Suhoi Su-27

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suhoi Su-27 NATO: "Flanker"
Su-27 MAKS 2007-lentonäytöksessä
Su-27 MAKS 2007-lentonäytöksessä
Tyyppi Ilmaherruushävittäjä
Suunnittelija Mihail Simonov
Valmistaja Suhoi OKB
Miehistö 1 ohjaaja
Ensilento 20. toukokuuta 1977 (T-101)
Käyttöönottovuosi 1986
Valmistettu Noin 680 (Neuvostoliitossa) kpl
Mitat
Pituus 21,9 m
Kärkiväli 14,7 m
Korkeus 5,93 m
Siipipinta-ala 46,5 m²
Nopeus 2 500 km/h
Lentomatka 3 900 km
Tyhjäpaino 16 380 kg
Voimanlähde
Koneisto 2 Saturn-Ljulka AL-31F -suihkumoottoria
Teho 122,8
Aseistus
Aseistus

30 mm Grjazev-Šipunov GŠ-30-1 tykki, 150 ammusta 8 000 kg 10 siipiripustuspisteessä

Jopa 6 R-27-ohjusta, 4 R-73 ohjusta

Suhoi Su-27 (Сухой Су-27, NATO-raportointinimi Flanker) on alun perin neuvostoliittolainen hävittäjälentokone. Se oli vastine Yhdysvaltojen F-14 Tomcat, F-15 Eagle, F-16 Fighting Falcon ja F/A-18 Hornet -koneille. Koneesta suunniteltiin siksi hyvin ketterä ja sen kantama on pitkä. Kilpailu koneen suunnittelusta järjestettiin 1969 heti kun Neuvostoliitto tuli tietoiseksi Yhdysvaltain F-15 Eagle-hankkeesta. Suhoi -projektia nimitettiinkin "Anti-F-15:ksi". Kilpailuvaiheessa pyydettiin MiGiltä ja Suhoilta ehdotusta mahdolliseksi taisteluhävittäjäksi.

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Su-27:n kehitystyö alkoi 1969, ja prototyyppi Suhoi T10-1 (Flanker-A) lensi 20. toukokuuta 1977.[1] Prototyyppivaiheessa useita koneita menetettiin ja uudistettu lopullinen kone Su-27S (Flanker-B) lensi ja otettiin palveluskäyttöön vuonna 1984.

Konetta on rakennettu kolmessa paikassa: KnAAPO Komsomolsk-na-Amuressa valmisti kylmän sodan aikana yksipaikkaisia malleja ja IAPO Irkutsk kaksipaikkaiset koneet. Kolmas valmistuspaikka on NAPO Novosibirsk.[1]

Lännessä kone esiteltiin ensi kerran Le Bourgetissa kesäkuussa 1989.[1]

