämä antoi hänelle mahdollisuuden matkustaa ympäri Skotlantia etsien historiaa ja materiaalia runoutensa ja kaunokirjallisuutensa tueksi.

25-vuotiaana hän aloitti kirjoitusharrastuksensa, käänsi ensin saksankielisiä teoksia ja siirtyi sitten runouteen. 1790-luvun puolivälissä Scott kiinnostui saksalaisesta romantiikasta, goottilaisista romaaneista ja Scottish Borders seudun balladeista. Hänen ensimmäinen julkaistu teoksensa The Chase, and William and Helen (1796) oli käännös saksalaisen romantiikan runoilija Gottfried August Bürgerin kahdesta balladista. Goethen Götz von Berlichingen -teoksesta hän julkaisi heikkolaatuissen käännöksen vuonna 1799.

Hän julkaisi kolmiosaisen sarjan skotlantilaisia balladeja, The Minstrelsy of the Scottish Border vuonna 1802. Se oli ensimmäinen merkki hänen kirjallisesta kiinnostuksestaan Skotlantia ja sen historiaa kohtaan.

Avioliitto ja lapset

Joulukuussa 1797 Scott meni naimisiin saman vuoden syyskuussa Englannin järviseudulla tapaamansa Charlotte Carpenterin kanssa, ja heille syntyi neljä lasta. Charlotte Carpenter (Charpentier) oli ranskalaista rojalistisukua, ja he elivät onnellisesti vaimon kuolemaan asti vuonna 1826. Heidän vanhin poikansa oli isänsä mukaan ristitty Walter (1801–1847), josta tuli isänsä jälkeen 2. baronetti.

Heille syntyivät lapset:

• Sophia Scott (1799–1837), taitava laulaja ja harpisti, meni naimisiin kirjailija ja toimittaja John Gibson Lockhartin, Scottin elämäkerran kirjoittajan kanssa, heille syntyi kolme lasta.
• Walter Scott nuorempi, 2. baronetti (1801–1847), armeijan upseeri, peri Abbotsford Housen, avioitui Jane Jobsonin kanssa 1825, kuoli lapsettomana ja siirsi omaisuuden sisarentyttärelleen.
• Anne Scott (1803–1833), taitava laulaja ja harpisti, naimaton, hoiti äitiään tämän kuolinvuoteella ja isäänsä sairaana, kuoli pian isänsä kuoleman jälkeen 30-vuotiaana sairauteen.
• Charles Scott (1805–1841), lakimies, nimitettiin ulkoministeriön virkaan 1827 ja Britannian suurlähetystöön Napolissa 1831. Lokakuussa 1841 seurasi sir John O'Neilliä lähetystössä Persian hoviin, kuoli kuumeeseen lähes välittömästi saavuttuaan Teheraniin.

Kirjallinen ura

Scottin perustettua kirjapainon, hän saavutti mainetta runoudellaan, jonka julkaiseminen alkoi teoksella The Lay of the Last Minstrel vuonna 1805. Scott julkaisi lukuisia muita runoja seuraavan kymmenen vuoden aikana, kuten suositun ”Lady of the Lake” -runon vuonna 1810. Osia siitä (saksaksi käännettyinä) kulkeutui Schubertin Ave Mariaan. Marmion (1808), tämän ajanjakson toinen teos, synnytti joitakin Scottin lainatuimmista lauseista.

Scott eli erittäin aktiivista kirjallista ja sosiaalista elämää näinä vuosina. Vuonna 1808 ilmestyi hänen 18-osaisen John Drydenin koottujen teosten laitos, jota seurasi 19-osainen Jonathan Swiftin koottujen teosten laitos (1814). Hänen taloudelinen tilanteensa otti nyt kuitenkin ensimmäisen niistä useista katastrofaalisista käänteistä, jotka osittain määrittivät hänen tulevan uransa suunnan. Hänen nimityksensä Selkirkin piirikunnan sheriffin apulaiseksi vuonna 1799 (virka, jota hän piti koko elämänsä) oli tervetullut lisä hänen tuloilleen, samoin kuin hänen nimityksensä vuonna 1806 Edinburghin käräjäoikeuden virkailijaksi.

