Venäjän ilmavoimat
| Venäjän ilmavoimat | |
|---|---|
 Tunnus |
|
 Konetunnus |
|
 |
|
| Toiminnassa |
1912–1918 1992– |
| Valtio |
 Venäjä |
| Puolustushaarat | ilmavoimat |
| Rooli | puolustushaara |
| Osa joukkoa | asevoimat |
| Koko | 148 000 henkeä |
| Vuosipäivät | 12. elokuuta 1912 [1] |
| Komentajat | |
| Nykyinen komentaja | kenraalieversti Viktor Bondarev |
Venäjän ilmavoimat, virallisesti Venäjän federaation sotilasilmavoimat (ven. Военно-воздушные силы Российской Федерации, Vojenno-vozdušnyje sily Rossijskoi Federatsii) on Venäjän asevoimien puolustushaara.
Ilmapuolustusjoukot liitettiin ilmavoimiin 1998. Tammikuusta 2003 lähtien kaikki armeijan ilmavoimien yksiköt siirrettiin ilmavoimiin. Venäjän federaation sotilasmerilaivaston ilmailu (ven. Авиация Военно-Морского Флота Российской Федерации, Aviatsija Vojenno-Morskogo Flota Rossijskoi Federatsii) toimii Venäjän merivoimien omina ilmavoimina. Ilmavoimien 37. ilma-armeija eli kaukotoimintailmavoimat on osa strategisia pidäkevoimia.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjän keisarikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjän ilmavoimat luotiin vuonna 1912, hieman ennen ensimmäistä maailmansotaa. Tukikohtia sillä oli muun muassa Suomen suuriruhtinaskunnassa. Suomessa olevat tukikohdat sijaitsivat pääosin Lounais-Suomessa Pietarin suojana. Ilmavoimia tuki lentokoneteollisuus, jonka tehtaita oli etenkin Pietarissa. Venäjä oli kuuluisa ensimmäisistä raskaista Igor Sikorskyn suunnittelemista nelimoottorisista Ilja Muromets -pommikoneista. Nämä pommikoneet olivat erittäin onnistuneita ja moni muu valtio kopioi sittemmin konseptin.
Neuvostoliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Neuvostoliiton ilmavoimat
Venäjän federaation ilmavoimat (1991–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
25. joulukuuta 1991 Neuvostoliitto purkautui synnyttäen Venäjän federaation ja muita maita kuten Ukrainan, Valko-Venäjän ja Kazakstanin. Neuvostoliiton lentokalusto ja henkilöstö jakautui näiden kesken. 40 % konekannasta ja 65 % henkilökunnasta jäi Venäjälle. Ukrainasta tuli toiseksi suurin Neuvostoliitosta syntynyt sotilasmahti – sen haltuun jäi muun muassa ydinohjuksia ja lentokoneteollisuutta.
Venäjällä ilmavoimat, VVS, organisoitiin uudelleen.
Venäjän ilmavoimat suoritti pommituslentoja Tšetšeniassa vuosina 1999–2002. Tässä sodassa ilmavoimien ongelma oli asymmetriselle sodankäynnille tyypillinen: selkeitä viholliskohteita ei ollut paljon ja niiden määrittely oli vaikeaa.
2000-luvulla Venäjän ilmavoimat on uudistanut kalustoaan hallituksen linjausten mukaisesti. Toisin kuin 1990-luvulla Venäjän kasvaneiden öljytulojen ansiosta ostot ovat pääosin realisoituneet. Vuonna 2009 Venäjän ilmavoimat sai toimituksina teollisuudelta 50 lentokonetta – 24 MiG-29-hävittäjää ja loput erityyppisiä Suhoin taistelukoneita – ja 50 helikopteria.[2]
Venäjän ilmavoimien konemenetyksiä eri lentotehtävissä ei tunneta kovin hyvin. Elokuussa 2009 kaksi Suhoin hävittäjää törmäsi toisiinsa taitolentoharjoituksessa, joka edelsi MAKS 2009 -ilmailunäyttelyä.
Venäjän federaation ilmavoimat ovat osallistuneet Syyrian sisällissotaan pommittamalla syyskuun lopusta 2015 alkaen Syyrian hallitusta vastustavia joukkoja.
Tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lippu
Kansallistunnus
Kansallistunnus
Hihamerkki
Tunnus
Lentokalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Luettelo Venäjän ilmavoimien kalustosta
Hävittäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1 295 konetta
- Su-33, laivastolla 52 kpl
- Su-27, 452 kpl
- MiG-29, 455 kpl, joista 110 laivastolla
- MiG-31, 325 kpl
- Su-35, 11 kpl
- Suhoi Su-57 (ent. PAK FA), kehitteillä
Rynnäkkökoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
767 konetta
Strategiset pommikoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
368 konetta
- Tupolev Tu-22M 265 kpl, joista 165 laivastolla
- Tu-95, 88 kpl, joista osa laivastolla
- Tu-160 15 kpl
Elektroninen ja valokuvaustiedustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
180 konetta
- Su-24, 100 kpl, joista 20 laivastolla
- MiG-25, 80 kpl
Ennakkovaroitus- ja taistelunjohtokoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Berijev A-50, noin 15 kpl
Kuljetuskoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
345 konetta
Tankkauskoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Il-78 (Il-76aan perustuva)
Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Russian Air Force - History (On July 30 (August 12), 1912 the special body...) GlobalSecurity.org. Viitattu 1.9.2017. (englanniksi)
- ↑ http://www.aviationweek.com/aw/generic/story_channel.jsp?channel=defense&id=news/RUSSIA031009.xml[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tim Vasquez (2009) Survey of Russian Airfields (incl. Soviet air bases) www.weathergraphics.com
- REDSTARS Harrastajien kalustosivu (ranskaksi)
- Russian Air Arms. VVS (Air Force) and AV-MF (Naval Air Forces) (Arkistoitu – Internet Archive) www.scramble.nl (englanniksi)
- Valokuvia MAKS-ilmailunäyttelystä
- Ilmasodankäynnin näkymiä – Venäjän Federaation Ilmavoimien kehitysnäkymiä Ilmatorjuntaupseeriyhdistys 1/2005 [arkistolinkki]
- Heikki Nikunen (2005): The Current State of Russian Air Force Fighter Tactics Academy. Arkistoitu 25.9.2006. Viitattu 11.9.2008. (englanniksi)
| |||||||||||||||||||||||||||
.svg){kind=small}