Eri malleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Su-27SK - vientiversio (K=kommertšeski), maahyökkäyskyky, jota ei ole Venäjän ilmavoimien aikaisemmissa malleissa. Ensimmäisissä malleissa 4000 kg aselasti. Kiinaan viedyt Su-27SK:t tunnetaan nimellä J-11.[2] Joissain myöhemmissä malleissa päivitetty tutka ja 6200 kg aselasti. Intialle toimitetut koneet on suunniteltu intialaisen Akash-ohjuksen käyttöön ja varustettu kotimaisella tutkajärjestelmällä.[3]
  • Su-27SM - ehdotettu päivitys Žukin tutkalla, AL-31FM tai AL25F -moottoreilla ja muilla parannuksilla.
  • Su-27SMK - päivitetty Su-27SK, 12 ripustinta 10 sijaan, 8000 kg lasti, uusi navigaatiojärjestelmä, GPS ja muita elektroniikkapäivityksiä, enemmän polttoainetta, lentotankkausmahdollisuus, elektronisen sodankäynnin varustus, hyppivätaajuuksinen radio. Tutka on edelleen alkuperäinen N001.
  • Suhoi Su-27UB, levennetty keula, jossa kaksipaikkainen rinnakkain istuttava ohjaamo, uusi tutka, NATO: Flanker-C. UBK on Kiinan ostama vientimalli. Tästä kehitettiin hävittäjäpommittaja Su-27IB, joka sai nimen Su-34.[4]
  • Su-30, eli Su-27PU, kaksipaikkainen modernisoitu ilmaherruushävittäjä ja koulutuskone. Varustettu yli 10 tunnin tehtäviin, varustettu datalinkillä koneiden välillä, ei täsmäasemahdollisuutta ilmasta-maahan. GPS/Loran/Omega-navigointi, laseretäisyysmittari kypärätähtäimeen liitettynä, IRST.
    • Su-30M / MK (M=modernisoitu, K=kaupallinen malli eli vientimalli) AL-37PP-moottorit, joissa on suihkuvirtauksen suuntaus, parannettu asejärjestelmä ja navigaatio, länsimainen avioniikka.
    • Su-30MKK Kiinan vuosina 1999, 2001 ostama malli (modernizirovannyi kommertšeski dla Kitaja)
    • Su-30MK2 Kiinalle 2002 toimitettu Su-30MKK:sta modernisoitu kone, joka on tarkoitettu X-31A -meritorjuntaohjuksella varustetuksi
    • Su-30MKI on valmistettu Intian ilmavoimille. Koneissa on NIIP N011M Bars -PESA-tutka ja navigointijärjestelmä. Kone voi toimia eräänlaisen AWACSina muille koneille. Ensimmäiset Intiassa kootut tulivat käyttöön 2004 ja kokonaan valmistetut 2005.[3]
    • Su-30MKM Malesialle toimitettu versio, perustuu Intian Su-30MKI:hen[5]
  • Su-32FN Su-27UB/IB/Su-34:sta kehitetty kaksipaikkainen (rinnan istuttava) prototyyppi, jota esiteltiin Pariisin ilmailunäyttelyssä 1995.[6]
  • Su-33 (Flanker-D), Su-27K:n edelleen kehitetty malli 24 kpl Venäjän Admiral Kuznetsov -lentotukialukselle.
  • Su-33KUB (Koralbenyi Utšebno-bojevoi, "Laiva, koulutus/taistelu") prototyyppi, kaksipaikkainen rinnan istuttava, adaptiivinen (intellektualnoje) siipi, täysin automatisoitu navigaatio, AL-31F-moottorit suihkuvirtauksen suuntauksella. Happi- ja typpigeneraattori pitkän matkan tehtäviä varten ja parantamaan riippumattomuutta tukikohdasta.
  • Su-34, kaksipaikkainen hävittäjäpommittaja, entinen Su-27IB (Istrebitel-bombardirovštšik, hävittäjäpommittaja). Venäjän ilmavoimien käytössä 2006–. Kahdeksan tonnin lasti. Kone korvaa vanhat Su-24:t.
  • Su-35, hävittäjäprototyyppi, entinen Su-27M. Su-35 oli alun perin Su-27M:n vuonna 1992 esitelty vientimalli, jota ei ole rakennettu. Su-27M-koneita on kuitenkin rakennettu Neuvostoliiton loppuvuosina noin 15 ja ne ovat Venäjän ilmavoimien käytössä.[7] Nykyisin nimeä Su-35 käytetään uudemmasta, mallin Su-35BM koneesta.[8]
  • SU-35BM (Bolšaja modernizatsija, "iso modernisointi", NATO: Flanker-Е), vuonna MAKS-2007 messuilla esitelty kone, uusi Irbis-E -AESA-tutka ja 12 aseripustinta, suihkuvirtauksen suuntaus, vähennetty tutkaheijastus.[9]
  • Su-37, hävittäjäprototyyppi, modernisoitu Su-35 suihkuvirtauksen suuntauksella. Kone esiteltiin Farnborough Air Show’ssa 1996.[10]

Tuotanto ja käyttäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 680 Su-27-konetta valmistettiin Neuvostoliitossa. Venäjällä on käytössä 400 Su-27-konetta. Kazakstanilla on 30 konetta ja se on tilannut 12 lisäkonetta. Valko-Venäjällä on mahdollisesti 20 konetta, Ukrainalla 66 ja Uzbekistanilla 20.