Hänestä oli myös tullut osakas James Ballantynen ja tämän vastuuttoman veljen Johnin omistamassa kirjapainossa ja myöhemmin kustantamossa. Vuoteen 1813 mennessä yritys oli taloudellisen katastrofin partaalla, ja vaikka Scott pelasti yrityksen konkurssilta, siitä lähtien kaikki hänen kirjoituksensa oli tehty osittain rahan ansaitsemiseen ja pitkäaikaisten velkojen maksamiseen. Toinen tuhoisa menoerä oli hänen Abbotsfordiin rakennuttamansa suuri maaseututalo Abbotsford House, johon hän varastoi valtavia määriä antiikkiesineitä.

Kun kirjapaino joutui rahavaikeuksiin, Scott pyrki vuonna 1814 kirjoittamaan menestysteoksen, ”rahasammon”. Eräs lähde sanoo että hän alkoi väsyä kertovan runouden kirjoittamiseen vuonna 1813 ja toisen lähteen mukaan koska hänen hyvän ystävänsä ja kilpailijansa lordi Byronin menestys runoilijana kasvoi, Scott päätti keskittyä uusiin kirjallisiin hankkeisiin yhdistäen fiktiivistä dialogia historiallisiin tosiasioihin poikkeuksellisen onnistuneesti. Vuonna 1813 Scott löysi uudelleen keskeneräisen käsikirjoituksen romaanistaan, jonka hän oli aloittanut vuonna 1805, ja alkukesästä 1814 hän kirjoitti poikkeuksellisen nopeasti lähes koko romaanin, jolle hän antoi nimen Waverley. Se julkaistiin anonyyminä eli ilman kirjailijan nimeä. Romaani kertoo Ison-Britannian viimeisestä jakobiittikapinasta vuonna 1745 ja se saavutti melkoisesti menestystä. Tällä teoksella Scottin katsotaan luoneen historiallisen romaanin.

Sir Walter Scott, postuumi muotokuva sir William Allan 1844.

Tätä teosta seurasi koko joukko romaaneja seuraavan viiden vuoden aikana, kaikki yleisesti ottaen tyyliltään samanlaisia. Guy Manneringin (1815) ja The Antiquaryn (1816) ohella — jotka täydensivät eräänlaisen trilogian, joka kattoi ajanjakson 1740-luvulta vuoden 1800 jälkeiseen aikaan — kaikki Scottin kolme ensimmäistä romaania sijoittuvat kansallisen kriisin aikaan ja tutkivat modernin Skotlannin kehitystä. Ensimmäinen neljästä romaanisarjasta, jotka julkaistiin nimellä Tales of My Landlord, koostui teoksesta The Black Dwarf ja mestariteoksesta The Tale of Old Mortality (1816), joka tarkastelee poliittisen keskitien luomista vastakkaisten fanatismien välille. Näitä seurasivat mestariteokset Rob Roy (1817) ja Midlothianin sydän (1818), joka on on laaja mutta ratkaisematon keskustelu oikeudenmukaisuuden luonteesta. Tämän jälkeen ilmestyivät The Bride of Lammermoor (1819), joka on Romeo ja Julia -tragedia, jossa korostetaan rakastavaiset tuhoavaa poliittista kontekstia. sekä A Legend of Montrose (1819).

Runoilijanmaineestaan tarkka Scott jatkoi Waverleyssa alkanutta nimettömyyttä ja julkaisi aina romaaninsa nimellä ”Waverleyn kirjoittaja” tai tekijän kohdalla ”...:n tarinoita” ilman tekijän nimeä. Silloinkin kun oli selvää, ettei julkisuuteen tulo olisi haitannut, hän piti yllä nimettömyyden kulissia, ilmeisesti huvin vuoksi. Tänä aikana salaperäisestä menestyskirjailijasta käytettiin yleisesti lisänimeä ”Pohjoisen velho”. Kirjoittajan oikeasta henkilöllisyydestä huhuttiin silti laajalti. Hän myönsi olevansa teostensa kirjoittaja vasta vuonna 1827.

