Hollannin kuningaskunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hollannin kuningaskunta
Koninkrijk Holland
(hollanniksi)
Royaume d’Hollande
(ranskaksi)
1806–1810

Hollannin kuningaskunta vuonna 1807.
Hollannin kuningaskunta vuonna 1807.

Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia
osa  Ranskan ensimmäisen keisarikunnan vasallivaltio
Kuningas Ludvig I (1806–1810)
Ludvig II (1810)
Pääkaupunki Haag (1806–1808)
Utrecht (1808)
Amsterdam(1808–1810)
Uskonnot protestantismi, roomalaiskatolisuus
Historia
– perustettiin 5. kesäkuuta 1806
– hajosi 9. heinäkuuta 1810
Viralliset kielet hollanti, ranska
Valuutta Alankomaiden guldeni
Tunnuslause Eendracht maakt macht (”Yhtenäisyys on voimaa”)
Edeltäjä Batavian tasavallan lippu Batavian tasavalta
Seuraaja Ranskan ensimmäisen keisarikunnan lippu Ranskan ensimmäinen keisarikunta

Hollannin kuningaskunta (holl. Koninkrijk Holland, ransk. Royaume d’Hollande) oli lyhytaikainen Napoleonin luoma valtio Euroopassa vuosina 1806–1810. Se käsitti nykyisen Alankomaiden ja Belgian alueet. Sen hallitsijana oli Napoleonin kolmas veli Louis Bonaparte (hollanniksi Lodewijk).

Louis Bonaparte järjesti maahan yhtenäisen valuutan ja lain Ranskan mallin mukaan. Hän ei kuitenkaan selviytynyt tehtävästään Napoleonin vaatimusten mukaan: salakuljetus oli laajaa, eikä Britannian vastainen saarto pitänyt. Maan armeija ei myöskään ollut riittävän puolustuskykyinen. Vuonna 1809 britit nousivat maihin Walcherenissa Zeelandissa ja käyttivät myös ensimmäistä kertaa Congreve-raketteja.[1]

Eteläisimmät maakunnat, Brabant ja Zeeland, liitettiin vuonna 1810 Ranskaan, mitä seurasi samana vuonna koko maan annektoiminen Ranskaan.[1]

Britit valloittivat vuonna 1811 Alankomaiden Itä-Intian ja nimittivät sir Thomas Rafflesin sen kuvernööriksi, kunnes palauttivat alueet Yhdistyneelle Alankomaiden kuningaskunnalle vuonna 1816. Jo vuonna 1806 oli alankomaalainen siirtokunta Kapmaassa joutunut brittien valloittamaksi, joiden vallan alaisuuteen se myös jäi.[1]

Ranskalaiset vetäytyivät Hollannin alueen pohjoisosista vuonna 1813 ja eteläosista vuonna 1814.[1]

Benelux-maiden historia

Liègen hiippakunta
985–1790

Burgundin
Alankomaat

Luxemburgin herttuakunta
liitetty 1441
1384/1473–1482
Habsburgien Alankomaat
1482–1556
Espanjan Alankomaat
Alankomaiden tasavalta
1581–1795
1581–1713

Itävallan Alankomaat
1713–1790

Belgian Yhdysvallat
1790
Liègen hiippakunta
1790–1795

Itävallan Alankomaat
1790–1794

Ranskan tasavalta

Batavian tasavalta
1795–1806
1795–1804

Ranskan keisarikunta
1804–1815
 
Hollannin kuningaskunta
1806–1810


Yhdistynyt Alankomaiden kuningaskunta
1815–1830

Belgia
1830
Alankomaat
Luxemburg

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Van der Toorn, Wout: Logbook of the Low Countries. Fulton Books, 2015. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Van der Toorn 2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]