AGM-45 Shrike
| AGM-45 Shrike | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | tutkaan hakeutuva ohjus |
| Valmistushistoria | |
| Valmistaja | Texas Instruments/Sperry-Rand Univac[1] |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Valmistusvuodet | 1963-1982 |
| Ohjus | |
| Massa | 177 kg, vaihteli versioittain |
| Räjähdysaineen massa | 60 kg, sirpaloituva |
| Kantomatka | 29–40 km |
| Maalinhaku | Tutkan säteen ilmaisin |
| Mitat | |
| Pituus | 3.05 m |
| Halkaisija | 20,03 cm |
| Kärkiväli | 914 mm |
| Käyttäjämaat | Useita |
AGM-45 Shrike on yhdysvaltalainen tutkaan hakeutuva ohjus.[2] Ohjuksen kehitys alkoi vuonna 1958 tunnuksella ASM-N-10 ja sitä käytettiin Kaakkois-Aasiassa ilmatorjuntajärjestelmiä vastaan.[2] Ohjuksen tuotanto loppui vuonna 1982 ja sen korvasi AGM-88 HARM.[2]
Ohjuksen kehitystyö alkoi 1961 ja valmistus 1963. Ohjus pohjautui AIM-7 Sparrow –ilmataisteluohjukseen, josta siihen tulivat runko ja moottori.[3] Aseen toiminta perustuu passiiviseen etsijä-ilmaisimeen, joka määritteli vihollisen tutkan lähettämän säteilyn suunnan johon ohjus hakeutui ilmaisimen tarkkaillessa lennon aikana säteilyn tulosuuntaa. Ohjaus tapahtuu aerodynaamisesti siivekkeillä. Vietnamin sodassa ohjus menestyi heikosti, mikä johti lukuisiin muutoksiin.[1]
Ohjusta kehitettiin jatkuvasti tuotannon aikana ja siitä oli ainakin 18 alatyyppiä sarjoissa AGM 45-1 -10. Tärkein syy jatkuvaan kehitystyöhön oli ilmaisin joita täytyi olla useita tyyppejä tutkien käyttämien erilaisten aallonpituusalueiden mukaisesti.
Esimerkiksi 1973 Jom kippur sodassa Israel käytti Shrike-ohjuksia, jotka oli viritetty kahdelle eri aaltoalueelle SA-2 ja SA-3 -ohjuksien maalinosoitustutkia vastaan. Samalla ne olivat kuitenkin hyödyttömiä uudempaa SA-6-ohjusta vastaanm joka käytti muuta aallonpituutta. Viimeisimpien Shrike-ohjusten ollessa käytössä aallonpituuksille oli 13 hakupäätä sekä sarjoja ohjuksen muokkaamiseksi tehtävän mukaiseksi.[1]
Ohjusta käytettiin esimerkiksi Douglas A-4 Skyhawk, Republic F-105 Thunderchief, McDonnell Douglas F-4 Phantom II G – versiossa.
Shriken tärkeimmät edut olivat edullinen hinta sekä muokattavuus erilaisia ilmatorjunta- ja valvontatutkia vastaan. Heikkouksina olivat lyhyt toimintamatka ja alkuaikoina vaihteleva tulos maaleja vastaan.[4] Havaitut puutteet johtivat AGM 78/Standard ARM – ohjuksen kehittämisen aloitukseen 1966.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tekijä Gunston, Bill, The Illustrated Encyclopedia of the World’s Rockets & Missiles, Salamander Books Ltd, 1979 ISBN 0861010299, ISBN 978-0861010295
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- GlobalSecurity.org (englanniksi)