Vasta kirjoitettuaan nämä Skotlannin historiaa käsittelevät romaanit Scott, taloudellisten olosuhteidensa ja itse luomansa historiallisen fiktion yleisön kysynnän ajamana, kääntyi Englannin historian ja muiden alojen teemojen pariin. Vuonna 1820 Scott päätti Skotlannista kirjoittamisen romaanillaan Ivanhoe, historiallisella 1100-luvun Englannista kertovalla romanttisella kirjalla. Se on Scottin ensimmäinen Skotlannin ulkopuolelle sijoittuva romaani, joka luo moraalisen tarinan miesten vallasta sekä naisten ja etnisten vähemmistöjen hyväksikäytöstä. Myös se oli suuri menestys, ja Scottin tunnetuin teos ja kuten ensimmäisen kirjan kohdalla, sen jälkeen ilmestyi taas koko joukko samantapaisia kirjoja. Scottin maine kasvoi uran tämän vaiheen aikana, hän sai vuonna 1820 baronetin arvonimen.

Sir Walter Scott, Thomas Lawrence 1820–1826

Vuonna 1820 ilmestyivät The Monastery and The Abbot ja vuonna 1822 ilmestyivät The Pirate ja The Fortunes of Nigel. Kaksi muuta mestariteosta olivat Kenilworth (1821), jonka tapahtumat sijoittuvat Elisabet I:n aikakauden 1500-luvun Englantiin, ja erittäin menestynyt Quentin Durward (1823), jonka tapahtumat sijoittuvat 1400-luvun Ranskaan. Hänen myöhempien romaaniensa parhaita ovat Redgauntlet (1824) ja The Talisman (1825), joista jälkimmäinen sijoittuu Palestiinaan ristiretkien aikaan.

Vuonna 1825 Scottilla alkoi olla jälleen suuria talousvaikeuksia, sillä hänen yrityksensä melkein romahti. Yleiseen tietoisuuteen tuli myös tällöin, että hän oli romaanien kirjoittaja. Vararikon sijaan Scott panttasi vuosina 1817–1825 Tweedjoen rannalle rakennuttamansa skotlantilaista baronial-tyyliä edustavan kodin Abbotsford Housen ja tulonsa velkojensa pantiksi ja ryhtyi kirjoittamaan itseään veloista vapaaksi. Scott säilytti hämmästyttävän tuotteliaisuutensa ja hän kirjoitti myös Napoleon Bonaparten ei-fiktiivisen elämäkerran.

Vuonna 1831 Scottin terveys heikkeni ja hän sai aivoinfarktin, joka johti halvaantumiseen. Hän kuoli 61-vuotiaana Abbotsford Housessa, Skotlannin rajaseudulla lähellä Galashielsiä syyskuussa 1832.

Sir Walter Scottin ja hänen perheensä haudat, Dryburgh Abbey.

Vaikka velkoja ei tällöin vielä ollut kuitattu kokonaan, hänen romaaninsa myivät yhä, ja Scott sai velkansa maksettua vielä haudastaan käsin. Hänet haudattiin vaimonsa kanssa samaan hautaan, reformaation aikana 1500-luvulla raunioituneeseen Dryburgh Abbeyhin Melrosen kaupunkiin, Skotlannin rajaseudulle, jonka lähellä on Skotlannin historiallisiin sankareihin kuuluvan William Wallacen patsas.

Perintö

Walter Scott teki tunnetuksi historiallisen romaanin lajityypin: 1800-luvulla ilmestyi valtava määrä hänen jäljittelijöitään. Vuonna 1854 avattua Edinburghin keskusrautatieasemaa kutsutaan Waverley Stationiksi, Waverleyn asemaksi.

Sir Walter Scottin hauta Dryburgh Abbey, William Henry Fox Talbotin valokuva 1841/1847

Scottin monumentti Edinburghissa

Scottin skotlantilaiset romaanit palauttivat arvon Ylämaan kulttuurille jakobiittikapinoiden jälkeen. Scott oli kuitenkin Alamaan skotti ja hänen näkemyksensä Ylämaista olivat epärealistisia. Hän keksi monia klaanitartaaneja pelkästään Yrjö IV:n Skotlannin-vierailua varten vuonna 1822.

