Admiral Kuznetsov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Admiral Kuznetsov
Kusnzov2.jpg
Naval Ensign of the Soviet Union (1935–1950).svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Nikolajevin eteläinen telakka, Nikolajev
Kölinlasku 22. helmikuuta 1983
Laskettu vesille 5. joulukuuta 1985
Palveluskäyttöön 1995
Tekniset tiedot
Uppouma 53 000-55 000 brt (normaali)
66 600 -67 500 brt (max)
Pituus 270 m (vesiraja)
300 m (max)
Leveys 38 m (vesiraja)
73 m (max)
Syväys 11 m
Koneteho 149 MW
Nopeus 32 solmua
Toimintamatka 45 vuorokautta
7 100 km@32 solmua
Miehistöä 1 960 merimiestä ja 626 lennostossa
Aseistus
Aseistus 8 × AK-630
8 × SA-N-11
2 × 30 mm
12 × P-700 Granit
24 × SA-N-9
10 × RBU-12000 UDAV-1
12 × Suhoi Su-33 tai MiG-29K
24 × Kamov Ka-27

Admiral Flota Sovetskogo Sojuza Kuznetsov (alun perin Tbilisi; suom. Neuvostoliiton laivastoamiraali Kuznetsov) on Venäjän laivaston ainoa[1] lentotukialus ja laivaston nykyinen lippulaiva. Aluksen tilasi punalaivasto, mutta alus ei ehtinyt käyttöön ennen Neuvostoliiton hajoamista. Alus on nimetty Neuvostoliiton laivastoamiraali Nikolai Gerasimovitš Kuznetsovin mukaan.

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuznetsovin tehtäväprofiilin on määrä olla varsin erilainen kuin esimerkiksi Yhdysvaltain tai Ranskan laivaston tukialuksilla. Venäläisen luokittelun mukaan Kuznetsov on "raskas lentokoneita kantava risteilijä” (ven. тяжёлый авианесущий крейсер, tjažolyi avianesuštšyi kreiser, ТАВКР). Sen tehtävänä on muun muassa tukea ja suojata muita pinta-aluksia ja strategisia ohjussukellusveneitä. Lisäksi luokituksen syyksi on arvioitu sitä, että Bosporinsalmesta ei saa kansainvälisten sopimusten mukaan kulkea lentotukialuksilla.

Kuznetsovin lentokonevarustukseen kuuluu vain ilmaherruushävittäjiä. Katapultin puutteesta johtuen alukselta ei voi lähteä kovin raskailla pommikuormilla. Lisäksi aluksella on helikoptereita, joita käytetään pinta-alusten ja sukellusveneiden torjuntaan.

Runko ja lentokansi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perusratkaisut pohjautuvat aiempaan punalaivaston Kiev-luokkaan, mutta on kooltaan suurempi. Lentokannen pinta-ala on 14 700 m², ja lentokoneiden lähdössä käyttämän hyppyrin kulma on 14°. Lähdettyään hyppyristä kone putoaa noin 15 metriä alaspäin, ennen kuin saavuttaa lentonopeuden 8–10 sekunnissa.[2] Lentokonehissejä on kaksi.

Aluksessa on 3 857 erillistä tilaa, joihin kuuluu 387 yksityishyttiä, 134 miehistötilaa, 50 suihkua, 6 ruokailutilaa, 120 varastoa, 445 salia ja 6 000 neliömetriä käytäviä[3].

Lentolaivue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksella on normaalisti 12 Suhoi Su-33 -hävittäjää ja viisi Suhoi Su-25 -rynnäkkökonetta, sekä 4 Kamov Ka-27LD32-, 18 Kamov Ka-27PLO- sekä kaksi Kamov Ka-27S-helikopteria. Vaihtoehtoisesti kopterilentue voidaan jättää pois, jolloin alukselle sopii 26 taittuvasiipistä lentokonetta.

