Ilmatorjuntaohjus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Patriot-patteri ampuu ohjuksen.

Ilmatorjuntaohjus (engl. anti-air missile tai surface-to-air missile) on sotilaskäytössä oleva ohjus, joka on tarkoitettu ilmassa liikkuvien alusten (lentokoneiden, helikoptereiden) tuhoamiseen ja torjuntaan.

Ilmatorjuntaohjuksia voidaan laukaista laivoista, lentokoneista ja maalla kulkevista ajoneuvoista. Ilmatorjuntaohjuksia voidaan torjua ohjustentorjuntaohjuksilla ja konetykkijärjestelmillä (esimerkiksi Phalanx CIWS) sekä erilaisilla harhamaalijärjestelmillä (esimerkiksi MASS).

Ilmatorjuntaohjuksien nimityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Crotale-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä ranskalaisen Tourville fregatin kannella (1999).

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RK 344 eli Kramer X4 -ohjus Deutsches Museumissa.

Ensimmäiset ilmatorjuntaohjukset suunniteltiin ja tehtiin natsi-Saksassa. Historian ensimmäinen ilmatorjuntaohjus oli saksalainen Wasserfall, jota testattiin ensimmäisen kerran maaliskuussa 1943. Ensimmäinen ilmasta ilmaan laukaistava ohjus (ilmataisteluohjus) oli myös saksalainen, RK344. Toisen maailmansodan jälkeen ilmatorjuntaohjuksia alkoivat valmistaa Neuvostoliitto, Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Myöhemmin, 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla ilmatorjuntaohjukset alkoivat syrjäyttää ilmatorjuntatykistöä entistä enemmän. Nykyään ilmatorjuntaohjuksia on lähes jokaisen maan puolustusvoimissa.

Ilmatorjuntaohjustyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähi-ilmatorjuntaohjukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AIM-9 Sidewinder ohjusmuseossa.

Erittäin lyhyen kantaman ilmantorjuntaohjukset ovat useimmiten olkapäältä laukaistavia noin 1–2 m pitkiä ohjuksia, joiden kantama on useimmiten pystysuunnassa 4–6 km ja vaakasuunnassa 2–4 km. Erittäin lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjuksia ovat muun muassa ranskalainen Matra Mistral, venäläinen 9K38 Igla ja yhdysvaltalainen FIM-92 Stinger.

Lyhyen kantaman ilmantorjuntaohjukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhyen kantaman ilmantorjuntaohjukset ovat lavetilta laukaistavia useimmiten 2–3 m pitkiä ohjuksia. Niiden kantama on usein pystysuunnassa 5–8 km ja vaakasuunnassa 7–12 km. Lyhyen kantaman ilmantorjuntaohjuksissa on usein pidempi vaakaulottuvuus kuin pystyulottuvuus. Hyvä esimerkki lyhyen kantaman ilmantorjuntaohjuksesta on ranskalainen Crotale NG.

Keskipitkän kantaman ilmantorjuntaohjukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskipitkän kantaman ilmantorjuntaohjukset ovat lentokoneesta tai lavetilta laukaistavia 2–5 m pitkiä ohjuksia. Niiden kantama on pystysuunnassa 7–15 km ja vaakasuunnassa 10–30 km. Esimerkkejä keskipitkän kantaman ilmatorjuntaohjuksista on mereltä laukaistava länsieurooppalainen MBDA Aster 15, sekä mereltä että maalta laukaistava Umkhonto ja lentokoneesta laukaistava AIM-9 Sidewinder.

Pitkän kantaman ilmatorjuntaohjukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkän kantaman ilmantorjuntaohjusten kantama on vaakatasossa vähintään 40 km ja pystysuunnassa 20 km. Lentokoneista laukaistavat ilmasta-ilmaan ohjukset eivät tarvitse suurta pystyulottuvuutta.

Esimerkkejä pitkän kantaman ilmatorjuntaohjuksista ovat yhdysvaltalaiset MIM-104 Patriot, laivaston RIM-66 Standard ja venäläiset S-300 ja S-400 Triumf, laivasta laukaistava länsieurooppalainen MBDA Aster 30 ja ilmasta laukaistavat yhdysvaltalaiset AIM-54 Phoenix-, AIM-7 Sparrow- ja AIM-152 AAAM- ohjukset.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ilmatorjuntaohjus.