Karl Brandt

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karl Brandt

Karl Brandt (8. tammikuuta 19042. kesäkuuta 1948) oli Adolf Hitlerin henkilökohtainen lääkäri elokuusta 1944 ja yksi Aktion T4 -eutanasiaohjelman johtajista vuodesta 1939.[1] Valtakunnan terveys- ja saniteettikomission kenraalimajurina hän osallistui rikolliseen ihmiskokeiden järjestämiseen yhdessä Werner Heyden ja muiden natsilääkärien kanssa. Toisen maailmansodan jälkeen hänet tuomittiin rikoksista ihmisyyttä vastaan ja teloitettiin hirttämällä.

Brandt syntyi Mülhausenissa Saksan Elsass-Lothringenissa (nykyisin Ranskan Mulhouse) 1904. Hänen isänsä oli poliisi.[1] Brandt valmistui lääketieteen tohtoriksi 1928. Hän liittyi Saksan kansallissosialistiseen työväenpuolueeseen tammikuussa 1932, hänestä tuli SA:n jäsen 1933, SS:n jäsen heinäkuussa 1934 ja hänet nimitettiin Untersturmführeriksi. Vuonna 1933 natsijohto pyysi häntä tekemään psykologisen arvion Theodor Eickestä, jonka Brandt totesi tervejärkiseksi eikä epäillysti psykopaatiksi.[1] Kesästä 1934 hän oli Hitlerin ”avustava lääkäri”. 1. syyskuuta 1939 Hitler nimitti hänet varajohtajaksi Aktion T4 -eutanasiaohjelmaan Philipp Bouhlerin kanssa. Hän yleni normaaliin tapaan SS:ssä; tammikuussa 1943 hän oli kenraalimajuri. 16. huhtikuuta 1945 sodan lähestyessä loppuaan Gestapo pidätti hänet, sillä hän oli siirtänyt perheensä pois Berliinistä, jotta he voisivat antautua yhdysvaltalaisille. Berliiniläinen oikeus tuomitsi hänet kuolemaan, mutta Karl Dönitz vapautti hänet 2. toukokuuta. Hän jäi brittien pidättämäksi 23. toukokuuta 1945.

Karl Brandt lääkärien oikeudenkäynnissä

Brandt joutui oikeuteen 22 muun natsitohtorin kanssa Nürnbergin oikeudenkäynnissä. Oikeudenkäynti, viralliselta nimeltään Yhdysvallat vs. Karl Brandt et al., tunnetaan yleisemmin lääkärioikeudenkäyntinä. Se alkoi 9. joulukuuta 1946. Brandtia syytettiin erikoisesti vastuulliseksi osallistumisestaan vankien jäädytyskokeisiin, malaria- ja kaasukokeisiin ja moniin muihin. Häntä syytettiin myös Aktion T4 -eutanasiaohjelmaan ja SS:ään kuulumisesta. Brandt tuomittiin kuolemaan ja hänet hirtettiin Landsbergin vankilassa kesäkuussa 1948.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Michael Mann: The Dark Side of Democracy: Explaining Ethnic Cleansing, s. 257-258. Cambridge University Press, 2005. ISBN 0521538548.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]