Cavour (C550)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Cavour
Cavour (550).jpg
Naval Ensign of Italy.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Fincantieri, Riva Trigoso
Kölinlasku 17. heinäkuuta 2001
Laskettu vesille 20. heinäkuuta 2004
Palveluskäyttöön 2009
Tekniset tiedot
Uppouma 27 100 t (kuormattu)
Pituus 244 m
Leveys 39 m
Syväys 8,7 m
Koneteho 118 000 shp
Nopeus 28-29 solmua
Miehistöä 451+lentomiehistö 203+esikunta 140+maihinnousujoukot 400
majoitustilat 1300

Cavour (runkonumero C550) on Italian laivaston lentotukialus. Alus on samalla laivaston suurin alus ja lippulaiva.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin 22. marraskuuta 2000 Riva Trigososta Fincantierilta ja rakennustyöt alkoivat 17. heinäkuuta 2001 yhtiön telakoilla Riva Trigosossa ja Muggianossa. Aluksen keski- ja peräosa laskettiin vesille 20. heinäkuuta 2004 Riva Trigosossa, mistä ne hinattiin Muggianoon. Riva Trigososta hinattuun osaan kiinnitettiin Muggianossa keulaosa sekä viimeisteltiin alus. Alus teki neitsytmatkansa koeajoissa joulukuussa 2006 ja se luovutettiin Italian merivoimille 27. maaliskuuta 2008. Alus otettiin operatiiviseen palvelukseen vuotta myöhemmin.[1]

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus on suunniteltu joustavaan käyttöön. Vaikka alus on ensisijaisesti lentotukialus, se kykenee toimimaan maihinnousualuksena ja erilaisten operaatioiden komentopaikkana. Aluksen standardiuppouma on 22 290 tonnia ja täysin kuormattuna 27 100 tonnia. Alus on 244 metriä pitkä ja sen leveys on 39 ja syväys 8,7 metriä. Aluksen lentokansi on 232,6 metriä pitkä ja 34,5 metriä leveä. Kiitotien pituus on 183 metriä päättyen 12 asteen hyppyriin. Aluksella on 451 hengen miehistö, lentomiehistöä 203 henkeä ja esikuntaa 140 henkeä. Lisäksi alukselle voidaan sijoittaa 400 sotilasta kohtuullisiin tiloihin. Aluksella on kaikkiaan noin 1 300 majoituspaikkaa.[2]

Aluksen propulsiojärjestelmä koostuu neljästä GE/Avio LM2500 kaasuturbiinista, jotka tuottavat 88 megawatin tehon. Nämä on kytketty kahteen vaihteeseen, jotka tuottavat siten 60 000 shp:n tehon kumpikin ja pyörittävät viisilapaisia potkureita mahdollistaen aluksen yli 28 solmun maksiminopeuden. Aluksen tankkeihin voidaan sijoittaa 2 500 tonnia polttoainetta, mikä mahdollistaa 7 000 merimailin toimintamatkan 16 solmun nopeudella ja 18 vuorokauden toiminta-ajan. Aiemmista italialaisaluksista poiketen alus on suunniteltu polttoainetehokkaaksi ja se kuluttaakin risteilynopeudella ainoastaan kolme tonnia polttoainetta tunnissa. Maksiminopeudella polttoainekulutus on 25 tonnia tunnissa. Aluksen kuusi Wärtsilä CW 12V200 dieselgeneraattoria tuottavat 13,2 megawatin tehon. Aluksella on kaksi peräsintä, joita täydentää keulan ja perän suihkumoottorit.[3]

Lentotukialuksena alukselle voidaan sijoittaa V/STOL koneita kuten AV-8B+ Harrier ja/tai helikoptereita kuten EH-101, NH-90 tai SH-3D. Alus kykenee myös operoimaan F-35B Joint Strike Fighter koneilla. Aluksen lentokannelle voidaan sijoittaa jopa kaksitoista lentokonetta ja kuusi helikopteria. Aluksen 2 500 m² hangaarikansi on 134 metriä pitkä ja sen leveys on 21 ja korkeus 7,2 metriä. Hangaariin voidaan sijoittaa joko kahdeksan lentokonetta tai kaksitoista helikopteria. Aluksella on kaksi 30 tonnin lentokonehissiä, kaksi 15 tonnin asejärjestelmähissiä ja kaksi pienempää hissiä. Aluksella voidaan jatkaa lentotoimintaa aina sea state 6:een, minkä mahdollistavat aluksen kaksi aktiivista vakauttajaa.[4]

Maihinnousualuksena alukselle voidaan sijoittaa erilaisia ajoneuvoja kuten 100 kevyttä ajoneuvoa tai 50 maihinnousuajoneuvoa tai 24 panssarivaunua. Ajoneuvojen kuormaamisen ja purun mahdollistavat kaksi ramppia. Aluksella on majoitustilat 325 San Marco rykmentin sotilaalle ja mahdollisuus 91 hengen lisämajoitukseen tarvittaessa. Alukselle on yli 150 työasemapistettä ja komentoaluksena se kykenee johtamaan sekä ilmapuolustus- että maihinnoususotatoimia. Aluksella on lisäksi hyvät lääkintätilat, joissa on muun muassa kolme leikkaussalia, hammaslääkäriasema, laboratorio ja röntgenyksikkö sekä vuodeosasto.[5]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saatuaan päätökseen syyskuussa 2012 pitkään kestäneet koeajot erilaiset koulutukset alus osallistui merisotaharjoituksiin harjoitellen lentotukialusten yhteistoimintaa, minkä lisäksi se aloitti toiminnan European Carrier Group Interoperability Initiativessä. Marraskuusta 2013 huhtikuuhun 2014 alus johti laivasto-osastoa Persianlahdella sekä kiersi Afrikan osallistuen useisiin harjoituksiin matkalla. Alus on palveluksessa vuonna 2015.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cernuschi, Enrico & O'Hara, Vincent P.: The Aircraft Carrier Cavour - Doctrine and Sea Power in the Italian Navy. Seaforth World Naval Review 2010, 2009, I. vsk, s. 116-131. Barnsley: Seaforth Publishing. ISBN 978-1-84832-051-2. (englanniksi)
  • Cosentino, Michele: Cavour: A Multi-Role Aircraft Carrier for the Italian Navy. Warship 2014, 2014, XXXVI. vsk, s. 93-111. Lontoo: Conway. ISBN 978-1-84486-236-8. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Cernuschi, Enrico & O'Hara, Vincent P. s. 122
  2. Cernuschi, Enrico & O'Hara, Vincent P. s. 123
  3. Cernuschi, Enrico & O'Hara, Vincent P. s. 124
  4. Cernuschi, Enrico & O'Hara, Vincent P. s. 124-125
  5. Cernuschi, Enrico & O'Hara, Vincent P. s. 125
  6. Cosentino, Michelle s. 111