Kuznetsov-luokka
| Kuznetsov-luokka | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
53 000-55 000 brt (normaali) 66 600 -67 500 brt (max) |
| Pituus |
270 m (vesiraja) 300 m (max) |
| Leveys |
38 m (vesiraja) 73 m (max) |
| Syväys | 11 m |
| Koneteho | 149 MW |
| Nopeus | 32 solmua |
| Miehistöä | 1 960 merimiestä ja 626 lennostossa |
| Toimintamatka |
45 vuorokautta 7 100 km@32 solmua |
| Aseistus | |
| Meritorjunta |
12 × Suhoi Su-33 tai MiG-29K 24 × Kamov Ka-27 10 × RBU-12000 UDAV-1 |
| Ilmatorjunta |
8 × AK-630 8 × SA-N-11 2 × 30 mm 12 × P-700 Granit 24 × SA-N-9 |
Kuznetsov-luokka eli projekti 1143.5 oli Neuvostoliiton laivaston kolmen lentotukialuksen muodostama alusluokka, joka oli osittain rakenteilla Neuvostoliiton hajotessa 1991. Alusluokan aluksista ainoastaan yksi jäi Neuvostoliitolle. Kahdesta rakenteilla olevasta yhden Ukraina myi Kiinalle ja toisen romutti.
Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuznetsovin tehtäväprofiilin on määrä olla varsin erilainen kuin esimerkiksi Yhdysvaltain tai Ranskan laivaston lentotukialuksilla. Venäläisen luokittelun mukaan se on "raskas lentokoneristeilijä” (ven. тяжёлый авианесущий крейсер, tjažolyi avianesuštšyi kreiser, ТАВКР), jonka tehtävänä on muun muassa tukea ja suojata muita pinta-aluksia ja strategisia ydinsukellusveneitä. Luokituksen syyksi on arvioitu sitä, että Bosporinsalmesta ei saa kansainvälisten sopimusten mukaan kulkea lentotukialuksilla.
Kuznetsovin lentokonevarustukseen kuuluu vain ilmaherruushävittäjiä. Katapultin puutteesta johtuen alukselta ei voi lähteä kovin raskailla pommikuormilla. Lisäksi aluksella on helikoptereita, joita käytetään pinta-alusten ja sukellusveneiden torjuntaan.
Runko ja lentokansi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perusratkaisut pohjautuvat edeltäneeseen Kiova-luokkaan, mutta on kooltaan suurempi. Lentokannen pinta-ala on 14 700 m², ja lentokoneiden lähdössä käyttämän hyppyrin kulma on 14°. Lähdettyään hyppyristä kone putoaa noin 15 metriä alaspäin, ennen kuin saavuttaa lentonopeuden 8–10 sekunnissa.[1] Aluksen oikealla laidalla oli kaksi lentokonehissiä.[2]
Aluksessa on 3 857 erillistä tilaa, joihin kuuluu 387 yksityishyttiä, 134 miehistötilaa, 50 suihkua, 6 ruokailutilaa, 120 varastoa, 445 salia ja 6 000 neliömetriä käytäviä[3].
Lentolaivue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
_DD-SD-99-06153.jpg)
Aluksella on normaalisti 12 Suhoi Su-33 -hävittäjää ja viisi Suhoi Su-25 -rynnäkkökonetta, sekä 4 Kamov Ka-27LD32-, 18 Kamov Ka-27PLO- sekä kaksi Kamov Ka-27S-helikopteria. Vaihtoehtoisesti kopterilentue voidaan jättää pois, jolloin alukselle sopii 26 taittuvasiipistä lentokonetta.
Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisin kuin useimmilla muilla lentotukialuksilla, jotka tarvitsevat tuekseen suojausosaston, niillä oli vahva omasuoja-aseistus muun muassa 16 SS-N-19-merimaaliohjusta. Klinok-ilmatorjuntaohjuksia (Tor-järjestelmän meriversio) varten aluksella on 24 siiloa, joihin 192 ohjusta. Kaštan-järjestelmä mahdollistaa puolustautumisen ohjuksia vastaan. Kahdeksan erillistä järjestelmää sisältävät raketinheittimet, 30 mm kaksoistykit ja optisen/tutkaohjauksen. Ohjusten kantama vaihtelee 1,5:stä 8 kilometriin. Tykit voivat ampua 10 000 laukausta minuutissa, kantama 0,5–1,5 km. Lisäksi aluksella on kuusi 30 mm AK630 -tykkiä.[4]
Edelleen aluksella on Udav-1-sukellusveneentorjunta-aseistus, jossa on 60 sukellusveneentorjuntarakettia.
Propulsio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisissä länsimaisissa analyyseissä oletettiin, että aluksella voi olla kaasuturbiinien lisäksi ydinreaktorit voimanlähteenä. Tämän kaltainen ratkaisu oli muun muassa Kirov-luokan taisteluristeilijöissä ja esikuntalaiva SSV-33:ssa. Propulsiojärjestelmä koostuu kuitenkin kaasuturbiineista, joten sen toimintamatka jää suurimmalla nopeudella 6 100 kilometriin. Alhaisemmalla nopeudella toimintamatka on noin 13 700 km.
Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Nimi | Telakka | Kölinlasku | Vesille | Valmis | Kohtalo |
|---|---|---|---|---|---|
| Riga | Nikolajevin telakka | 1. syyskuuta 1982 22. helmikuuta 1983[6] |
5. joulukuuta 1985 | 25. joulukuuta 1990 | nimetty 22. helmikuuta 1983 Leonid Brezhneviksi nimetty 11. elokuuta 1987 Tbilisiksi nimetty 4. lokakuuta 1990 Admiral Kuznetsoviksi |
| Riga | Nikolajevin telakka | 25. marraskuuta 1988 | - | nimetty 19. kesäkuuta 1990 Varjagiksi myyty 17. maaliskuuta 1998 Kiinaan kelluvaksi teemapuistoksi | |
| Uljanovsk | Nikolajevin telakka | romutus alkoi 3. helmikuuta 1992 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Polmar, Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 2, 1946-2006. Dulles, Virginia: Potomac Books, Inc., 2008. ISBN 978-1-57488-665-8. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://en.rian.ru/infographics/20100708/159735743.html
- ↑ Polmar 2008 s. 356
- ↑ How to Put the Aircraft Carrier Back in Russia's Military Arsenal 26.4.1999. www.russiajournal.com. Arkistoitu 28.12.2011. Viitattu 24.11.2008. (englanniksi)
- ↑ Polmar 2008 s. 493
- ↑ Polmar 2008, s. 493
- ↑ Polmar 2008 s. 357