AIM-7 Sparrow

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yhdysvaltain ilmavoimien F-15 Eagle ampuu Sparrow-ohjuksen.

AIM-7 Sparrow ("Varpunen") on yhdysvaltalainen, puoliaktiivinen, tutkahakuinen keskimatkan ilmasta-ilmaan-ohjus. Se on ollut muun muassa Yhdysvaltain laivaston, merijalkaväen ja ilmavoimien käytössä. Ohjus on ollut länsimaiden käytössä 1950-luvun lopulta 2000-luvun alkuun asti. Yhdysvalloissa se on väistynyt AIM-120 AMRAAM:n tultua käyttöön. Sen viimeisin versio on AIM 7 P, johon olemassa olevia ohjuksia on päivitetty. Ohjuksen varsinainen kehitystyö on kuitenkin päättynyt.[1]


Ohjuksen kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjuksen kehittely aloitettiin 1940-luvun lopulla Yhdysvaltain laivaston ohjelmassa ohjattavan rakettiaseen saamiseksi ilmasta-ilmaan -käyttöön.[2] Ohjus saatiin palveluskäyttöön 1950-luvun lopussa ja oli eräs ensimmäisiä lajissaan. Kuten kaikkien vastaavien ohjusten on sen puoliaktiivisuuden heikkoutena jatkuva tutkalähetteen tarve ampuvasta koneesta.[3] Tämä sitoo ampuvan koneen osoittamaan maalia osumaan tai ohimenoon asti. Jos tässä tilanteessa joutuu väistämään vihollisen hyökkäyksiä se voi aiheuttaa tutkalukituksen menettämisen, jolloin ohjus eksyy.[3] Ohjuksesta tehtiin sekä tavanomainen kiskolta ammuttava versio että runkoon asennettava versio. Laukaisulaitteessa oli tällöin heittäjä, joka irrotti ohjuksen ennen moottorin käynnistymistä.[3]

Asetta käytettiin Vietnamissa, missä sen menestys oli heikkoa. Tämä johtui mm. pitkästä minimilaukaisuetäisyydestä ja yleisestä epäluotettavuudesta, jota trooppinen ilmasto korosti.[3]

Italiassa ja Isossa-Britanniassa ohjuksesta kehitettiin parannetut versiot nimillä Aspide ja Skyflash.[3] RIM-7 Sea Sparrow on AIM-7 -ohjuksesta kehitetty ilmatorjuntaohjus merivoimille. Tutkan tuhoamiseen tarkoitettu AGM 45 Shrike - ohjus kehitettiin Sparrow - ohjuksesta yhdistämällä sen moottoriin ja runkoon tutkasäteilyn ilmaisin.[2]

Kaavaillun R- version kehitys lopetettiin korkeiden kustannusten vuoksi.[4]


Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: [5]

  • Puoliaktiivinen
  • Laukaisuetäisyys minimi 600 m
  • Poispäin lentävää maalia vastaan maksimi toimintamatka 50 km, kohtilentävä 100 km
  • Pituus 3,70 m
  • Evien kärkiväli 1 m
  • Läpimitta 20 cm
  • Paino 228 kg josta taistelukärki 40 kg

Taistelukärjessä on räjähteen ympärillä toisiinsa sidottuja metallitankoja. Räjähdyksessä niistä muodostuu laajeneva, leikkaava rengas.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gunston, Bill: The Illustrated Encyclopedia of the World’s Rockets & Missiles. Salamander Books Ltd, 1979. ISBN 0861010299, ISBN 978-0861010295.
  • Useita kirjoittajia, Ohjukset DI Heikki Järvenpää: Ilmavoimat 1991 osio Ilmataisteluohjukset tänään ja huomenna, s. 73. Helsinki: Ilmavoimien tuki-säätiö. ISSN 0784-7319.

Viitteet

  1. Sparrow kehitys
  2. a b Gunston s.228
  3. a b c d e Ilmavoimat 1991 s.82
  4. Sparrow kehitys
  5. Ilmavoimat taulukko s.92