Scott sai Edinburgh Weekly News -lehdessä vuonna 1826 julkaistulla ja nimimerkillä kirjoitetulla kirjesarjalla aikaan sen, että skotlantilaiset pankit säilyttivät oikeuden laskea liikkeelle omia seteleitään. Hänen kuvansa on Bank of Scotlandin kaikkien setelien etupuolella.

Suomennetut teokset

• Ivanhoe. ((Ivanhoe, 1820.) Suomentanut Simelius) Helsinki: Edlund, 1870.
• Lammermoor’in morsian. ((The Bride of Lammermoor, 1819.) Suomentanut Suonio) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino, 1871.
• Vanha tarina Montrosesta. ((A Legend of Montrose, 1819.) Suomentanut Suonio) Helsinki: Edlund, 1871.
• Musta kääpiö. ((The Black Dwarf, 1816.) Suomentanut Suonio) Helsinki: Suomen Kuvalehti, 1874.
• Quentin Durward. (Quentin Durward, 1823) Helsinki: Uusi Suometar, 1877.
• Perth’in kaupungin kaunotar. ((The Fair Maid of Perth, 1828.) Suomentanut Suonio) Helsinki: Uusi Suometar, 1878.
• Talismani. (The Talisman, 1825) Helsinki: Edlund, 1880.
• Waverley. ((Waverley, 1814.) Suomentanut V. Andelin) Porvoo Helsinki: WSOY, 1904.
• Kenilworth. ((Kenilworth, 1821.) Suomentanut V. Hämeen-Anttila) Helsinki: Otava, 1912.
• Ylämaan leski. ((The Highland Widow, 1827.) Suomentanut V. Hämeen-Anttila) Hämeenlinna: Karisto, 1913.
• Tähdistälukija. ((Guy Mannering, 1815.) Suomentanut V. Hämeen-Anttila) WSOY, 1914.
• Nigelin vaiheet. ((The Fortunes of Nigel, 1822.) Suomentanut V. Hämeen-Anttila) Helsinki: Otava, 1914.
• Kuninkaan mies. ((Woodstock, 1826.) Suomentanut V. Hämeen-Anttila) Helsinki: Otava, 1915.
• Talismani. (The Talisman, 1825) WSOY, 1918.
• Ivanhoe nuorille lukijoille kerrottuna. (Ivanhoe, 1820) Hämeenlinna: Karisto, 1929.
• Ivanhoe. ((Ivanhoe, 1820.) Suomentanut Suonio) WSOY, 1930. – Useita painoksia.
• Perthin kaunotar. ((The Fair Maid of Perth, 1828.) Suomentanut Aune Brotherus) WSOY, 1932.
• Kuninkaan jousimies. ((Quentin Durward, 1823.) Suomentanut J. Maanpää) Helsinki: Pellervo-seura, 1948. – Lyhennetty suomennos.
• Mid-Lothianin sydän. ((The Heart of Midlothian, 1818.) Suomentanut J. A. Hollo) Helsinki: Otava, 1948. – Ex libris, 1972.
• Henkipatto Rob Roy. ((Rob Roy, 1818.) Suomentanut J. Maanpää) Helsinki: Pellervo-seura, 1949. – Lyhennetty suomennos.
• Lammermoorin morsian. ((The Bride of Lammermoor, 1819.) Suomentanut Hannes Korpi-Anttila) WSOY, 1954.
• Ivanhoe. ((Ivanhoe, 1820.) Vuonna 1930 ilmestyneen Suonion käännöksen pohjalla lyhentänyt ja kielellisesti korjannut Olli Nuorto) WSOY, 1954. – 5. painos: Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24979-3.

Aiheesta muualla

• Vapaasti ladattavia Walter Scottin e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä
• The Walter Scott Digital Archive, Edinburghin yliopiston kirjaston sivut Walter Scottista. (englanniksi)