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisin kuin useimmilla muilla lentotukialuksilla, jotka tarvitsevat tuekseen tukilaivueen, Kuzenovilla on varsin vahva omasuoja-aseistus. Aluksella on SS-N-19-ohjuksia merimaaleja vastaan. Ohjuslavetteja on kaiken kaikkiaan 12. Klinok-ilmatorjuntaohjuksia (Tor-järjestelmän meriversio) varten aluksella on 24 lavettia, ja ohjuksia sopii mukaan 192 kpl. Vahva omasuoja on tarpeen, koska katapultin puutteen johdosta lentokoneet eivät voi lähteä täysillä asekuormilla.

Kaštan IT-tykki- ja ohjusjärjestelmä mahdollistaa puolustautumisen ohjuksia (ml. tutkantorjuntaohjukset) vastaan. Kahdeksan erillistä järjestelmää sisältävät raketinheittimet, 30 mm kaksoistykit ja optisen/tutkaohjauksen. Ohjusten kantama vaihtelee 1,5:stä 8 kilometriin asti. Tykit voivat ampua 10 000 laukausta minuutissa, kantama 0,5–1,5 km. Lisäksi aluksella on kuusi AK630 30mm it-tykkiä.

Edelleen aluksella on Udav-1-sukellusveneentorjunta-aseistus, sisältäen 60 sukellusveneentorjuntarakettia.

Su-27K (Su-33)
Kuznetsov ja Yhdysvaltain laivaston hävittäjä USS Deyo Välimerellä 1991

Suorituskyky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisissä länsimaisissa analyyseissä oletettiin, että Kuznetsovissa voi olla kaasuturbiinien lisäksi ydinreaktorit voimanlähteenä. Tämän kaltainen ratkaisu oli muun muassa Kirov-luokan taisteluristeilijöissä ja SSV-33-komentoaluksessa. Kuznetsov on kuitenkin perinteinen kaasuturbiinein varustettu alus, ja sellaisena sen toimintamatka jää suurimmalla nopeudella 6 100 kilometriin. Alhaisemmalla nopeudella toimintamatka on noin 13 700 km.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin Nikolajevin eteläiseltä telakalta Nikolajevista, missä köli laskettiin 1982. Se laskettiin vesille 1985 ja otettiin palvelukseen 1995. Eri vaiheissa aluksesta käytettiin nimiä Riga, Leonid Brežnev ja Tbilisi. Nykyisen nimensä alus sai 4. lokakuuta 1990.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 1991 alus purjehti Mustaltamereltä asemapaikalleen Pohjoisen laivaston tukikohtaan.

Alus makasi pitkiä aikoja laiturissa, ja 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa ehdotettiin useita kertoja aluksen romuttamista. Se kuitenkin säästettiin tukialuslentäjien kouluttamista varten.[4]

Vuodesta 2012 alukselle tehdään laajamittainen remontti ja muutostöitä, jossa mm. ohjusaseistus poistetaan ja ilmatorjunta-aseistus uusitaan, kuten myös elektroniikka ja taistelunjohtojärjestelmä. Samalla alukselle tulee lisää hangaaritilaa lentokoneille. Myös katapulttien asentamista on harkittu. Muutostyöt kestävät ainakin viisi vuotta, vuoteen 2017.[4] Samalla aluksen lentokalusto joudutaan uusimaan Su-33-koneiden käyttöiän tullessa täyteen. Ehdolla ovat ainakin MiG-29K ja kehitteillä olevan Suhoi PAK FA -hävittäjän meriversio.[4]

Joulukuussa 2019 Kuznetsovin ollessa Zvezdochkan korjaustelakalla hitsauskipinästä alkanut tulipalo vahingoitti sitä vakavasti.[5] Tulipalossa sai surmansa kaksi henkeä ja sen oletetaan siirtävän aluksen palvelukseen paluun vuoteen 2023 eli aiheuttavan vuoden viiveen.[6]

Kuznetsov on käytössä arvioiden mukaan vuoteen 2030 asti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]