Kiina osti 26 Su-27-konetta vuosina 1991–92 ja 24 lisäkonetta vuosina 1995–96. Se osti 200 koneen valmistuslisenssin 1995. Venäjä peruutti myyntilisenssin 2006, kun paljastui että Kiina oli kehittänyt koneesta oman J-11B-kopion, joka varustettaisiin kiinalaisilla järjestelmillä. Tätä ennen Kiina oli valmistanut ainakin 95 konetta.[11]

Vietnamilla on 24 Su-27:aa ja on tilannut 12 lisää. Etiopialla on 10 konetta. Malesia on tilannut 18 Su-30-konetta. Indonesialla on 2 Su-27:aa ja 2 Su-30-konetta. Kuusi on viety Eritreaan, 8 Angolaan ja 14 Syyriaan.

Intia on tilannut 50 Su-30-konetta ja sillä on lisenssi valmistaa 140 konetta.

Venäjän ilmavoimien 2009–2015 hankkimat koneet ovat tyyppejä Su-27SM (12 kpl), Su-30M2 (4) ja Su-35 (BM) (48).[12]

Suomeen liittyen Suhoi Su-27:ää käyttävät Venäjän Leningradin sotilaspiirissä 159. lentorykmentti Karjalan Besovetsissa (Petroskoissa), 177. lentorykmentti Karjalan Lotinanpellossa ja 9. lentorykmentti Kilpajärvellä. Yksiköt ovat Kuudennen ilma-armeijan alaisuudessa.

Venäläinen taitolentoryhmä Russian Knights käyttää Su-27-koneita. Russian Knights on ainoa taitolentoryhmä, joka lentää raskailla hävittäjillä.[13]

Onnettomuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2002 27. heinäkuuta Ukrainan ilmavoimien Su-27 putosi väkijoukkoon Lvivissä ilmailunäytöksessä.[14] 85 katselijaa kuoli, mutta lentäjä pelastui. Ohjaaja tuomittiin 14 vuodeksi vankeuteen ja toinen lentäjä kahdeksaksi vuodeksi.
  • 2005 15. syyskuuta Venäjän ilmavoimien 177. lentorykmentin Su-27 putosi Liettuaan lentäjän pelastauduttua heittoistuimella.
  • 2009 16. elokuuta Kaksi Su-27 hävittäjää törmäsi yhteen kesken Venäjän ilmavoimien taitolentoryhmän harjoituksia Moskovassa. Lentäjät olivat osa Russkie Vitjazi -taitolentoryhmää ja harjoittelivat kansainväliseen MAKS2009 -ilmailunäyttelyn lentonäytökseen. Toisen koneen lentäjä onnistui pelastautumaan heittoistuimella, mutta toinen lentäjä kuoli. Lisäksi neljä ihmistä loukkaantui vakavasti koneiden pudotessa maahan asutusalueelle sytyttäen rakennuksen tuleen.
  • 2009 30. elokuuta Valko-Venäjän ilmavoimien kone putosi maahan Radomissa Puolassa kesken taitolentonäytöksen.[15]
  • 2010 14. tammikuuta Kone putosi noin 30 km:n päässä Dzemgin lentokentästä lähellä Komsomolsk-na-Amurea. Lentäjä kuoli.[16]
  • 2012 28. helmikuuta Vastavalmistunut Su-30 putosi koelennolla 130 km Komsomolsk-na-Amuresta moottorin sytyttyä tuleen. Molemmat lentäjät pelastuivat.[17]
  • 2012 26. kesäkuuta Su-27 putosi harjoituslennolla Karjalassa. Molemmat lentäjät pelastuivat heittoistuimilla.[18]

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Modern Combat Aircraft: Reference guide pp. 50–51 Minsk, "Elida", 1997, ISBN 985-6163-10-2 (venäjäksi).

Muita lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suhoi Su-27.