Queen Elizabeth -luokka (lentotukialus)
| Queen Elizabeth -luokka | |
|---|---|
 Luokan nimikkoalus HMS Queen Elizabeth |
|
 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 70 600 t |
| Pituus | 280 m |
| Leveys |
39 m (vesiraja) 70 m (kokonaisleveys) |
| Syväys | 11 m |
| Koneteho |
2 × Rolls-Royce Marine Trent MT30 -kaasuturbiinia 48 000 hv 36 MW) 4 × Wärtsilä dieselmoottoria |
| Propulsio | 4 × 20 MW, sähkötoiminen |
| Nopeus | 25+ solmua |
| Miehistöä |
1 600 (ml. lentomiehistö) 679 (aluksen miehistö) |
| Aseistus | |
| Meritorjunta | 40 lentokonetta |
| Ilmatorjunta |
3 × Phalanx CIWS 30 mm DS30M Mark 2 Minigun |
Queen Elizabeth -luokka on Britannian kuninkaallisen laivaston kahden lentotukialuksen muodostama alusluokka. Näistä ensimmäinen, HMS Queen Elizabeth, kastettiin 4. heinäkuuta 2014 ja otettiin palveluskäyttöön 2017. Toinen HMS Prince of Wales laskettiin vesille 2017 ja otettiin palvelukseen 2019.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Britannian puolustusministeri Des Browne julkisti alusten hankintasuunnitelman 5. heinäkuuta 2007, mikä päätti vuosia jatkuneen keskustelun liian kalliista hankinnasta ja Britannian telakkateollisuuden uudelleen järjestelystä. Sopimus allekirjoitettiin 3. heinäkuuta 2008 BAE Systems Surface Fleet Solutionsista ja VT Groupin VT Shipbuildingista muodostetun BVT Surface Fleetin kanssa. Uusi yhtiö oli ollut hallituksen ehtona sopimuksen tekemiselle. Projektin kustannuksiksi laskettiin 6,2 miljardia puntaa.
Lentokalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alun perin oli tarkoitus käyttää lyhyen nousumatkan pystysuoraan laskeutuvaa (STOVL) F-35B-hävittäjää, jolloin alus voitaisiin jättää varustamatta katapultilla ja pysäytysvaijereilla. Katapultteja käytetään perinteisesti höyryllä, mutta luokka on turbiinikäyttöinen.[1]
Puolustusministeriöllä on kuitenkin ollut epäilyksiä F-35B:n suorituskyvystä, etenkin kyvystä palata alukselle aselastissa, mikä on tärkeää kuninkaallisen laivaston käyttäessä hävittäjiä lähinnä pintamaalien torjuntaan.[1] Merivoimien AWACS-koneita on saatavissa vain katapultilla lähtevinä versioina, joten ilman katapulttia aluksilla olisi käytettävä helikoptereihin asennettuja tutkia, joita ei ole tuolloin olemassa.[1]
Vuoden 2010 puolustuspoliittinen selonteko (engl. Strategic Defence and Security Review 2010) linjasi, että vain yksi lentotukialuksista otettaisiin käyttöön. Toinen jätettäisiin varalle tai myytäisiin. Koska aluksien halutaan olevan myös yhteensopivia liittolaisten lentokaluston kanssa, tullaan niihin asentamaan katapultit ja pysäytysvaijerit.[2] Tämä mahdollistaisi myös F-35:n tukialusversion käytön.
Alusten hinnan kaksinkertaistuttua alkuperäisestä budjetista, puolustusministeri Philip Hammond ilmoitti 2012 peruuttaneensa päätöksen F-35B:n hankkimisesta F-35C:n sijaan ja että molemmat alukset viimeisteltäisiin STOVL-koneille sopiviksi hyppyrillä.
Vuoden 2015 selonteko (engl. Strategic Defence and Security Review 2015) vahvisti, että molemmat alukset tulisivat käyttöön ja toiseen lisättäisiin valmiudet maihinnousujoukoille. Se myös vahvisti 128 F-35-koneen tilauksen, joista 24 olisi käytössä vuoteen 2023 mennessä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c http://www.theregister.co.uk/2009/08/06/telegraph_says_f35c_carriers/
- ↑ HM Government: Securing Britain in an Age of Uncertainty: The Strategic Defence and Security Review direct.gov.uk. 19.10.2010. Arkistoitu 22.12.2010. Viitattu 16.7.2013.
| HMS Queen Elizabeth - HMS Prince of Wales |
| Edeltäjä: Invincible-luokka – Seuraaja: Ei seuraajaa |