AIM-9 Sidewinder

AIM-9 Sidewinder
AIM-9L Sidewinder
Tyyppi	ilmataisteluohjus
Infobox OK

AIM-9 Sidewinder on yhdysvaltalainen lyhyen kantaman lämpöhakuinen ilmataisteluohjus. Se on myös länsimaiden yleisimmin käyttämä ilmataisteluohjus. Eri malleja on valmistettu yli 111 000 kappaletta ja ohjus on ollut 28 valtion käytössä.

Nimi "Sidewinder" tulee eräästä amerikkalaisesta kalkkarokäärmelajista (sarvikalkkarokäärme, Crotalus cerastes), joka kykenee aistimaan infrapunasäteilyä.

Ohjuksen kehitys

Yhdysvaltain laivasto aloitti Sidewinderin kehityksen jo 1940-luvulla. Ensimmäinen prototyypin onnistunut testilaukaisu tapahtui syyskuussa 1953.

Suomeen näitä ohjuksia saatiin vuonna 1972 Saab 35 Draken -hävittäjien mukana. Neuvostoliittolaisten MiG-21-13F- ja Mig-21 bis -hävittäjien mukana tuli (Vympel K-13, Nato-raportointinimi Atoll) ohjuksia. Nämä ohjukset olivat alun perin Sidewinder 9 B -version kopioita.

Vuonna 1976 käyttöön otettu malli AIM-9L (”Lima”) oli ensimmäinen, jonka ilmaisin oli tarpeeksi herkkä havaitsemaan maalin infrapunasäteilyn ja hakeutumaan siihen muista suunnista kuin takaa moottorin pakosuihkuun. Seuraava kehitysmalli AIM-9M ("Mike") oli tästä parannettu versio vuonna 1983.

Uusin malli AIM-9X, joka havaitsee maalit jopa 90 asteen kulmasta^selvennä, on yhteensopiva uusien kypärätähtäimien kanssa. Mallissa on lisätty perinteisen ohjauspintoihin perustuvan ohjausmekanismin rinnalle työntövoiman kulman muutoksiin perustuva järjestelmä. Tässä mallissa on sama moottori ja taistelukärki kuin "M"-mallissa, mutta parantuneen aerodynamiikan ansiosta ohjus on nopeampi. Ohjus saadaan lukittua maaliin mikäli se pysyy kypärätähtäimen näytöllä ja tuottaa kylliksi lämpösäteilyä. Laukaisevan koneen ei siis tarvitse lentää maalin suuntaan.

Yhdysvaltojen maavoimien MIM-72A/M48 Chaparral ilmatorjuntaohjusjärjestelmä pohjautui Sidewinder 9 D -versioon. Järjestelmä poistettiin käytöstä 1970-luvun puolivälistä alkaen.

Tekniset tiedot (AIM-9L)

• Pituus: 2,85 m
• Siipien pinta-ala: 630 mm
• Halkaisija: 127 mm
• Laukaisupaino: 91 kg
• Nopeus: Mach 2,5
• Kantomatka: 18 km
• Ohjaus: infrapunahakeutuva
• Taisteluosa: 9,4 kg, jossa tankotaistelulataus
• Valmistaja: Raytheon Corporation; Ford Aerospace; Loral Corp.
• Hinta: 84 000 USD^milloin?

Kuvia

• 
  AIM-9B
• 
  AIM-9D
• 
  AIM-9E
• 
  AIM-9J
• 
  AIM-9M
• 
  AIM-9P

Käyttö Suomessa

Ensimmäiset Suomessa käytössä olleet Sidewinderit olivat Draken-hävittäjäkauppojen yhteydessä 1970-luvun alkupuolella. Tuolloin hankitut ohjukset olivat joko mallia AIM-9P 2 tai AIM-9P 3. Ruotsissa ohjuksista käytettiin nimeä RB24J, ja Suomessa taas OHJ 4S R. OHJ 4S R:ää käytettiin Drakeneiden ohella myös Hawk-harjoitushävittäjissä. F-18 Hornet -torjuntahävittäjien yhteydessä hankitut Sidewinderit olivat mallia AIM-9M, mitä nimikettä niistä käytetään myös Suomen Ilmavoimissa. Horneteja varten hankittiin osana MLU1-päivitystä vuodesta 2008 lähtien AIM-9X–varianttia, joita suunniteltiin ostettavaksi 150 kappaletta noin 90 miljoonan euron hintaan.

Lähteet

• Gunston, Bill: The Illustrated Encyclopedia of the World’s Rockets & Missiles. Salamander Books Ltd, 1979. ISBN 978-0861010295

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta AIM-9 Sidewinder Wikimedia Commonsissa

• Raytheon (Philco/General Electric) AAM-N-7/GAR-8/AIM-9 Sidewinder