Crotale

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ranskan ilmavoimien Crotale-ohjuksia sotilasparaatissa Pariisissa (2003)

Crotale on ranskalaisen Thomson CSF Matran valmistama joka sään lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, jolla kyetään torjumaan lentokoneiden lisäksi myös matalalla lentävät merimaaliohjukset. Järjestelmästä on kaksi versiota liikkuva maalla käytettävä sekä sotalaivoille asennettava.

Alun perin Rockwell International ja ranskalainen Thomson-Houston suunnittelivat Crotale R440 järjestelmää Etelä-Afrikalle nimellä Cactus. Ranskan asevoimien kiinnostuttua ohjusjärjestelmästä se osti sen sekä ilmavoimille että laivastolle.

Järjestelmän valvonta- ja tulenjohtotutkien toimintasäde on 20 km, ja televisioseuranta toimii 15 kilometriin asti. TV-seurannassa voidaan käyttää joko päivänvalo- tai lämpökameroita tarpeen mukaisesti. Järjestelmän avulla voidaan seurata kahdeksaa uhkaavinta maalia samanaikaisesti. Tulenjohtojärjestelmä pystyy seuraamaan yhtä hyvin leijunnassa olevaa helikopteria kuin yli 2 Machin nopedella lentävää hävittäjää. Järjestelmän omien sensorien ohella se voi hyödyntää muiden ohjusvaunujen lähettämää signaalia, optiselta maalinosoittimelta lähetettävää tietoa ja ilmatorjunnan viestiverkosta saatavaa ilmatilannekuvaa.

Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • R440 Crotale eli alkuperäistä ohjusjärjestelmää on toimitettu yli 330 kappaletta ja siihen joitakin tuhansia ohjuksia. Asetta on toimitettu yli viiteentoista maahan.
  • HQ-7 on Kiinan osittain kopioima järjestelmä, josta tiedetään olevan myös modernisoitu verio HQ-7A/FM-90.
  • Shahab Thaqeb on vuonna 2002 Iranin HQ-7 järjestelmän pohjalta valmistama järjestelmä. Paranneltu Ya Zahra esiteltiin 2012.
  • R460 SICA (Shahine) on Saudi-Arabialle toimitettu AMX 30 alustalle asennettu versio
  • Crotale NG on paranneltu versio, jonka ensimmäisenä tilaajana on Suomi. Muita käyttäjiä muun muassa Kreikka.
  • Crotale Mk.3 esiteltiin tammikuussa 2008.

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen puolustusvoimat käyttää Crotalen NG järjestelmän modernisoitua versiota CrotaleNG MOD, jonka merkintä Suomen puolustusvoimissa on Ilmatorjuntaohjus 90M tai ItO 90M. Vuonna 2007 aloitettu modernisointiprojekti saatiin päätökseen vuonna 2010[1].

Crotale-ohjuksin voidaan suojata valtakunnallisesti tärkeitä kohteita tai joukkoja, ja se kykenee torjumaan lentokoneiden ja helikopterien lisäksi myös risteilyohjuksia.

Suomalainen Crotale Helsingissä

Suomi oli ensimmäinen uuden sukupolven Crotalen (NG = New Generation) ostaja. Pekka Majurin toimittaman Suomen sotavarustuskirjan mukaan yhden ohjusvaunun hinnaksi voitiin 1990-luvun puolivälissä laskea noin 50 miljoonaa markkaa (noin 8,4 milj. euroa). Osa tästä hinnasta jäi kuitenkin Suomeen, sillä ajoneuvoalusta ja pääosa apujärjestelmistä on tehty Suomessa. Yksittäisen ohjuksen hintaa ei ole kerrottu, mutta sama lähde kertoo sen olevan sadoissa tuhansissa markoissa (kymmeniä tuhansia euroja).

