Venäjän asevoimat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Venäjän nykyisistä asevoimista. Artikkelissa Venäjän keisarillinen armeija kerrotaan Venäjän armeijasta vuosien 1721–1917 välillä.
Venäjän asevoimat
Middle emblem of the Armed Forces of the Russian Federation (27.01.1997-present).svg
Valtio  Venäjä
Rooli asevoimat
Koko 831 000 (aktiivipalveluksessa)
2 000 000 (reservi)
659 000
(puolisotilaalliset joukot)[1]

Venäjän federaation asevoimat (ven. Вооружённые силы Российской Федерации, Vooružonnyje sily Rossijskoi Federatsii), yleensä pelkkä Venäjän asevoimat koostuu kolmesta puolustushaarasta: maavoimat, merivoimat ja ilmavoimat. Yleisesikunnan alaisuudessa on lisäksi kolme aselajia: strategiset ohjusjoukot, avaruusjoukot ja maahanlaskujoukot.[2] Asevoimien ylipäällikkönä on Venäjän presidentti.[2]

Strategiset ohjusjoukot, sotalaivaston strategiset ydinsukellusveneet Pohjoisessa ja Tyynenmeren laivastoissa ja ilmavoimien 37. ilma-armeija eli kaukotoimintailmavoimat muodostavat ydintriadin eli strategiset pidäkevoimat.[2]

Maavoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Military districts of Russia 2016.svg
Maavoimissa on vuodesta 2010 lähtien ollut
neljä sotilaspiiriä (esikunta). Vuodesta 2021
on ollut lisäksi Pohjoinen sotilaspiiri. [3][4]

Maavoimissa on vuodesta 2010 lähtien ollut neljä sotilaspiiriä (esikunta). Nykyisin (2021-) sotilaspiirejä on viisi: Läntinen sotilaspiiri (Pietari), Pohjoinen sotilaspiiri (Severomorsk), Keskinen sotilaspiiri (Jekaterinburg), ja Itäinen sotilaspiiri (Habarovsk.[3][4]

Ennen vuoden 2010 uudistuksia maavoimat oli jaettu kuuteen sotilaspiiriin.[5] Nämä olivat: Leningradin sotilaspiiri (Pietari), Moskovan sotilaspiiri (Moskova), Pohjois-Kaukasian sotilaspiiri, Volga-Uralin sotilaspiiri, Siperian sotilaspiiri ja Kaukoidän sotilaspiiri (Habarovsk). Siperian sotilaspiiri muodostettiin 1998 yhdistämällä Baikalin sotilaspiiri ja entinen Siperian sotilaspiiri.[6]

Maavoimien ylin johto lakkautettiin 1998 ja sen tehtävät siirrettiin yleisesikunnalle, jolloin maavoimat menetti puolustushaaran asemansa. Toinen Tšetšenian sota osoitti kuitenkin päätöksen huonoksi, minkä johdosta se peruttiin.[7]

Maavoimien kalustoa vuonna 2017:[8]

Merivoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Venäjän merivoimat

Merivoimien osat:

Merivoimat on ollut tärkeysjärjestyksessä viimeisenä, ja sen kalustomäärä on pienentynyt huomattavasti.[9]

Ilmavoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän asevoimien liput
Etupuolelta
Kääntöpuolelta
Pääartikkeli: Venäjän ilmavoimat

Ilmavoimat operoi kaikkia lentokoneita laivastolle kuuluvia lukuun ottamatta. Ilmapuolustusjoukot liitettiin ilmavoimiin 1998, ja Strategiset ohjusjoukot liitettiin ilmavoimiin osaksi 37. ilma-armeijaa. Tammikuusta 2003 lähtien kaikki armeijan ilmavoimien yksiköt siirrettiin ilmavoimiin.[10]

1990-luvun puolivälissä ilmavoimilla oli noin 200 000 miestä ja 850 taistelukonetta, mukaan lukien sata kappaletta MiG-23-, 425 MiG-31- ja 325 Su-27-konetta. Näihin on lisättävä ilmapuolustusjoukkojen kalusto ja armeijan noin 2 500 helikopteria.[11] CFE-sopimuksen ilmoituksen mukaan ilmavoimilla oli vuoden 1994 lopussa 3 283 taistelukonetta.[10]

Vuoden 2005 valtiontilauksessa ilmavoimille suunniteltiin hankittavaksi kaksi strategista pommikonetta (Tu-160), kymmenen monitoimihävittäjää (Su-27SM) ja neljä taisteluhelikopteria (2×Mi-28N, 2×Ka-50).[11]

Strategisten ilmavoimien kalustona on noin 15 kappaletta Tu-160-koneita ja yhteensä 63 Tu-95- ja Tu-95MS-koneita.[11]

Strategiset ohjusjoukot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Strategisiin ohjusjoukkoihin kuuluu kolme ohjusarmeijaa, jotka jakaantuvat 18 ohjusdivisioonaan.[9]

Strategisia ohjusjoukkoja pidettiin etenkin marsalkka Igor Sergejevin aikana eliittijoukkoina, jotka saivat suuremmat määrärahat kuin muut puolustushaarat ja niihin liitettiin avaruusasevoimat ja avaruusohjuspuolustusjoukot. Nyttemmin Strategiset ohjusjoukot menettivät asemansa puolustushaarana ja ne jaettiin kahteen asevoimien lajiin, Strategiset ohjusjoukot ja avaruusjoukot.[7]