ItO 90 -järjestelmässä ammunnanhallintajärjestelmä ja ohjustorni ohjuksineen on asennettu suomalaiselle Sisun valmistamalle XA-181 alustalle, joka on tarkoitusta varten modifioitu versio Panssari-Sisun ensimmäisestä versiosta, XA-180:stä. Järjestelmään kuuluu myös erikoisvarusteltu SISU -maastokuorma-auto ohjuspakettien vaihtamista varten.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Crotale-ohjusjärjestelmä ranskalaisen La Motte-Picquet fregatin kannella (1999)
Crotale NG90 Crotale NG90mod
Ajoneuvoalusta Sisu Defence XA-181 Sisu Defence (nyk. Patria) XA-181
Moottorit
  • Ajomoottori: Valmet
  • Voimakone: Volkswagen
  • Ajomoottori: Valmet
  • Voimakone: Volkswagen
Laukaisuvalmiita ohjuksia 8 kpl 8kpl
Muita ohjuksia Latausajoneuvo Latausajoneuvo
Ohjus VT-1 Valmistaja: USA / Ranska
  • vaakaulottuvuus 10km
  • pystyulottuvuus 6km
  • nopeus 1250 m/s (3,5 machia)
  • komento-ohjaus
  • tutkaherätesytytin
  • pituus 2,4 m
  • paino 75 kg
  • tst-latauksen paino 13 kg
Valmistaja: USA / Ranska
  • vaakaulottuvuus 10km
  • pystyulottuvuus 6km
  • nopeus 1250 m/s (3,5 machia)
  • komento-ohjaus
  • tutkaherätesytytin
  • pituus 2,4 m
  • paino 75 kg
  • tst-latauksen paino 13 kg
Ammunnanhallintajärjestelmä + ohjustorni Valmistaja: Thomson CSF, Ranska
  • Valvontatutka: mittausetäisyys 20 km
  • tulenjohtotutka: mittausetäisyys 30km
  • omakonetunnuslaite
  • tv-kamera
  • lämpökamera
  • infrapunasieppain
Modernisoija: Thales, Ranska[1]
  • Valvontatutka: mittausetäisyys 20 km
  • tulenjohtotutka: mittausetäisyys 30km
  • omakonetunnuslaite
  • tv-kamera
  • lämpökamera
  • infrapunasieppain (poistettu modernisoinnissa)
Johtamisjärjestelmä
  • Tuliasemapääte TASP
  • Useita toisiaan varmentavia johtamis- ja viestijärjestelmän laitteita.[2]
  • ITTH[2]
Ulkoinen maalinosoitus
  • Ohjusvaunujen välinen radiolinkki
  • Tuliasemapääte TASP:lta saatava maalinosoitus
  • Optinen maalinosoitin (OMO) ItO-90, joka voidaan sijoittaa vaunun lähistöllä olevaan ns. katvepaikkaan
  • Ohjusvaunujen välinen radiolinkki
  • ITTH-johtamisjärjestelmän kautta tuleva maalinosoitus
  • Maalinosoitin MOS:ta tuleva maalinosoitus. MOS on varustettu lämpökameralla ja se sijoitetaan vaunun taisteluaseman lähelle sopivaan katvepaikkaan[2]
Ajoneuvopaikantamislaite
  • Teldix hyrräpaikannin
  • Korvaava paikannuslaite
Apujärjestelmät Rauma Oceanics/Instrumentointi
  • Sähköjärjestelmä
  • Ilmastointi
  • Lämmitys
  • Tasauskoneisto
Rauma Oceanics/Instrumentointi
  • Sähköjärjestelmä
  • Ilmastointi
  • Lämmitys
  • Tasauskoneisto
Järjestelmän kokonaispaino
  • 23t
  • 23t
Minimimiehistö
  • Operaattori
  • Johtaja
  • Kaksi kuljettajaa
  • Operaattori
  • Johtaja
  • Kaksi kuljettajaa
Crotale-ohjusjärjestelmä ranskalaisen Tourville fregatin kannella (1999)

Lähdeviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Petri Forssell: ITO 90 Cro tale NG -asejärjestelmän modernisointi ITO90M -järjestelmäksi. Julkaistu lehdessä: Valojuova 2/9. Lapin Ilmatorjuntarykmentti, 2010.
  2. a b c Ilmatorjuntaohjus 90M (ITO90M) Ilmatorjuntakalustoa. Puolustusvoimat.