Avaruusjoukot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avaruusjoukkoihin kuuluu 3. avaruus- ja ohjuspuolustusarmeija Solnetšnogorskissa, johon kuuluu ennakkovaroitusjärjestelmä, jossa on 3–4 satelliittia, kahdeksan ennakkovaroitustutkaa ja komentokeskus Kalugan alueella. Moskovan ohjuspuolustus (A-135) muodostaa yhden 3. avaruus- ja ohjuspuolustusarmeijan divisioonan. Siihen kuuluu neljä pitkän kantaman ohjuspatteria (Sergijev Posad, Klin, Nudol ja Naro-Fominsk) ja neljä lyhyen kantaman patteria.[9]

Maahanlaskujoukot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maahanlaskujoukkoihin kuuluu neljä divisioonaa ja yksi prikaati.[9]

Henkilöstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenraali Valeri Gerasimov, presidentti eli asevoimien ylipäällikkö Vladimir Putin ja puolustusministeri Sergei Šoigu Zapad-sotaharjoituksessa 13. syyskuuta 2021.

Asevoimissa aktiivipalveluksessa (mukaan lukien varusmiehet) on noin 960 000 henkilöä, Venäjän oman ilmoituksen mukaan 1,2 miljoonaa henkilöä[2], ja reservissä kaksi miljoonaa henkeä. Aktiivipalveluksessa olevien määrä on jatkuvasti laskenut; esimerkiksi vuosina 1992–1996 2,75 miljoonasta 1,6 miljoonaan.[9]

Venäjällä on miehille asevelvollisuus, mutta vain hieman yli 10 % kustakin ikäluokasta suorittaa varusmiespalveluksen. Palveluksen voi välttää lahjomalla lääkäreitä tai sotilasviranomaisia tai jättämällä menemättä kutsuntoihin ja piileskelemällä viranomaisilta. Korkeakouluopintojen vuoksi voi saada vapautuksen, jos koulussa on ollut sotilaallista opetusta.[12][13]

Syitä välttelyyn ovat palveluksen ankaruus ja pituus, joka kuitenkin laski vuonna 2008 kahdesta vuodesta 12 kuukauteen. Rahanpuutteen takia armeijan vahvuus on yhä supistumassa.[14][15] Venäjän armeija on tunnettu kovasta simputuksesta, johon voi liittyä kidutusta ja rahan kiristystä. Simputus voi joissain tapauksissa johtaa jopa varusmiehen kuolemaan.[16][17][18] Monet upseerit ovat korruptoituneita ja myyvät lomia rahaa vastaan. Näihin ongelmiin on yhtenä syynä armeijan niukka rahoitus.[19]

Kuolleisuus on Venäjän asevoimissa ollut perinteisesti korkea, mutta on viime aikoina laskenut lukemiin, jotka ovat verrattavissa Suomen vastaaviin: vuonna 2005 Venäjällä kuoli noin 550 varusmiestä muissa kuin taistelutoimissa. Tämä vastaa 0,5 promillen kuolleisuutta. Suomessa vastaava lukema oli 1990-luvun lopulla 0,44 promillea.lähde?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Asevoimat ja sotilasmenot 2014-2017, Tilastokeskus
  2. a b c d Asevoimat Kadettikunta
  3. a b О военно-административном делении Российской Федерации Указ Президента РФ от 20.09.2010 № 1144 (venäjäksi)
  4. a b Северный флот России получил статус военного округа 1.1.2021. Interfax. Viitattu 23.3.2022. (venäjäksi)
  5. http://web.archive.org/20060823104913/www.mil.ru/eng/1862/12068/12089/index.shtml
  6. http://web.archive.org/20060828081712/www.mil.ru/eng/1862/12068/12089/12235/index.shtml
  7. a b Venäjän armeija - suurvallan rapistuva jäänne vai uudistuva maailmanmahti Venäjän Aika
  8. http://www.globalfirepower.com/
  9. a b c d e Venäjän asevoimat ja sotilasstrategia (ISBN 951-25-1564-4), Strategian laitos, Maanpuolustuskorkeakoulu
  10. a b Russian Federation Air Force (RFAF) / Aviatsiya Voyenno GlobalSecurity.org (englanniksi)
  11. a b c Ilmasodankäynnin näkymiä Ilmatorjuntayhdistys
  12. Liikemiehen pojan synkkä tarina Turun sanomat. 17.12.2006. Viitattu 12.1.2013.
  13. Marina Kamenev: How to Dodge the Draft in Russia Time. 30.3.2009. Viitattu 12.1.2013. (englanniksi)
  14. Venäjän armeijan tila järkyttävä Uusi Suomi
  15. Venäjä pelkää Natoa Pohjois-Ruotsissa Helsingin Sanomat
  16. Simputus, itsemurhat ja korruptio yhä vitsauksina
  17. Talousvaikeudet kurittavat Venäjän armeijaa Iltalehti
  18. Venäjän armeija sotii omaa kansaansa vastaan Kaleva
  19. Venäjän armeijan talousongelmista sikiää julmaa simputusta MTV Uutiset. Viitattu 13.1.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]